Viikon varrelta - ja toisenkin

Tänään on jo marraskuun toiseksi viimeinen päivä!

Edellisestä postauksesta on aikaa jo kaksi viikkoa.

Kahdessa viikossa ehtii tapahtua paljon.

Tuli talvi, yhdessä yössä satoi 20 cm lunta, 

parin päivän kuluttua tulivat vesisateet ja talvi katosi yhtä nopeasti kuin tulikin.

Sää on nyt mitä uuvuttavin, taas muutamaan päivään päivä ei ole oikeastaan valjennut ollenkaan. 

Kyllä niin pettynyt olen, kun lumi suli pois yhtä nopeasti kuin tulikin, yhdessä yössä. 

Vesi tulvi kaupungissa katkaisten katuja ja saartaen taloja. 

Meillä täällä kotona ei ollut tulvista tietoakaan, koti on mäen päällä, 

eikä lähistöllä ole isompia ojia tai jokea.

Tiistaina käytiin ystävien luona Ypäjällä, matkalla koettiin niin Euran kuin Huittistenkin tulvat.

Juuri ennen lumisadetta kävin keräämässä lavakasvimaalta ison nipun persiljaa. 

Huuhtelin niistä pois hämpyt ja muut pikkuöttiäiset ja laitoin persiljan pakastimeen.

Oli varmaankin tämän vuoden viimeinen sadonkorjuu.

Lumisateen jälkeen kauriit tunkeutuivat jostain aidan raosta lavakaulusmaalle 

ja kaivoivat lumen alta loput persiljat.

Juuri ennen lumisadetta Ruusa ehti käydä pihalla hankkimassa ruohonkorren nieluunsa.

Eläinlääkärireissu siitä taas seurasi.

Kissan nielua ei pysty tähystämään ilman nukutusta, 

joten Ruusa jäi eläinlääkäriin pariksi tunniksi.

Runsaan 10 cm ruoho oli nielusta löytynyt.

Lunastettiin Ruusa takaisin, 200,40€.

Rahalla taas selvittiin tästäkin.

Ihan ääneen esitin myös toiveen, että toivottovasti nyt sataisi lunta, että ruohot peittyvät.

Heti seuraavana yönä toive toteutuikin, harmillisesti talvi oli niin lyhytaikainen.

Ulos ei tällaisina päivinä huvita mennä ollenkaan, 

keskiviikkona käytiin kuitenkin takapihan metsiköstä keräämässä vähän kranssitarpeita, 

pimeys ehti silloinkin yllättää.

Vähän katseltiin Oskarin kanssa pihan tilannetta samalla.

Oskari kävi kartoittamassa tilannetta vähän korkeammalta, 

mitään huolestuttavaa ei ilmeisesti kuitenkaan tullut näköpiiriin.

  

 Iidänvarjohiippojen lumen alta paljastuneet lehdet hehkuvat taas joulunpunaisina. 

Kielon marjat ovat kuin pieniä, hehkuvia lamppuja ruskeassa maastossa.

Vaaleanpunaisen Aili-herukan marjat olivat kesällä piilotelleet lehtien takana 

ja niinpä ne jäivät poimimatta. Ehkä joku lintu ne vielä löytää.

Olen ostanut sisälle joulunodotuskukkia.

Ihan minikoisen joulutähden ja kaksi miniä valkoista tulilatvaa.

Muutaman amarylliksen sipulin olen myös istuttanut.

Amaryllikset ovat jo avanneet kukkansa, nähtävästi jouluksi on hankittava uudet amaryllikset, 

nykyiset ehtivät lakastua ennen joulua. 

Eniten nyt haluaisi vaipua talviunille ja herätä joskus helmikuussa.

Kun se ei onnistu, täytyy keksiä jotain sijaistoimintaa,

niinpä leivoin tänään toisen annoksen joulunodotuspipareita. 

Ehkä se leipomisinnostus tässä vielä pikkuhiljaa heräilee.

Ihan lapsuudesta asti se kodissa leijuva tuoksu, kun mausteet kiehautetaan siirapissa, 

kuuluu erottamattomasti joulunalusaikaan.

Olen leiponut jo aikaisemminkin yhden erän, 

mutta ne on jo syöty, osa niistä tosin lähti Tampereelle.

Vähitellen pitäisi alkaa miettiä joululaatikoita. 

Seuraavalla kauppareissulla täytyykin muistaa ostaa lantut, bataatit ja porkkanat valmiiksi. 

Nyt riittää 5 kg:n pussit kutakin, kun en tänäkään vuonna osallistu myyjäisiin, 

vain muutamille ystäville olen luvannut tehdä joululaatikot. 

Kypsennän laatikot ja pakastan ne, niin saan kaikessa rauhassa tehdä, ilman kiirettä.

Sellaisia sattumuksia täällä parin viikon aikana ehti tapahtua.

Viihtyisää joulunalusaikaa Sinulle

♥

Marja

 

Viherrystä

Päivän valoisan ajan pidetessä alkaa olla aina vaan työläämpää malttaa mielensä

kylvöjen suhteen.

Vaikka minulla on ihan hyvin tilaa ja kohtuulliset olosuhteetkin kasvilamppujen alla

viileähkössä tilassa esikasvatuksille, olen päättänyt malttaa mieleni.

Pitkä esikasvatusaika ei aina ole hyväksi kasveille, 

kun niitä ei yleensä ennen kesäkuun alkua kuitenkaan voi istuttaa avomaalle.

Tänä vuonna en kylvä mitään pitkän esikasvatusajan vaativia kasveja 

ja aloitankin kylvöhommat vasta helmi-maaliskuun vaihteessa. 

Kuukalenterista katselen sopivan ajankohdan.

Maalis-huhtikuun vaihteessa kylvän sellaisia, jotka voisi ihan suorakylvönäkin kylvää.

Tykkään kuitenkin istuttaa mieluummin valmiita pikkutaimia kuin vahtia itämistä avomaalla 

ja yrittää perata rikkaruohoja kylvöksistä.

Mullan tuoksua pääsee nuuhkimaan ja multaakin saa kynsien alle

kun säästää osan hernekeittoherneistä ja kylvää ne ruukkuun.

Runsaan viikon kuluttua saa kesältä tuoksuvia versoja salaattiin tai leivän päälle.

 

Viikon vanhoja versoja

Parin päivän kuluttua kylvöstä näkyi jo vihreää 

Liotin herneitä yön yli, levitin ne mullan pinnalle tasaiseksi kerrokseksi,

laitoin muovin päälle ja ruukun leivinuunin päälle.

Seuraavana päivänä olivat jo juuren alut näkyvissä.

Otin muovin pois laitoin ruukun kasvilampun alle.

Herne kasvattaa ensin juuren ja vasta sen jälkeen vihreän verson ylöspäin.

Tämän kuvan taustalla näkyy kissojen maissipelto, joka on kaluttu jo melko hyvin.

Nyt kissoillekin on kylvetty jo uusi pelto.

Kissoille maistuvat hyvin maissin versot, herneen versoista he eivät välitä.

Herneet ja maissit ovat kodinhoitohuoneen pöydällä kasvilampun alla

ja kasvavat siellä oikein hyvin ja ovat tummanvihreitä.

Suihkuttelen niitä myös aina ohi mennessäni.

Tätä Plastexin sumutepulloa voin suositella kasteluun pienillekin taimille.

Vesi tulee pumppaamalla pullosta yhtenäisenä aerosolimaisena sumuna, 

joka ei vahingoita pieniäkään taimia. 

Minulla on ollut näitä pulloja käytössä jo parina kesänä 

ja hyvin ovat toimineet ja toimivat edelleen.

Ne eivät ole lakanneet toimimasta, kuten suihkupulloilla yleensä on tapana.

Näitä on myynnissä ihan tavallisissa marketeissakin ja hinta on 8€ paikkeilla.

Viime kesänä ei tullut postattua kukkakuviakaan,

joten tässä muutama lemppari viime kesältä.

Kesäpäivänhattu Sahara.

Ihana. Näitä kylvän taas. Ehdottomasti.

Jätin viimekesäisetkin maahan, sillä ne saattavat myös talvehtia.

Kosmoksia pitää olla paljon.

Ihanat zinniat!

Kosmoksista Cup Cake Blush on suosikki.

Amazing Grey unikko on niin hurmaava.

Näiden lisäksi kasvatan ainakin tuoksuherneitä, kesäleimua ja astereita.

Kehäkukatkin kuuluvat kesään.

Daalian juurakot ovat varastossa, saa nähdä heräävätkö henkiin keväällä,

muutama uusi juurakokin on jo tilattuna.

Kukkien lisäksi vähän porkkanaa, yrttejä, avomaan kurkkua ja valkosipulia.

Kasvihuoneeseen tomaattia ja kurkkua.

Minulla nämä viljelykset painottuvat enemmän kukkapuolelle,

vihanneksia saa kesällä näppärästi torilta!

Mukavaa alkanutta helmikuuta!

Yritetään pysyä pystyssä tuolla jäätiköillä!

♥

Marja

Harjoitus

Talven selkä on taittunut ja kevätajatuksia tulee mieleen yhä useammin,

vaikka tammikuu tuntuu tänä vuonna jatkuvan ja jatkuvan....

Päivät kuluvat niin hitaasti, että pitää ihan keksiä jotain ajankulua.

Tuli mieleen, että blogin päivittämistäkin voisi taas harjoitella.

Siinä kuluu aika mukavasti, varsinkin nyt, kun kaikki on unohtunut......

Mitähän täällä on muuttunut, tuleeko tästä mitään valmista?

Instagramissa olen kirjoitellut lähes päivittäin,

se on nopeaa ja helppoa.

Nyt sain vihdoin aikaiseksi siirtää kuvat puhelimesta tietokoneelle.

Järkkäriä ei ole tullut käytettyä melkein ollenkaan, kun puhelin on niin näppärä.

 Viimeisestä blogipostauksesta onkin aikaa melkein vuosi.

Kulunut vuosi on ollut samanlainen, kuin aina ennenkin.

Kevään ja alkukesän olin puutarhalla töissä, lopun kesää puuhastelin omalla pihalla.

Syksyllä tehtiin keittöremppa.

Sain uuden keittiön, joka on kyllä ihana! 

Meillä on viime loppukesästä alkaen ollut näitä ei-toivottuja pihaeläimiä.

Paljon entistä enemmän on pitänyt viritellä verkkoja kasvien suojaksi.

Olen jo valmiiksi ärsyyntynyt, kun ajattelen kevättä; tähän asti ovat sipulikukat ja muutkin kukat saaneet rauhassa kukkia keväällä.

Mitähän verkkoja keväällä pitääkään viritellä.

Käsitöitä olen tehnyt, kuten aina ennenkin. 

Enimmäkseen villasukkia, mutta muutaman piponkin olen kutonut ja juuri nyt on työn alla villajakku itselleni.

Joulun alla leipoessani mietin myös, että pitäisi muistaa laittaa tänne blogiin uusia reseptejä talteen.

Täältä käyn aina itsekin katsomassa reseptit.

Varmaan lähiaikoina laitan ne tänne, jos tämä postaaminen nyt ylipäätään vielä onnistuu.....

Yksi kuva uudesta keittiöstä, nyt ei löytynyt enempää.

Ehkä laitan vielä lisää kuvia jonain päivänä.

Tykkään todella paljon.

Kevään kylvöjä varten olen jo ostanut ja tilannut kaikki siemenet.

Vielä en ole kylvänyt muuta, kuin kissoille maissia ja herneitä naposteltaviksi.

Vähän on saanut jo upottaa sormet multaan kuitenkin.

Vielä helmikuussakaan ei välttämättä tarvitse kylvää mitään, sillä paprikoita ja chilejä en kylvä tänä vuonna ollenkaan, ne ovat sellaisia kirvamagneetteja, että en jaksa niiden kanssa taistella.

Jättiverbenat kasvatan pistokkaista, jotka otan viimevuotisesta talvehtimassa olevasta puskasta.

Pelakuut voivat hyvin talviasunnollaan, ovat kukkineet läpi talven ja vähitellen alkavat jo kasvattaa uusia versojakin.

Tomaatit ostan valmiina taimina.

Ehkä paria lajiketta voisin kylvää vanhoista siemenistä.

 

Vähän erilainen, kuin aikaisemmat tulee tämä puutarhavuosi olemaan.

Vihdoin päätin, että minunkin on jo aika lopettaa työnteko.

Työ puutarhalla on ollut unelmatyöni, josta olen todella paljon tykännyt.

Vanhemmiten kuitenkin 8 tunnin työpäivät ulkona säässä kuin säässä alkavat tuntua jaksamisessa.

En melkein osaa kuvitellakaan, miten ihanaa on keväällä, kun kaiken ajan saa käyttää omassa puutarhassa, eikä vain iltaisin väsyneenä muutamaa tuntia.

Ehkä se aika nyt kuluu siinä, kun hätistelen kauriita pois tontilta.....

Marja

Täysikuu ja muita tärkeitä

Kyllä tämä blogi tästä heräilee, vähän hitaasti, mutta kuitenkin.

Tärkein asia ensin.

Onni.

Viime kerran postauksesta puuttuivat Onnin kuvat kokonaan.

Siispä nyt Onnin kuulumiset ja kuvat ensin.

Onni kävi eilen eläinlääkärissä, missä hoidettiin rokotusasiat ajan tasalle.

Samalla otettiin pissanäyte, kun Onni on tässä välillä unohdellut, että missä se vessapaikka olikaan.

Tulehdus löytyi ja nyt asian pitäsi korjaantua viikon lääkekuurilla.

Onnin mielestä eläinlääkärireissut ovat tyhmintä ikinä.

Eläinlääkärissä hän esittää lähinnä kuollutta.

Onneksi hän ei kuitenkaan jaksa kovin kauaa olla sydämistynyt minulle.

Asiaa auttaa huomattavasti kotona reissun jälkeen tarjoillut herkkunaksut.

Onni on jo 15-vuotias, mutta kaikinpuolin ikäisekseen oikein reipas ja hyväkuntoinen.

Näin talviseen aikaan hän viihtyyy parhaiten sohvan nurkassa nukkumassa

 tai komentaa minut sohvalle istumaan ja tulee syliin nukkumaan.

Hänestä on kyllä tullut varsinainen sylikissa ♥

Tasapuolisuuden vuoksi Ruusa myös.

Ruusa oli tänään saamassa samat rokotukset.

Ruusakin oli oikein reipas ja paljon vähemmän dramaattinen reissun suhteen kuin Onni.

Ruusalle tosin sanottiin, että oikein nuorekas hänkin on ikäisekseen ja hyväkuntoinen,

paitsi hieman voisi ehkä harkita laihduttamista.

Onhan Ruusa vähän tuhdissa kunnossa, Onni painaa 5.9 kg ja Ruusa 6.6 kg,

mutta on Ruusa toki jo hoikistunutkin, ennen hän on painanut yli 7 kg.

Tänään klo 18.56 oli täysikuu.

Nyt saa pitää runsaat pari viikkoa taukoa kylvö- ja istutuspuuhissa.

Aina näin keväällä tykkään tehdä näitä puutarhajuttuja kuukalenteria seuraamalla,

se on kivaa ja näin saa mukavasti rytmitettyä kylvöjä,pistokkaiden ottamisia ja mullan vaihtoja.

Toki asiat hoituvat ja kasvit kasvavat varmasti muutenkin, 

työpaikalla puutarhalla ei esimerkiksi voida tehdä kylvöjä, 

koulimisia ja ruukutuksia kuun vaiheiden mukaan. 

Puutarhalla tehdään näitä töitä koko kevään ajan tauotta ja hienosti kaikki kasvaa sielläkin.

Tänä vuonna olen tehnyt oikein exeltaulukon kylvöistä, koulimisista ja ruukutuksista.

Tammikuussa kylvin chilit ja ne on jo koulittukin ja vaikuttavat oikein reippailta.

Chilit muutama päivä koulimisen jälkeen

Chilit tänään, ovat jo alkaneet haaroittuakin.

Helmikuussakaan ei vielä kovin paljon ollut kylvettävää, kahta erilaista päivänsineä kylvin muutaman siemenen, niitä voin kylvää ensi kuussa lisää, jos näyttää tarpeelliselta.

Heavenly Blue-päivänsini on tosi nopea itämään, ne siirsin jo verstaalle chilien seuraksi.

Yksivuotisia salkoruusuja kylvin myös, ne vaativat pitkän esikasvatusajan.

Salkoruusu Majorette on jo hyvin itänyt.

Kivipellon Sailalta sain ystävänpäivänä aivan upean Champagne-salkoruusun siemeniä,

 niitä kylvin myös nyt jo, jos ehtisivät kukkia jo ensi kesänä.

 Saila lähetti myös vaikka mitä ihania tomaatin siemeniä, niitäkin piti kylvää jo muutama, vaikka tomaatit kylvän muuten vasta maaliskuussa. Niille muutamalle riittä tilaa kasvilamppujen alla.

Koristeporkkana vaatii myös pitkän esikasvatuksen ja samoin kylvin persiljankin.

Torvikukka Cafe au lait' n  kylvin myös, en ole yhtään varma, tuleeko siitä mitään, siemenet ainakin ovat mikroskooppisen pieniä ja pimeässä itäviä.....

Pelakuista ja jättiverbenasta olen ottanut pistokkaat juurtumaan.

Attar of roses-tuoksupelakuita

Niille pelakuille, joille se on tarpeen, vaihdan mullat ensi kuussa.

Sisäkukille vaihdoin mullat viime viikolla.

Kyllä nyt ovat asiat niin järjestyksessä, kun ovat taulukossa. 

Viidakkokurkusta keräsin loppukesällä siemeniä.

Niiden kanssa tein itävyystestin; laitoin lautalle kymmenen siementä, itävyysprosentti oli 80.

Ne itivät parissa päivässä, noin viikon kuluttua niissä oli pienet sirkkalehdet ja siirsin ne kylvömultaan.

 Nyt niissä on jo varsinaisiakin lehtiä.

Viidakkokurkut ovat hauskan näköisiä, noin karviaisen kokoisia ja miedon makuisia.

Ne sopivat hyvin kasvihuoneeseen kiipeilemään pelakuiden sekaan.

Tosiaan, keräsin viime kesänä pussillisen siemeniä, ainakin 100 kpl.

Kaupassa katsoin, että siemenpussi maksaa 3,50- 5 € ja pussissa on viisi siementä!

.

Iloinen yllätys löytyi maanantaina postilaatikosta.

Oma Piha-lehden toimitusväki halusi muistaa puutarhabloggareita

uudella puutarhakalenterilla.

Kalenteri on minulle tuttu aikaisemmiltakin vuosilta,

se on kaunis ulkoasultaan ja mukava kun sieltä löytyy ajankohtaisia vinkkejä 

ja ideota ja inspiraatiota vaikka mihin, sekä vielä on tilaa omille muistiinpanoillekin.

Paljon kiitoksia ihanasta yllätyksestä!

Helmikuun aikana sää ja kelit ovat vaihdelleet kauniista aurinkoisista talvipäivistä vesisateeseen.

Luntakin on tullut jo ihan omiksi tarpeiksi ja ylikin.

Tällä viikolla on saatu vesisadetta ja hanget ovat vajunneet ihan silmissä.

Kaupungin auraus- ja katujen kunnossapitokalusto ei ole oikein pysynyt vaihtelevan sään  tahdissa.

Puolen metrin vesiloskassa on saanut kaupungilla yrittää selviytyä.

Parempi onkin ollut pysytellä kotona.

Eräänä kauniina lumisena talvipäivänä Oskari asettui oikein mukavasti tarkkailemaan lintujen ruokintapaikan elämää.

Seitsemän mustarastasta on tänä talvena käynyt meillä ruokailemassa.

Ovat oppineet jo syömään ruokinta-automaatista suoraan.

Kyllä se nyt täytyy uskoa, että kevät lähestyy.

Matti ja Maijakin ovat jo saaneet päänsä hangen pinnalle.

Matille ja Maijalle kesäinen kuva kasvarista, niin on mukavampi kököttää tuolla hangessa.

Ja meille muille myös kesäinen kuva kasvarista

ja hurmaavat ystävänpäivätoivotukset kaikille puutarhakavereille,

kaikki päivät ovat ystävänpäiviä.

Seuraavaa uutta kuuta ja kylvöpäiviä odotellessa on ehtii vielä hyvin sukankutimien pariin!

Mukavia helmikuisia päiviä sinullekin!

♥

Marja