perjantai 18. lokakuuta 2019

päivitystä


Sateisen, hämärän ja sumuisen syysviikon päätteeksi on mukava todeta,
että varastosta löytyy kesäisempiä kuvia ja jutunaiheita ainakin muutamaan postaukseen, kun juuri nyt ei omalta pihalta irtoa oikein mitään postattavaa.

Nyt lähdetään retkelle!
Tervetuloa mukaan Uppsalaan!

Kävimme syyskuun puolessa välissä parin päivän syysretkellä Ruotsissa.
Laiva saapui satamaan aamulla puoli seitsemältä ja Tukholman puutarhaliikkeet
avautuivat vasta kymmeneltä, joten aikaa kuluttaaksemme ajoimme Uppsalaan.

Kasvitieteellinen puutarha on avoinna joka päivä klo 7-21.
Vaikka olemme käyneet puutarhassa muutaman kerran aikaisemminkin, olisi kannattanut vähän etukäteen tutustua puutarhaan, nyt vain kävelimme ja katselimme mitä eteen tuli.
Seuraavalla kerralla valmistaudun paremmin.
Kaunista ja mielenkiintoista oli vielä syyskuussakin.

Uppsalassa sijaitsee pohjoismaiden vanhin yliopisto. 
Uppsalan yliopiston kasvitieteellisen puutarhan  perusti lääketieteen professori  Olof Rudbeck vanhempi nykyisen Linneträdgårdenin paikalle vuonna 1653, jotta lääketieteen opiskelijat voisivat oppia kasvitiedettä ja tutustua lääkekasveihin
Puutarha vahingoittui pahoin kaupungin palossa v. 1702, eikä yliopisto pystynyt kunnostamaan sitä entiselleen ja puutarha olikin suljettuna 40 vuotta.
Vuonna 1741 Carl Linneé tuli Uppsalan Yliopiston lääketieteen professoriksi ja sai vastuulleen puutarhan. Hänen johdollaan siitä tuli yksi aikansa johtavista kasvitieteellisistä puutarhoista.
 Kasvitieteellinen puutarha rekonstruoitiin Linneén alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vuonna 1745, jolloin puutarha sai nimekseen Linneén puutarha.
  Kun puutarha  kärsi toistuvasti läheisen Fyrisån-joen tulvista, Kustaa III lahjoitti v. 1787 Uppsalan linnan puiston yliopistolle uutta kasvitieteellistä puutarhaa varten, jonne sitten siirrettiin kaikki vanhat kasvit .
Nykyään puutarhassa kasvaa 9000 erilaista kasvilajia ja -lajiketta.


 Linneanum, jonka edessa aukeaa barokkipuutarha.

 Barokkipuutarhan kosmoskukat olivat vielä täydessä kukassa.
Ruusut ja pionit olivat jo lopettaneet kukintansa, kesällä nekin istukset ovat varmasti upeat.

 Orangerian ulkopuolella oli isoissa ruukuissa erilaisia sitruspuita ja muita välimeren kasveja.
Talveksi kasvit siirretään sisälle orangeriaan.

Norbyvägenin toisella puolella on puutarhan uudempi osa, jossa sijaitsevat
mm. trooppinen kasvihuone ja keittiöpuutarha, sekä Estellen tunturi







Uppsalan ainoa tunturi. 
Vuonna 2012 tuotiin 300 tonnia eri kokoisia kivä puutarhaan.
Parin vuoden aikana istutettiin kivien lomaan lukuisia erilaisia tunturikasveja.
Tunturi on yliopiston kastelahja prinsessa Estellelle.

 Trooppinen kasvihuone oli ainoa paikka, jonne oli pääsymaksu, 50 kr/hlö, joka piti maksaa automaattiin. Osattiin sentään käyttää sitä.


Ensimmäiseksi tultiin sademetsään. Jossa oli melko kosteaa ja lämmintä, lisäksi kyltissä huomautettiin, että sademetsässä voi sadekuuro yllättää milloin tahansa.
Yhden kerran saatiin vettä niskaan, mutta onneksi siellä oli tiheä kasvillisuus ja isoja palmunlehtiä,
ettei kastuttu kuitenkaan.


clusia minor





Lummehuoneessa oli vielä kosteampaa





Arboretumiin ei ehditty poiketa, mutta siellä ainakin pihlajat olivat komeita

Orangerian seinustalla lisää palmuja ja välimeren kasveja

 
Orangerian kaktussiipi, sielläkin poikettiin ihan pikaisesti, alkoi tulla kiire Tukholmaan....

Mukavaa, jos jaksoit mukana koko kierroksen, 
meillä kului tuolla melkein kolme tuntia kierrellessä. 



Onnin kanssa toivotellaan leppoisaa viikonloppua.
Toivotaan, että vähän saadaan auringonpaistettakin jossain välissä!




Marja

maanantai 14. lokakuuta 2019

No niin.



Jospa taas kerran ryhdistäytyisi tämän bloginkin suhteen.

Syksy kuitenkin tuntuu olevan vähintään yhtä hektistä aikaa kuin kesäkin.
Puutarha pitää saattaa talvilepoon, mutta valoisa aika vähenee päivä päivältä.
Hämäryys harmittaa, vaikka vielä ulkona leiskuukin iloisen värikäs ja valoisa ruska.
Tänään vaikutti siltä, että koivut ovat päättäneet pudottaa lehtensä,
kultaisessa lehtisateessa on pihalla puuhasteltu.
Ankeus iskee pian, kun puut ovat lehdettömät.
Siihen auttaa vähän, kun pihalle virittelee yhä lisää ankeudentorjuntavaloja.

Tänään oli ihan superihana päivä!
Melkein koko päivän paistanut aurimko sai ruskavärit hehkumaan uskomattoman kauniina.
Oltiin ihan koko päivä pihalla.
Syystyöt on nyt tehty, noin 90-prosenttisesti.
Nyt odotellaan vielä, että koivut (ja naapurin haavat, murrrrr....) ovat pudottaneet lehtensä.
Lehdet pitää vielä silputa ruohonleikkurilla nurmikon lannoitteeksi ja vasta sen jälkeen voi viritellä
suojaverkot rusakoiden kiusaksi!

Kaikki kasvit on istutettu, kukkasipulit ovat maassa, työkalut ja muut tarvikkeet ovat jokseenkin oikeilla paikoillaan. Kasvihuoneesta otettiin varjostusverhot pois ja desinfioitiin kasvari höyrypesurilla.


Lähikaupassa oli edellisellä viikolla juuresämpäritarjous;
ämpärillinen juureksia maksoi vain 5€!
Niin ja ämpäri sisältyi hintaan :DD
Yhteen ämpäriin mahtui runsas 6 kg pieniä, kauniita lanttuja,
minähän ostin 4 ämpärillistä.
Viimeiset kuorin tänään TTK:ta katsellessa.
Keitän ne huomenna ja soseutan ja pakastan soseen.
Joulumyyjäisiin valmistautuminen aloitettu!


Tein yhden erän valmiiksi asti, sukulaiset tilasivat.
Saatiin itsekin yksi vuoallinen maistella.
Hyvää oli.


Taannoisella Turun reissulla löysin Heirolin uuden kakkuvuoan.
Vuoka on tosi kaunis ja tikrukakkukin onnistui vallan mainiosti.

Suklaakuorrutusta ja nompparelleja päälle.



Tikrukakkua ja glögiä saatiin tämänpäiväisen pihaurakan päätteeksi kasvihuoneessa.

Lauantaikin oli leipomispäivä.
Mustikkapiirakkaa.

Siinä oli kootut selitykset, että ihan pelkästään ei ole laiskoteltu täällä........

Loppu postaus sisältääkin vain pihakuvia, syksykin on vaan niin kaunis!

Kuvan keskellä ihana pikkuinen koreanvaahtera (Acer pseudosieboldianum),
 jonka ostin Mustilan taimipäivltä elokuussa. 
Vaahteran paikalla kasvoi ennen kääpiöstrobusmänty, jonka jouduin keväällä kaivamaan ylös.
Ensinnäkin se kasvoi ihan liian suureksi, vaikka kääpiö olikin, ja uhkasi peittää alleen vieressä kasvavan Ruususen uni-atsalean. 
Viime talvena siitä katkesi lumen painosta oksia, jotka ruskistuivat.
Mänty sai siis lähteä sievän ja siron vaahteran tieltä.

Paratiisiomenapuu. (Malus prunifolia)
Eivätpä ole omput hääppösiä......


Niin tykkään tästä rusokirsikasta (Prunus sargentii),


Rusokirsikalla on aivan mahtava syysväri, keväällä ihanat vaaleanpunaiset kukat ja
uudet puhkeavat lehdet ovat pronssinväriset.
Niin täydellinen pihapuu!

Täydellisyydestä rusokirsikan kanssa kilpailee Tuurenpihlaja (Sorbus ulleungensis Dodong)
sekin on aivan hurmaava!

Mongolianvaahtera (Acer tataricum) päätti tänä syksynä olla keltainen, se on joskus myös ollut punainen tai oranssi.


Ihana syysaurinko ja kultaiset lehdet.


Höyhenpensas  (Fothergilla major) tuntuu tänä syksynä pitäytyvän melko hillityissä sävyissä.

Tarhakalliokielot ja kotkansiipisaniaiset

Pensasmustikka vasta aloittelee syysvärityksen kehittelyä.


Ruusa oli reippaana koko päivän meidän kanssa pihahommissa.

Lauantaina hän latasi akkujaan sisällä enimmäkseen.

Syysmyrkkyliljat, ehtivätkö kaikki avautua......

Muutama tuoksuherne vielä kukkii

Euroopansorvarinpensas (Euonymus europaeus)

Koristearonia (Aronia x prunifolia), punamarjainen lajike



Viinikärhö Purpurea plena elegans kiipeilee koivun oksilla jo pian 4 metrin korkeudessa!

Takapihan metsikössä on myös lahoavia puita, joissa on hauskoja kääpiä

Koti ja rusokirsikka
Peruukkipensas
Tuurenpihlaja

Jaahas, sunnuntai ehti jo vaihtua maanantaiksi,
joten mukavaa ja värikästä alkavaa viikkoa!


Marja