Perinteistä täytyy pitää kiinni!
Blogini perinteitä noudattaen tämäkin vuosi alkaa vanhojen muistelulla.
12 kollaasia Suvikummun viime vuodesta!
Vaikka kulunut vuosi oli poikkeuksellinen, ei ollut matkoja, retkiä, messuja eikä
blogitapaamisiakaan. Muutaman kerran kävin puutarhamyymälöissä, joissa pystyi olemaan väljästi ulkotiloissa. Vakka-Taimessakin kävin kolme kertaa kesän aikana.
Onneksi puutarhassa kukat kukkivat ja kasvit kasvoivat entiseen malliin.
Oskarista ja Kertusta kasvoi oikein mainiot puutarhakissat.
Tammikuu oli lauha ja lumeton.
Ensimmäinen siementilaus Impectalta saapui ja oli aika tehdä suunnitelmat ja kylvökalenterit kevättä varten. Siemenpussien rapistelu on niin terapeuttista.
Tammikuussa ei vielä ollut rajoituksia ja kovasti oli vielä suunnitelmissa Tukholman puutarhamessut.
Onneksi siemeniä pystyy tilaamaan verkkokaupoista Ruotsistakin ja toimituskin on vähintään yhtä nopeaa kuin Suomestakin.
Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa käytiin tammikuun puolivälissä viherterapiassa.
Juurileipää tuli tehtyä joka viikko.
Helmikuu jatkui yhtä lauhana kuin tammikuukin.
Yhden kerran satoi pieni lumikerros, joka suli pois seuraavana päivää.
Talventähdet kukkivat ulkona ja sisällä kasvihuoneessa sipulikukat viihtyivät.
Kasvihuoneessa vietettiin laskiaista ja ystävänpäivää.
Runebergintortut maistuvat kasvihuoneessa niin paljon paremmilta.
Kylvöpuuhissa oltiin helmikuussakin, Kerttu ja Oskari avustivat,
multa kiinnosti kovin ja lämpömattokin tuli testattua moneen kertaan.
Heti maaliskuun alussa satoi kunnon lumikerros, mutta ei sekään montaa päivää säilynyt.
Lumikellot, näsiä ja krookukset kukkivat ja leskenlehtikin avasi kukkansa jo maaliskuun lopussa.
Maaliskuun lopussa kylvettiin Kertun ja Oskarin kanssa hajuherneiden siemenet.
Maaliskuun viimeisinä päivinä satoi taas lunta, joka taas suli pois tosi nopeasti.
Maaliskuussa käytiin hakemassa Pelargonitaivaasta tammikuussa tilatut pelakuun taimet,
samalla poikettiin Turun puutarhamyymälöissä.
Huhtikuussa vietettiin pääsiäistä, tehtiin kasvihuoneen kevätsiivous ja aloitin työt puutarhalla.
Kerttu ja Oskari pääsivät tutustumaan puutarhatöihin myös pihalla.
Keväästä tulikin taimitarhalla ennennäkemättömän kiireinen.
Varsinkin kaikki hyötykasvit olivat niin kysyttyjä, että ne uhkasivat loppua kesken kaiken.
Puutarhassa jouluruusut kukkivat ja puiden ja pensaiden silmut avautuivat.
Muutaman kesäkukankin toin jo töistä kotiin.
Toukokuussa kiireet jatkuivat töissä.
En ehtinyt pitää edes suunnittelemiani vapaapäiviä.
Olisi ollut kiva olla kotona hurmaantumassa, kun omassa puutarhassa tapahtui kaikkea ihanaa,
tulppaanit, kirsikkapuut, valkovuokot ja lumikit kukkivat monien muiden ohella.
Puut ja pensaat vihertyivät.
Toukokuun lopussa istuttelin esikasvatettuja taimia ulos ja pelakuut alkoivat rehevöityä ja kehitellä nuppuja kasvihuoneeseen päästyään.
Kesäkuussa puutarha oli tulvillaan kukkia, kuun alussa omenapuut, helmipensas ja ruusuorapihlaja kukkivat, Moskovan kaunotar-syreeni oli hurmaava. Vähän myöhemmin pionit, sormustinkukat, ängelmät ja jopa adonis aukaisivat kukkansa.
Hajuherneetkin aloittivat kukinnan.
Heinäkuussa yltäkylläisyys jatkui, oli ruusujen vuoro.
Tikankontit ilahduttavat aina ja kelloköynnöskin aukaisi kukkiaan jo heinäkuussa.
Lavakauluskasvimaalla maissin tähkät pullistuivat ja ihanat Amazing grey-unikot kukkivat.
Heinäkuussa käytiin
blogiystävä Marian kanssa Vakka-taimen ruusupäivillä, paljon uusia virikkeitä ja tarpeita syntyi silläkin retkellä.
Elokuussa kärhöt aloittivat kukinnan, kasvihuoneen pelakuut olivat muhkeimmillaan ja ensimmäiset loppukesän kukat availiva kukkiaan.
Lavakaulusmaalta ja kasvihuoneista sai kerätä satoa päivittäin.
Vakka-Taimessa käytiin työkavereiden kanssa, kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista löytyi tälläkin retkellä.
Syyskuussa kaikki oli vielä rehevää, vaikka syksyisiä sävyjä alkoi jo näkyä puutarhassa.
Tomaatteja ja paprikoita kypsyi edelleen yli oman tarpeen, onneksi ne aina jollekin kelpasivat.
Lokakuussa hortensiat olivat muhkeimillaan, helmipihlaja sai kauniin syysvärin ja katviokin ehti kukkia, kun ei tullut yöhalloja. Muuten ruska ei meillä ollut erityisen näyttävä viime syksynä.
Pihapuuhia ei enää ollut koko päiväksi, joten oli taas aikaa kaikenlaisille leipomuksillekin.
Marraskuussa syksyinen, sateinen sää jatkui päivästä toiseen.
Kuun alussa siirsin pelakuut kasvihuoneesta risuverstaalle talvehtimaan.
Puutarhan kuvaaminen ei juuri inspiroinut, kun ei kertakaikkiaan ollut mitään kuvattavaa.
Kakkuja ja pikkuleipiä tuli tehtyä, vaikka tavanomaista jokavuotista leipomisurakaa ei ollutkaan, kun joulumyyjäiset peruutettin.
Kasvihuone sai jouluisen ilmeen kuun lopussa.
Joulukuussa ihmeteltiin Kertun kanssa lumetonta, vihreaa pihaa.
Vasta ihan vuoden viimeisinä päivinä maa peittyi ohueen valkoiseen lumikerrokseen.
Ensimmäiset leikkotulppaanit löytyivät kaupasta ja hyasintit kukkivat kasvihuoneessa.
Melkein joka päivä oli leipomispäivä, ystävät ja sukulaiset onneksi osallistuivat kakkujen syömiseen.
Jo ennen joulua tuli Ruotsista postia, Cecilia Wingårdilta tilaamani hajuherneen siemenet ja Impectan siemenluettelo.
Poikkeuksellinen oli vuosi 2020, mutta siitäkin selvittiin.
Toivotaan, että tämä vuosi olisi normaalimpi.
♥
Lähes kevään korvalla jo ollaan.
Loppiainen oli jo viikko sitten.
Päivän valoisa aika lisääntynyt jo monella minuutilla.
Juuri nyt, kun tätä kirjoitan, ulkona paistaa aurinko.
Lähes kuukauden tauon jälkeen.
♥
