keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Mihin nämä päivät hupenevat?

Aurinkoisen alun jälkeen marraskuu on jatkunut perinteisen masentavan harmaana ja tihkuisena,
vaikkakin yllättävän lämpimänä.
Voisi kuvitella, että päivät, jotka eivät edes kunnolla valkene, matelisivat hitaasti.
Kalenteria vilkaistessa totean kuitenkin, että ollaan jo melkein marraskuun puolivälissä!
Harmaatkin päivät hupenevat yhtä nopeasti kuin kesän kauniit hetket.

Viime sunnuntaina valmistimme taas Mummun Pilkkumin isänpäivälounaan.
Meillä oli kaksi kattausta ja kummassakin noin 100 ruokailijaa.
Edeltävät päivät olivat melkoisen hektisiä, ensin muutama päivä kaikenlaisia valmisteluja
 ja ruoat tehtiin lauantaina ja sunnuntaina aamulla.
Meillä alkavat olla jo rutiinit hallussa, joten kaikki sujui oikein hyvin ja aikataulussa.
Ruokaa oli sopivasti ja asiakkaat vaikuttivat tyytyväisiltä.
Unta ei tarvinnut sunnuntai-illalla houkutella, mutta nyt parin päivän palautumisen jälkeen 
ollaan taas valmiina uusiin haasteisiin!
Joulumyyjäiset ovat ihan nurkan takana!



 Mitäpä tässä muuta kuin ruokakuvia!
 
Noutopöytä puolivalmiina







 Salaatteja,graavikalaa, savukalaa, himosilakoita, piimäjuustoa.....






 Kinkkua, lihapullia, laatikoita.....


Salin puolella pöydät valmiina ja numeroituina.
Oli taas kerran niin mukavaa!
Kiitos Pilkkumin naisille ja asiakkaille!


Jouluvalmistelut alkavat pikkuhiljaa.

Jouluiseen tunnelmaan pääsee parhaiten keittiössä leijailevan piparitaikinan tuoksussa.

Piparitaikinan reseptin olen saanut äidiltäni ja possumuotin mummulta.
Perinteitä parhaimmillaan.

Postauksen tason säilyttämiseksi myös kissa-asiaa!

RUUSAN LATAUSPISTE

Missä teillä ladataan kissat?
Näissä marraskuun hämärissä tarvitaan todella lisäenergiaa.
Meillä on tällainen kissojen latauspiste.
Tuossa laatikossa he käyvät vuorotellen latautumassa, että jaksavat taas nukkua.

Tilasin pari uutta kakkuvuokaa ja ne tulivat tuollaisessa juuri kissankokoisessa laatikossa!
Oikein mainiota! Minä sain ihanat kakkuvuoat ja kissat latauslaatikon.

Mukavaa keskiviikkoa sinulle ystäväni!


Marja

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Viimeiset

Normaaliaikaan on palattu.
Illalla tulee tosi aikaisin pimeä, mutta aamulla on ihan paljon pirteämpi olo,
 kun saa herätä valoisaan aikaan. Vielä hetken aikaa. 
Pian ollaan taas siinä tilanteessa, kun meillä on vain se hämärä hetki kahden pimeän välissä.

Melkein vuoden tauon jälkeen otin kutimet esille, ehkä se into saattaa nyt olla palaamassa.
Toisaalta olen jo ehtinyt kaivatakin niitä terapeuttisen levollisia kutomishetkiä 
sohvannurkassa kissojen kanssa

Lokakuuta on jäljellä vielä muutama tunti.
Meilläkin ehti olla yksi kunnon pakkasyö lokakuussa.
Marraskuusta on ennustettu lämmintä. Ihan hyvä nyt ensi alkuun,
minulla on edelleen talvivalkosipulit istuttamatta!


Lokakuun viimeiset sävyt, ennen värien lopullista hiipumista.

 Kuka kävi maistamassa?


 Riippajapaninlehtikuusesta niin tykkään.
Ihanan graafiset oksat talvella, keväällä aina jännitän, onko se selvinnyt talvesta.
Aina on riemun aika, kun niiden pikkuisten pyöreiden silmujen sisältä paljastuvat keväällä hennon vihreät lehtitupsut.
Koko kesän se ilahduttaa vihreänä ja pörheänä, maahan ulottuvine oksineen.
Vielä viimeiseksi, marraskuussa, se hehkuu loistavan kullankeltaisena.

 Raparperin lehdet ovat kuin hienointa nahkaa.

Kielon ja atsalean lehdet, niin marraskuun väriset jo

 Tove Janssonin hienostuneen sävyiset lehdet

 Höyhenpensas on räiskyvä jä räväkkä loppuun asti.
Keväällä on tyyli muuttunut, silloin se on hento ja pörheä.

Syksy sai yliotteen kehäkukasta.

Accoladessa vielä muutama lehti, kesän muisto.

Mustaseljan lehdet eivät ihan vielä malta päästää irti.

Nyt pitää vielä saada ne talvivalkosipulit maahan ja vihdoin myös ne suojaverkot
puille ja pensaille. Sen jälkeen talvi saa tulla ja
 joulu, kaikki ihanat jouluiset reseptit ja piparkakkumuotit saa ottaa taas esille.
Pari uutta kakkuvuokaakin tilasin......

Kotoisaa alkavaa marraskuuta sinulle, ystäväni!


Marja

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Erica Sparsa ja muita ihania

Vähänkö on rakastettava tämä uusi ihastukseni, Erica Sparsa.
Taannoisella Tukholmanreissulla löysin näitä kellokanervia Ulriksdalin Slottsträdgårdenista.
Siellä näitä oli monen eri värisiä, suloisen utuisia sävyjä. Ulkomuoto poikkeaa tavallisesta callunasta, Sparsan yksittäiset kukat ovat vähän isompia ja kasvutapa on muutenkin pörheämpi.
Ainakin vaaleanpunaisia näin myös Viherlassilassa myynnissä, ei siis välttämättä tarvitse Ruotsiin asti lähteä, jos näitä haluaa.

Kasvihuone alkaa olla talvikuosissa, muutama syklaami alkaa olla tiensä päässä, ne pitää siivota pois ja jotain jouluista sinne vielä laitan vähän myöhemmin, havupalloja tai havupallopuun ehkä.
Ericat laitoin myös kasvihuoneeseen, siellä ne ovat sään vaihteluilta suojassa ja toivottavasti säilyvät siihen asti kunnes taas on kevätkukkien aika.
Slottsträdgårdenista ostin myös tuollaisen ruosteisen jutun. Nyt laitoin vatiin sammalia, pari pohjoisen kiveä ja pienen mökin. Keväällä siihen voi laittaa vaikka kevään ensimmäiset pikkuiset orvokit, kesällä vallattomasti rönsyilevän lankaköynnöksen. Monikäyttöinen ja hyvä ostos, tuli näin todistettua.
On siellä kasvarissa pari ihan Raumaltakin ostettua callunaa, ihan tavallinen valkoinen ja muhkea vihreä Skyline, jossa on kolmea eri sävyistä vihreää samassa ruukussa.
Viime viikolla ostin Honkkarista pari lähes metrin korkuista sypressiä, 7,99€ kappale.
Olivat todella edullisia, tuo vihreä callunakin maksoi enemmän! 
Istutin ne melko pieniin ruukkuihin, enkä oletakaan niiden selviävän niissä ruukuissa talven yli, 
mutta laitan niihin myöhemmin valot ja ne saavat toimittaa kuusen virkaa kasvihuoneessa ja teehuoneen edustalla.

Eilen satoi koko päivän ja yöllä sade tuli hetken aikaa räntänä. 
Meillä ei kuitenkaan vieläkään ollut pakkasta ja aamulla räntäkin oli jo sulanut.
Kaikki isot puut ovat jo pudottaneet lehtensä, mutta muutamat pensaat pitävät edelleen tiukasti kiinni lehdistään.

Siemenautomaateilla käy kova kuhina, pari-kolme kiloa auringonkukan siemeniä kuluu parissa päivässä. 
Harmi, kun linnut eivät ole yhtään yhteistyöhaluisia, heti kun olen kameran kanssa liikkeellä, ne häipyvät. 
Muuten ei niitä haittaa, vaikka seisoisi ihan vieressä katselemassa
 ja vaikka kissat istuvat ihan puun alla suorittamassa lintulaskentaa.

Kun linnut eivät suostuneet kuvattaviksi eilisessä tihkusateessa, kuvailin pihan värikkäitä pensaita.

Erityisen hehkuvainen on tällä hetkellä höyhenpensas.
Hiukan hillitymmin hehkuu aronia
Riippajapaninlehtikuusi on vasta muuttumassa kullankeltaiseksi.


Peruukkipensas, suorastaan tyrmäävä kaunotar!

Mustaselja Blac Lace ja taustalla purppuraheisiangervo Little Angel

Ruusutarhassa on ruskaa ja Aspirin kukkii aina vaan......

Valamonruusun kiulukka, intensiivisen punainen

Aspirinin lisäksi muutama muukin vielä kukkii.....
esikko!
kärhö, jonka nimi on kadoksissa

Fujimusume


kehäkukat, sateisen päivän auringot

Keijuängelmäkin kukkii yhä vaan......

Auringonpaistetta keskiviikkoosi!
 Toivottavasti pilvet pysyvät poissa, niin saadaan ensi yönä ihailla
lokakuun täysikuuta!


Marja