tiistai 10. syyskuuta 2019

Suuri istutusviikonloppu, osa 1




Suuri istutusviikonloppu oli jo puolitoista viikkoa sitten, nämä päivitykset nyt tulevat milloin sattuu, isommalla tai pienemällä viiveellä.
Syysmarkkinoiden ja pihapuuhien väliin ei oikein ole jäänyt aikaa blogin päivitykselle.
Viikonlopun syysmarkkinat onnistuivat oikein hyvin, aamuksi ennustettu sade saapui vasta 10 minuuttia markkinoiden päättymisen jälkeen.

Istutusviikonloppuna saatiin maahan kaikki Vakka-Taimesta, Tahvosilta ja Mustilan taimipäiviltä hankkimani kasvit.

Virallinen puutarhatyönjohtaja tarkkana kissanminttupuskassaan.

Tässä ensimmäisessa osassa ovat Vakka-Taimen ostokset ja ihan alkuun muutama kuva
kiehtovasta Vakka-Taimen puutarhasta.
Silloin kun kävimme siellä työkaverin kanssa, oli pitkästä aikaa sadepäivä.
Sateessa kaikki vaikutti entistäkin upeammalta ja salaperäiseltä satumetsältä.
















Niin kiehtovaa ja mielenkiintoista loppukesälläkin!


Kotipihalla.
Tähän "allin kylpylän" viereiseen penkkiin vaihdoimme mullat ja laitoimme nuo reunakivet.
Kaikki muut kasvit valkokletraa lukuunottamatta otettiin ylös ja suurin osa niistä muutti muualle.
Vakka-Taimesta ostetuista kasveista istutin tähän penkkiin  keltavaleunikon.
Työkaverini löysi taimen ensin ja kyseli Vesalta tietoja kasvista.
Vesa kertoi keltavaleunikon ominaisuuksista niin hyvin, että totesin, että oli niin hyvä puhe,
 että minunkin pitää hakea itselleni oma. 
Vesa totesi, että oli sitten sopiva myyntipuhe, ei nimittäin parane kehua liikaa, se saattaa herättää epäilyksiä :)


"Keltavaleunikko pseudomeconopsis cambrica" lukee nimikyltissä.
Tämän pitäisi viihtyä aurinkoisemmalla ja kuivemmalla kasvupaikalla kuin komea(sini)valeunikon.
Kestävä pitäisi myös olla ja hyvä kukkimaan!
Siinä keltavaleunikko, takarivissa, kiven vieressä.
Tuohon penkkiin ei muita Vakka-Taimen ostoksia päätynytkään.

Seuraavaksi otettiin kasvit ylös tästä kirsikkapuistoa reunustavasta penkistä ja parannettiin kasvualustaa. Mullan koostumusta parannettiin turvemullalla ja lisättiin vähän eloperäistä
humusta, eli hevosenkakkakompostia. Silloin, kun nämä penkit perustettiin, niihin käytettiin "juurikasmultaa", jota tehdään sokerijuurikkaiden mukana sokeritehtaalle kulkeutuvasta maa-aineksesta. Se multa erittäin savista ja kovettuu ja tiivistyy talven aikana todella kovaksi.
Lisäsimme silloin heti turvetta ja hiekkaa mullan sekaan, mutta emme kuitenkaan riittävästi.
Muuten multa on todella hyvää, ravinteikasta ja kosteutta pidättävää.
Näissä meidän penkeissä on kastematoja todella paljon, osansa tekevät nekin maan kuohkeuttamisessa.
Tähän penkkiin istutin takaisin keijuängelmät ja muutaman kurjenpolven.
Loput ovatkin uusia hankintoja.
Vakka-Taimen ostoksista tähän penkkiin päätyi pari kasvia.
 Valkoruusuleinikki Adonis brevistyla
Harmikseni Adonikset eivät ole oikein viihtyneet minun pihallani.
Ostin Vakka-Taimesta taas kolme uutta ja kokeilen, miten ne viihtyisivät tässä kirsikkapuiston laidalla. Kasvualusta ainakin on kunnossa ja puolivarjoa tarjolla.


 Lilakalliokielo Polygonatum cirrhifolium aff.
Lilakiehkurakielon ajattelin ostaa, mutta tämäkin on kuulemma oikein hyvä :)
Varmasti onkin.

Talon päädyn puolivarjon penkissä viihtyvät kaikki kasvit.
Siinä on hyvää kasvualustaa melkein metrin syvyydeltä.
Olenkin siirtänyt sieltä pois tavis-kasveja. kuten särkyneitä sydämiä ja kuunliljoja, että
tilaa on tullut näille herkemmille ja vaativimmille yksilöille.

 Pallolumikki
Sanguinaria Canadensis 'Multiplex' 
Tämä kuva on viime keväältä, pallolumikin kukat aukeavat ensin, lehdistö kasvaa vasta kukinnan päätyttyä.
Juurakko on lähellä maan pintaa, leikatessa siitä valuu oranssista nestettä, siitä engl. nimi bloodroot, ruotsiksi blodört. 
Nämä kerrannaiskukkaiset ovat steriilejä, eivät siis tee siemeniä vaan leviävät vain juurakon avulla. Ihan hyvin tuo kasvusto on jo levinnytkin, mutta ostin kuitenkin pari uutta.
Siirsin  vanhat lumikit loppukesällä uuteen, toivottavasti parempaan paikkaan talon päädyn varjopenkkiin, ne kasvoivat liian paahteisessa paikassa. Laitoin nuo kasvituet kevättä ajatellen, että muistan vielä keväällläkin, mihin olen lumikit istuttanut.

Varsinainen aihe taannoiselle Vakka-Taimen reissulle olivat komeavaleunikot Meconopsis blue fertile group Lingholm.
Viime talvena kaikki sinivaleunikkoni kuolivat, kuulemma viime talvi oli jostain syystä niiden kannalta huono yleisestikin. Kasvihuoneen viereisessä penkissä, missä unikot kasvoivat, on yksi oikein komea siementaimi.
Nämä uudet päätin istuttaa tänne toiseen penkkiin ihan kokeilun vuoksi.

Aprikoosi Prunus armeniaca on omajuurinen, siemenlisätty, emolajike on Tsarskij

Ostin Vakka-Taimesta myös aprikoosipuun taimen. 
Aikaisemmin minulla oli persikkapuu, johon tuli ihan oikeasti persikoitakin, mutta se paleltui silloin kamalana tappotalvena muutama vuosi sitten.
Nyt ajattelin kokeilla välillä aprikoosia, jonka pitäsi olla vähän kestävämpi.
Yritin etsiä sille mahdollisimman suojaisan paikan.
Kasvihuoneen edustalla, Onnin kissanminttumaan vieressä on melko tuulensuojaisa ja aurinkoinen paikka. 
Toivotaan, että viihtyy siinä.
Vesa lupasi, että pikkupuun pitäisi jo ensi keväänä kukkia!

Ne olivat Vakka-Taimen ostokset, seuraavassa postauksessa
Tahvosten puutarharetken kasvihankinnat!



Tänään on ollut ihana syyskuun hellepäivä.
Perhosetkin ilmestyivät taas, punahatut eivät edelleenkään kiinnosta, mutta lavakauluskasvimaalla ne viihtyvät, jopa jättiverbenat kelpaavat!




Marja

torstai 5. syyskuuta 2019

Hetkiä

Voi, miten kaunista puutarhassa on vielä syyskuussakin!

Valkokletra (Clethra alnifolia)

Ihania, lämpimiä kesäisiä päiviä ja toisena päivänä taas sade-ennätys.
Tänään puolen päivän aikaan satoi täällä Raumalla 21,5 mm yhden tunnin aikana.
Tulin silloin juuri kauppareissulta kotiin, tovin sain istua pihalla autossa odottamassa, että rankin sade meni ohi. 
Sitten kiireesti saavit ja kastelukannut rännien alle, nyt saavat kasvihuoneen kasvitkin välillä sadevettä, kun ovat koko kesän saaneet tyytyä porakaivoveteen.
Valkokletra (Clethra alnifolia)
Maanantainakin satoi, juuri sopivasti meidän suuren istutusviikonlopun jälkeen.
Saatiin kaikki viimeaikaisilta retkiltä hankkimani uudet taimet istutettua.
 Uusien kasvien tieltä piti siirtää toiseen paikkaan muutama vanha kasvi, osa niistä odottaa vielä istuttamista.
Sunnuntaina ehkä saan nekin maahan.

Uusista kasveista on ihan oma postaus tulossa......

Maanantaisen sateen jälkeen tiistaina aamulla paistoi aurinko ja kaikkialla kimmeltelivät vielä kastepisarat. Metsä on täynnä hämähäkin verkkoja, jotka näkyvät vain juuri tällaisina aamuina.
Yöpaitasillani kävin kuvaamassa näitä helminauhoja, sillä tämä satumainen maisema on näkyvissä vain hetken. Eipä siinä paljon ehdi pukemaan :D

Melkein ihanampi kuin hämisten helminauhat on valkokletra, joka oli salaa aukaissut ensimmäiset kukkansa. Olen ostanut tämän jo muutama vuosi sitten Vakka-Taimesta. Ulla siellä varoitteli 
tämän olevan vähän arka, talven aikana saattaa paleltua oksia, mutta kyllä se silti hengissä selviää.
Istutin sen lasikasvihuoneen seinustalle syvämultaiseen, happamaan kasvualustaan puolivarjoon.
Siellä se on viihtynyt oikein hyvin, mutta vasta nyt se ehti ensimmäisen kerran aukaista kukkansa.
Joka vuosi siinä on ollut kukkanuppuja, mutta ne eivät ole ehtineet avautua ennen yöhalloja.
Kukissa on suorastaan tyrmäävä tuoksu, ihana, mutta tosi voimakas!
Tässä on vaaleanpunaiset kukat.  Minulla on myös toinen, edelliskesänä töistä ostamani valkokletra, jossa on valkoiset kukat. Se ei vielä ole aukaissut nuppujaan, mutta silloin ostaessani siinä oli kukat.



 Kukkakärpäset ja kimalaiset ovat ihastuksissaan näistä kukista.
Varmasti perhosetkin olisivat, jos niitä vain olisi täällä.
Mihin lienevät nekin kadonneet.


Ahkerat pikkuiset työmiehet työn touhussa punahatun kukassa. 

 
Satukasvi on myös kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes), jonka siemenkodat ovat kuin koruja. 

 
 Lehdet ovat jo vähän saaneet ruskaväriä ja punaisten siemenkotien sisältä paljastuvat keltaiset siemenet. Siemenillä tuntuu olevan hyvä itävyys, sillä pensaan juurella on paljon siementaimia. 

 Keijuängelmä (Thalictrum rochebrunianum) on jo nimensäkin puolesta satukirjan kasvi.
Ihanat korkeuksissa tanssahtelevat vaalean lilat kukat ovat kuin pieniä keijuja.

Hämähäkinseittimetsikössä puolukat alkavat kypsyä.
Ilta illalta
metsä pimenee.
Varresta irti
kiertää muurahainen
raa'an puolukan
lampuksi kekoon.

(Risto Rasa/Metsän seinä on vain vihreä ovi. Otava 1971)


Leipomisjutut jatkuvat vielä vähän aikaa, huominen päivä kuluu karjalanpiirakoiden paistamisessa.
Onneksi ei ole enää hellekelejä.....
Syysmarkkinat ovat lauantaina.
Jännittävää, sataako vai paistaako silloin. SYYSsmarkkinoilla saattaa kyllä sataakin, mutta poutasää kyllä kelpaisi......



Marja