Koska kukkii?

 Sain jo vähän aikaa sitten Hiidenkiven puutarhassa Minnalta Koska kukkii?-haasteen.

Kiitos haasteesta! 

En ole aikaisemmin ehtinyt vastata, mutta eipä tässä vielä kiire ole,

meillä ovat lumet melko hyvin sulaneet, mutta jäätikkö ei ole häipynyt minnekään.

Jää on niin paksua, että sieltä läpi ei puske sitkeinkään kukka.

Huomenna oletettavasti tilanne lumen suhteen on tämän viimevuotisen kuvan kaltainen.

Arvaukset teen nyt viimevuotisten kuvien perusteella, ensi viikoksi on ennustettu kunnon yöpakkasia,

joten jos mitään helleaaltoa ei lähiaikoina tule, kukat avautuvat aikaisintaan samoihin aikoihin kuin viime vuonnakin.

8.4.2023

Kärhöjen juurella kasvavat talventähdet olivat viime keväänä täydessä kukassa 16.4.

Tänään kävin katsomassa, kasvupaikalla on kunnon jääkansi vielä.

Arvaan kuitenkin positiivisesti, että tänä keväänä ne kukkivat 18.4.

14.4.2023

16.4.2023

18.4.2023

Kirsikkapuiston reunalla kuistin vieressä kasvavat sinivuokot olivat täydessä kukassa

23.4.2023.

Tänään niiden päältä oli jää sulanut kokonaan, mutta maa on vielä ihan roudassa.

Arvaan, että tänä vuonna ne kukkivat 21.4.

Seinän vierillä ja pensaiden alla näkyy jo krookusten ja lumikellojen piippoja

ja iiriksetkin kukkivat varmasti ennen talventähtiä ja sinivuokkoja, mutta

valitsin nämä sillä perusteella, että ne ovat vielä tällä hetkellä jään alla, tai ainakin maa on vielä ihan jäässä. 

Raparperi ei varsinaisesti ole kevätkukka. 

Tuunasinkin sen verran tätä haastetta, että arvaan, milloin saadaan kevään ensimmäinen raparperipiirakka.

Yleensä olen tehnyt äitienpäivänä kevään ensimmäisen raparperipiirakan,

mutta viime keväänä leivoin piirakan jo vappuna!

Tänä keväänä on sama tavoite raparperipiirakan suhteen.

Tavoitteeseen pääsemiseksi täytyy käyttää vähän dopingia,

tänään laitettiin raparperipenkin päälle hallaharso, joka peitettiin vielä muovilla.

Vappuna raparperipiirakkaa!

Tässä vielä haasteen säännöt:

 Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut normaalikeväästä poikkeavat viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Nyt en ole ihan tarkkaan selvillä, ketkä kaikki on jo haastettu,

joten en haasta ketään erityisesti,

mutta nappaa tästä haaste itsellesi, jos sinua ei vielä ole haastettu!

Pari kuvaa vielä tältä päivältä

Ruusan ja Oskarin kanssa käytiin tarkistamassa jää- ja lumitilanne.

Kurkattiin myös kasvihuoneeseen.

 

Kuten tästäkin kuvasta voi nähdä, lumi on sulanut, mutta jäätikköä riittää.

Toki luntakin vielä on niissä kohdin, mihin sitä talvella kolattiin.

Ruusa suunnitteli kesämökkiä itselleen tähän laatikkoon.

Kasvihuoneessa pikkusipulikukat kukkivat iloisesti.

Täytyy huomenna illalla taas muistaa ottaa ne sisälle,

etteivät palellu yöllä. 

Muutama kymmenen pakkasasteen yö näyttäisi olevan tulossa.

Mukavaa viikonloppua!

♥

Marja

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

Maaliskuu on jo hyvällä alulla ja niinpä onkin

Kristiina K:n  "Vain kolme kuvaa kuukaudessa"- haasteen aika, 

 kuukauden kirjain haasteessa on tietysti M.

Ensimmäinen M-sana on ajankohtainen, aika lailla mielipiteitäkin jakava mämmi,

toiset tykkää, toiset taas ei.

Pääsiäiseen on enää aikaa vajaa kolme viikkoa, mutta vielä en ole mämmiä tänä vuonna tehnyt.

Kuva onkin viime vuodelta.

Tämä suomalainen perinneruoka tehdään mämmimaltaista, ruisjauhoista ja vedestä

 imellyttämällä ja paistetaan imellyttämisen jälkeen uunissa.

Mämmiä on helppo valmistaa, aikaa imellyttämiseen kuluu monta tuntia

ja imellyttämisen jälkeen sitä vielä keitetään vähän aikaa,

jolloin saa olla todella tarkkana, että se ei pala pohjaan.

Tämän jälkeen se jäähdytetään haaleaksi ja kaadetaan tuokkosiin tai vuokiin

ja paistetaan uunissa vielä 2,5 tuntia.

Itse teen mämmin Marttojen ohjeella ja kypsennän sen pahvisissa tuokkosissa.

Kuvassa näkyvän tuohituokkosen on isäni tehnyt joskus kauan sitten.

Näitä tuohituokkosia minulla on vielä muutama, niitä voi käyttää aina uudelleen,

kun tyhjentyneen tuokkosen laittaa likoamaan kylmään veteen ja sen jälkeen harjaa puhtaaksi.

Parin viikon kuluttua otan taas tuokkoset esiin ja laitan maltaat ja ruisjauhot ilmeltymään.

♥

Toisessa M-kuvassa on merikotka

Merikotka on Suomen suurin petolintu.

 Sen siipien kärkiväli voi olla lähes 2,5 metriä, sillä on iso ja vahva nokka, 

pitkä kaula ja lyhyt pyrstö. 

WWF: 

Merikotkien määrä on lisääntynyt pitkään koko Suomessa. 

Kannan kasvu näyttää kuitenkin hiipuneen lajin tärkeimmillä esiintymisalueilla 

Ahvenanmaalla, Saaristomerellä, Satakunnassa ja Merenkurkussa. 

Sisämaasta paljastuu vuosittain joitakin uusia merikotkan reviireitä. 

Sisämaassa kanta on kuitenkin edelleen hyvin harva.

Täällä lisää tietoa merikotkasta.

Tämän merikotkan olen kuvannut vuosia sitten Norjassa, 

kun olimme Hurtigruten-risteilyllä ja 

siellä pääsi myös merikotkasafarille Lofoottien lähellä.

Ikimuistoinen retki ja linnut!

♥

Kolmas M-juttu on muurahainen

Samaan hintaan saat nyt ihailla myös leppäkerttua, joka

muurahaisen kanssa on pionin nupulla maistelemassa 

pionin mehukkaasta kukkanupusta erittyvää sokeripitoista nestettä.

Muurahaisista ei ole mitään haittaa pionille ja kesän aikana 

saalistaessaan muurahaiset pitävät kurissa monia tuhohyönteisiä.

Yhteen suurehkoon pesään viedään kesän aikana miljoonia ötököitä, 

 joista suuri osa on tuhohyönteisiä.

Muurahaiset viestivät keskenään tuoksuaineilla eli feromoneilla. 

Muurahaisten aivot eivät ole järin suuret, mutta silti ne kykenevät yhteistyöhön.

Täällä kerrotaan lisää muurahaisten elämästä

♥

 Ja täältä löytyy linkit muihin M-kuviin.

♥

Marja

 

Kuusi kuvaa kesästä

 

Viime vuoden heinäkuu-postaus on edelleen työn alla....

Haastoin tässä välissä itseni vastaamaan

  Tuplasti terapiaa-blogin Pirjon haasteeseen.

Tässä tarvitaan vain kuusi kuvaa, 

kun heinäkuu-postaukseen tulee taas monta kuvaa,

tämä on oikein sopiva välijuttu :)

Itoh-hybridi Bartzella

Yritin valita mahdollisimman kesäisiä ja aurinkoisia kuvia asioista, jotka

erityisesti ja ehdottomasti kuuluvat kesään ja puutarhaan.

Edellisissä postauksissa on ollut paljon alkukesän kukkia ja kasveja, 

joten nämä ovat nyt keskikesän kuvia.

Keltainen Itoh-pioni Bartzella saa edustaa puutarhan kaikkia pioneja.

Pionien sanotaan olevan puutarhan kuningattaria 

ja ne todella vievät huomion upeilla kukillaan ja tuoksullaan.

Upeinta kukinta on yleensä kesä-heinäkuun vaihteessa, 

mutta aikaisimmat lajikkeet aukaisevat kukkansa jo ennen juhannusta 

ja osa kukkii vielä elokuussakin.

Aika usein, lähes joka vuosi, tulee ainakin yksi kesämyrsky rankkasateineen

juuri silloin, kun pionien kukat ovat avautuneet, 

vaikka siihen mennessä alkukesällä ei olisi satanut pisaaraakaan. 

Mielenkiintoinen luonnonilmiö sekin. 

Meillä on pioneja tällä hetkellä kuudessa eri penkissä,

niitä penkkejä tulee aina vaan lisää, kun Pionien Kodin reissulta palatessa 

on aina ainakin pari uutta juurakkoa mukana.

Kun siellä Pionien kodissakin on pakko käydä ainakin kerran kesässä.

 

Tertturuusu Koko Loko 

Rosa Floribunda 'Koko Loco' /'WEKbijou'

Ruusut kuuluvat myös ehdottomasti kesään.

Ruusujen edustajana toimii Koko Loko.

Ihana, hurmaava, ruusu, jonka löysin kolme vuotta sitten Viherlassilan mainoksesta 

ja tämä oli yksinkertaisesti vain saatava. 

Juuri silloin ei ollut muuta asiaa Turkuun, 

joten pyysin ystävääni, Mielen lumoa, hakemaan sen minulle. 

Ensimmäinen taimi, jonka hän kävi ostamassa, 

nuupahti parissa päivässä hänen parvekkeellaan.

Hän sai toki uuden taimen tilalle ja se olikin oikein hyvä ja elinvoimainen taimi 

ja oli ehtinyt jo hyvään kasvun alkuun, kun ehdin sen häneltä hakemaan.

Jo ensimmäisenä kesänä se kasvoi lähes metrin korkuiseksi ja kukki oikein runsaasti.

Ihan alussa juuri puhkeamassa olevat nuput ovat lähes oranssin värisiä, 

vähän avautuessaan ne muuttuvat maitokaakaon sävyisiksi nupuiksi, 

joista avautuu kaunismuotoinen, laventelin sävyihin taittava iso kukka.

Olen istuttanut tämän isoon ruukkuun ja talvetan muovikasvihuoneessa.

Laitan ruukun isompaan termoruukkuun 

ja vuoraan talvensuojaturpeella tai pakkaspeitteellä.

Ainakin kaksi talvea on talvetus onnistunut. 

Keväällä leikkaan versot kuten ryhmäruusuilla, aika lyhyiksi.

Kevään ostoslistalla onkin toinen hurmaava tertturuusu, 

Rosa Floribunda 'Morning Sun' Tantau 2016,

jolla on samantyyliset väriä vaihtavat aprikoosinoranssit kukat.

Tähkäkimikki Actaea racemosa

Ihastuttavat pulloharjat.

Tähkäkimikki on monivuotinen konnanmarjoihin kuuluva leinikkikasvi.

Se on kookas, kesän loppupuolella kukkiva perenna.

 Kukkavarret ovat jopa 150 cm korkeat, nuput ovat kuin pieniä helmiä ja

kun nuput ovat avautuneet, kukinto muistuttaa pörheää pulloharjaa.

Kaikenlaiset pörriäiset rakastavat näitä kukintoja.

Tähkäkimikki ehtii kukkia joka kesä, 

toisin kuin sukulaisensa syyskimikki Actaea simplex,

jonka syyshallat useimmiten yllättävät.

Hankin muutama vuosi sitten Vakka-Taimesta kolme tähkäkimikin taimea, 

jotka istutin ryhmäksi. Ne ovat oikein ilahduttavasti kasvaneet ja tuuheutuneet.

Tähkäkimikki onkin vaatimaton ja pitkäikäinen perenna, joka viihtyy

puolivarjoisella ja varjoisella kasvupaikalla kosteahkossa kasvualustassa. 

Pensasmustikka Vaccinium corymbosum

Kesä on myös oman puutarhan sadolla herkuttelua.

Vaikka puutarhani on kukkapainotteinen, löytyy jotain satoa tuottavaakin.

Monivuotisista marjapensaita, kirsikka-, luumu- ja omenapuita ja pensasmustikoita.

Hernettä, porkkanaa, valkosipulia, tomaatteja, kurkkuja, kesäkurpitsoja ja yrttejä.

Hyötykasveja edustaa Pensasmustikka.

Pensasmustikkapensaita on kymmenen, ne ovat jo toistakymmentä vuotta vanhoja.

Montaa eri lajiketta, toisiin tulee isommat mustikat, toisiin pienemmät, 

nimetkin ovat jo ehtineet kadota.

Mustikat kasvavat talon eteläpäädyssä omassa aitauksessaan 

rusakoilta ja kauriilta suojassa.

Satoa tulee jo tosi hyvin, itse ei ehditä kaikkea syömään 

ja vaikka pakastankin niitä talven varalle, 

satoa riittää vielä ystävillekin.

Tarhaviinikärhö Avant-Garde

Clematis viticella 'Avant-Garde'

Kärhöjen määrä puutarhassa on lisääntynyt samalla tavoin kuin pionitkin,

aina löytyy ihanuus, joka on pakko saada.

Yllättävän vähän on tullut talvituhoja kärhöjen suhteen,

joten uusia kasvupaikkoja on niillekin pitänyt kehitellä.

Teehuoneen vieressä on monta vuotta ollut kärhöaita, pari porttirakennelmaa on tehty

ja muutama kärhö kasvaa ruukuissakin, jotka talvetan kasvihuoneessa.

Hurmaavan Avant-Garden kukan keskustassa kasvaa pieniä vaaleanpunaisia terälehtiä, 

jotka muhkeudellaan muodostavat puolipallon 

suurempien tummanpunaisten leveiden terälehtien keskelle. 

Avant-Garde kukkii uusilla versoilla heinä-syyskuussa.

Tuoksuherne Lathyrus odoratus

Viimeinen, eli 6. kuva.

Ilman tuoksuherneitä ei tule kesää!

Ne ehkä ovat lempikukkiani (no, monen muun ohella).

Kylvän tuoksuherneet maaliskuun lopulla ja 

vien taimet n. 5 cm korkuisina kasvihuoneeseen.

Tuoksuherne kestää hyvin -8 asteen pakkasen ja kasvihuoneen 

viileydessä ja runsaassa valossa kasvaa tanakoita taimia. 

Toukokuun lopussa istutan ne ulos ja ennen juhannusta 

yleensä ensimmäiset kukat avautuvat. 

Sitten saadaankin nauttia suloisista kukista 

ja ihanasta tuoksusta aina syyspakkasiin asti.

Mitä enemmän keräät kukkia maljakkoon, sitä runsaammin ne kukkivat!

Olipa mukava haaste tällaisena harmaana ja tihkusateisena päivänä 

ja kuviakin tuli kuusi, ei yhtään yli!

Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa viime kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

Osallistu sinäkin haasteeseen ja haasta itsesi mukaan,

niin minäkin tein :)

♥

Marja

Vain kolme kuvaa, helmikuu

. 

Helmikuun loppu alkaa olla käsillä, joten taas on Kristiina K:n 

"vain kolme kuvaa kuukaudessa" haasteen aika.

Nyt helmikuussa on vuorossa H-kirjaimella alkavista asioista kolme kuvaa.

En ole vielä käynyt katsomassa muiden haastekuvia, 

vaan ihan itsekseni mietin H:lla alkavia juttuja.

 Hevonen, hylje, hiiri, hillo, haikara, hattara, hiillos, heinäsirkka........

 H-sanoja, mutta ei kuvaa mistään näistä!

Hakoneheinä, Hakonechloa macra 'Aureola'

 saa nyt edustaa kaikkia heiniä.

Hakoneheinä on monivuotinen näyttävä, keltaraitainen koristeheinä, 

joka muodostaa leveän mättään. 

Se viihtyy puolivarjoisassa, tuoreessa, kosteahkossa kasvupaikassa.

Se on hyvä suojata talveksi vaikka havuilla.

Koristeheinillä saa puutarhaan uutta, erilaista ilmettä. 

Ne sopivat sekä yksittäiskasveiksi, että rauhalliseksi taustaksi perennaryhmiin.

Heinien määrä on minunkin puutarhassani lisääntynyt;

erilaisia kastikoita, siniheiniä, palmusara on voimakaskavuinen, kivan limenvihreä heinä. 

Hentohöyhenheinää olen kasvattanut ruukuissa, samoin 

 kuin hurmesilkkiheinä Red Baronia. Nyt kokeilen talvettaa niitä molempia kasvihuoneessa.

Jos ne eivät selviäkään talvesta, pitää vaan ostaa keväällä uudet!

Yksivuotinen lännenhirssi 'Fontaine' on ihana ja se kyllä kylväytyy itsekseen tehokkaasti.

Jänönhäntä on aivan ihana yksivuotinen heinä.

Hömötiainen, Parus montanus

Ihana, pikkuinen ja rohkea ruokavieras. 

Kun ruokinta-automaattia täyttää, se odottaa viereisellä oksalla.

Hömötiaisten kanta on ihan hälyttävän alhainen ja sen on kyllä huomannut

ihan omallakin ruokintapaikalla.

Meillä niitä käy 3-4 yksilöä, kiva kuitenkin, että päivittäin käyvät.

BirdLife Suomi:

Hömötiaisen Suomen pesimäkanta on vähentynyt 2000-luvulla alle puoleen entisestä. 

Nopean vähenemisen vuoksi hömötiainen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanlaiseksi lintulajiksi. Muutos on ollut nopea: vielä vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa hömötiainen luokiteltiin elinvoimaiseksi ja vuonna 2015 vaarantuneeksi lajiksi. 

Hömötiainen kärsii metsätaloudesta

Ympäri vuoden samoilla alueilla elävänä paikkalintuna hömötiainen on riippuvainen suomalaisen metsäelinympäristön tilasta. Muun muassa Oulun yliopistossa tehdyt tutkimukset osoittavat hömötiaisen vähenemisen johtuvan pääosin metsätaloudesta. Pesivä hömötiaiskanta on sitä harvempi, mitä enemmän metsämaisemassa on hakkuualoja ja nuoria talousmetsiä. Tällaisissa metsissä hömötiaiset joutuvat myös liikkumaan pidempiä matkoja sopivan pesimäreviirin löytääkseen. Pökkelöiden runsaudella on tutkimusten mukaan puolestaan positiivinen vaikutus hömötiaiskannan tiheyteen.

Metsien käsittely vaikuttaa myös hömötiaisen selviämiseen talvesta. Nuorissa talousmetsissä hömötiaisen talvikuolleisuus on tutkimusten mukaan suurempaa. Hakkuiden ja taimikoiden kirjomilla metsäalueilla hömötiaisten on todettu tarvitsevan ravinnonhankintaansa varten suuremman talvireviirin kuin yhtenäisillä varttuneen metsän alueilla.

Hömötiaisen kaltaisen monenlaisissa metsissä viihtyvän linnun nopea väheneminen on hälyttävä merkki suomalaisen metsäluonnon tilasta. Hömötiaiskannan elvyttämiseksi ja metsien luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan muutoksia metsien käsittelytavoissa, kuten hakkuumäärien vähentämistä, jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen osuuden lisäämistä, lahopuun määrän kasvattamista ja sekapuustoisuuden osuuden lisäämistä. Myös metsien lisäsuojelu on välttämätöntä erityisesti Etelä-Suomessa, missä joissakin maakunnissa vain alle kaksi prosenttia metsämaasta on nykyisin suojeltu.

Herne, Pisum sativum

Parasta kesäherkkua mansikoiden ohella.

Herne kuuluu vanhimpiin viljelyskasveihin. 

Se on maistuva, helppo ja varmakasvuinen laji pieneenkin hyötytarhaan. 

Kotipuutarhoissa viljellään yleisimmin sokerihernettä ja silpoydinhernettä. 

 Herneet sisältävät runsaasti kuituja sekä proteiinia. 

Lisäksi niistä saa hyvin C- ja K-vitamiineja.

Jo näin talvella voi kylvää herneitä ruukkuun ikkunalle, 

viikossa saa jo herkullisia herneen versoja leivän päälle tai salaattiin.

Kuivatuista herneistä syntyy perinteinen torstai-ruoka; hernekeitto.

 

Hernekasvusto sitoo maahan typpeä. 

Typensidonta on voimakkaimmillaan kukinnan loppuvaiheessa ja palkojen täyttyessä. 

Maahan jätetyn herneen juuriston, Rhizobium-bakteerin keräämä typpi 

koituu seuraavan viljelykasvin eduksi.

Siinä kolme H-kuvaa!

Nyt menen katsomaan muiden kuvat täältä :)

♥

Marja

Vain kolme kuvaa

Tällaisen Kristiina K:n käynnistämän haasteenkin löysin palauttani tänne blogini pariin.

Hyvinhän tässä ehtii mukaan, tammikuuta on vielä monta tuntia jäljellä.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. 

Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa 

meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella.

Nyt tammikuussa ovat vuorossa siis T:llä alkavat jutut.

Talven ja tuiskun lisäksi nämä tulivat nyt ensimmäisinä T-asioina mieleeni. 

Teehetken tarjoilut.

Vähitellen voi jo aurinkoisina päivinä alkaa käydä kasvihuoneessa iltapäiväteellä.

Polku kasvarille on pidetty avoimena koko talven, mutta juuri nyt siellä on lattialla vähän vettä.

Kasvihuoneen seinustaltakin on lumet pyritty luomaan pois, mutta aina vähän sulamisvesiä päätyy myös kasvariin.

Heti kun on joulusta selvitty, alkaakin Runebergintorttu- ja laskiaispullakausi.

Onhan se tietysti hyvä alkaa ajoissa treenaamaan näidenkin syömistä.

Tulikellukka 

Geum Bohema pink

Tulikellukat ovat oikein kiitollisia ja helppohoitoisia perennoja, joita olen lisännyt puutarhaani aina, kun olen löytänyt uusia lajikkeita. Ihania vaaleanpunaisia, oranssinkeltaisia, persikkaisia odottaa jo tuolla hangen alla kevättä.

Taimi.

Helmikuussa kylvän ensimmäiset siemenet, eikä siinä sen jälkeen montaa päivää kulu, ennen kuin ensimmäiset pienet taimet kurkistelevat mullasta.

Varastossa odottelevat syksyllä pistokkaista laitetut pelakuun taimet uudelleenruukutusta ja

jättiverbenan uusista versoista saa pian ottaa uusia pistokastaimia.

Eikä aikaakaan, kun taas ihmetellään, että minne nämä kaikki taimet saan sopimaan!

Huomenna onkin jo helmikuu ja vuorossa H-asiat

♥

Marja

Kuvaa kimalainen

Julistan täten blogin kesäloman päättyneeksi!

Onneksi sain Intianmintulta mukavan haasteen ja muistin taas blogin olemassaolonkin.

Vähän näköjään vaatii totuttelua tämä postaaminen pitkän tauon jälkeen,

bloggeri kun on näköjään ihan omia aikojaan vaihtanut tätä systeemiäkin.

No katsotaan, mitä tästä tulee......

 Haaste on Kuvaa kimalainen ja siinä on seuraavat säännöt:

1. Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja laita jokaisesta eri näköisestä pörrääjästä kuva haastepostaukseesi.

2. Kimalaisten lajeja tai roolia kimalaisyhteisössä (kuningatar, työläinen...) ei tarvitse tietää. 

Kunhan vain joka kuvassa on eri näköinen kimalainen. Halutessasi voit etsiä kimalaisille nimetkin.

3. Haasta vähintään kolme bloggaajaa mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen Hiidenkiven puutarhassa -blogiin kommentti, 

kun olet osallistunut haasteeseen, 

niin saat postauksesi alkuperäisen haasteen loppuun osallistuneiden listalle.

Meillä on ollut kimalaisia ihan runsaasti tänä kesänä, vaikka perhosia ei ainakaan vielä ole juuri näkynyt.

Kun tänään sitten lähdin kuvaamaan niitä kimalaisia, ei niitä nyt näkynytkään melkein ollenkaan

ja ne jotka olivat hommissa, olivat tosi kiireisiä.

Eivät juuri pysähtyneet poseeraamaan.

Heidän lajeistaan en uskalla nyt sanoa mitään,

joskus niitä tunnistinkin, kun työkaverin kanssa innostuttiin niitä tutkimaan.

Olen aktiivisesti unohtanut miltä kukin heistä näyttää.

Sen vielä muistan, että mantukimalainen on Suomen yleisin kimalaislaji,

ehkä joku näistä kolmesta on juuri sellainen.

Katsotaan, saanko liitettyä tähän linkin Instagramiin, jonne laitoin heinäkuussa yhden kimalaisvideon

Videolla on varsin touhukas kimalainen valamonruusun kukissa.

Jos videoon saa äänen päälle, kannattaa kuunnella, aika hauskaa ääntä kimalainen pitää.

 

Instagramia olen päivittänyt melko aktiivisesti kesän aikana,

täällä blogissakin on jonkin verran kuvia valmiina luonnoksina.

Enköhän nekin tässä vähitellen saa julkaistua.

Tässä haasteessa piti vielä haastaa kolme kaveria mukaan,

mutta kun nyt olen ollut melkein pari kuukautta poissa täältä blogimaailmasta,

ei minulla ole yhtään käsitystä kenelle tämä haaste on jo tullut.

Tehdäänpä taas näin, että voit ottaa tästä haasteen itsellesi,

jos et ole sitä saanut ja tykkäät kuvata kimalaisia!

♥