Viikon varrelta - ja toisenkin

Tänään on jo marraskuun toiseksi viimeinen päivä!

Edellisestä postauksesta on aikaa jo kaksi viikkoa.

Kahdessa viikossa ehtii tapahtua paljon.

Tuli talvi, yhdessä yössä satoi 20 cm lunta, 

parin päivän kuluttua tulivat vesisateet ja talvi katosi yhtä nopeasti kuin tulikin.

Sää on nyt mitä uuvuttavin, taas muutamaan päivään päivä ei ole oikeastaan valjennut ollenkaan. 

Kyllä niin pettynyt olen, kun lumi suli pois yhtä nopeasti kuin tulikin, yhdessä yössä. 

Vesi tulvi kaupungissa katkaisten katuja ja saartaen taloja. 

Meillä täällä kotona ei ollut tulvista tietoakaan, koti on mäen päällä, 

eikä lähistöllä ole isompia ojia tai jokea.

Tiistaina käytiin ystävien luona Ypäjällä, matkalla koettiin niin Euran kuin Huittistenkin tulvat.

Juuri ennen lumisadetta kävin keräämässä lavakasvimaalta ison nipun persiljaa. 

Huuhtelin niistä pois hämpyt ja muut pikkuöttiäiset ja laitoin persiljan pakastimeen.

Oli varmaankin tämän vuoden viimeinen sadonkorjuu.

Lumisateen jälkeen kauriit tunkeutuivat jostain aidan raosta lavakaulusmaalle 

ja kaivoivat lumen alta loput persiljat.

Juuri ennen lumisadetta Ruusa ehti käydä pihalla hankkimassa ruohonkorren nieluunsa.

Eläinlääkärireissu siitä taas seurasi.

Kissan nielua ei pysty tähystämään ilman nukutusta, 

joten Ruusa jäi eläinlääkäriin pariksi tunniksi.

Runsaan 10 cm ruoho oli nielusta löytynyt.

Lunastettiin Ruusa takaisin, 200,40€.

Rahalla taas selvittiin tästäkin.

Ihan ääneen esitin myös toiveen, että toivottovasti nyt sataisi lunta, että ruohot peittyvät.

Heti seuraavana yönä toive toteutuikin, harmillisesti talvi oli niin lyhytaikainen.

Ulos ei tällaisina päivinä huvita mennä ollenkaan, 

keskiviikkona käytiin kuitenkin takapihan metsiköstä keräämässä vähän kranssitarpeita, 

pimeys ehti silloinkin yllättää.

Vähän katseltiin Oskarin kanssa pihan tilannetta samalla.

Oskari kävi kartoittamassa tilannetta vähän korkeammalta, 

mitään huolestuttavaa ei ilmeisesti kuitenkaan tullut näköpiiriin.

  

 Iidänvarjohiippojen lumen alta paljastuneet lehdet hehkuvat taas joulunpunaisina. 

Kielon marjat ovat kuin pieniä, hehkuvia lamppuja ruskeassa maastossa.

Vaaleanpunaisen Aili-herukan marjat olivat kesällä piilotelleet lehtien takana 

ja niinpä ne jäivät poimimatta. Ehkä joku lintu ne vielä löytää.

Olen ostanut sisälle joulunodotuskukkia.

Ihan minikoisen joulutähden ja kaksi miniä valkoista tulilatvaa.

Muutaman amarylliksen sipulin olen myös istuttanut.

Amaryllikset ovat jo avanneet kukkansa, nähtävästi jouluksi on hankittava uudet amaryllikset, 

nykyiset ehtivät lakastua ennen joulua. 

Eniten nyt haluaisi vaipua talviunille ja herätä joskus helmikuussa.

Kun se ei onnistu, täytyy keksiä jotain sijaistoimintaa,

niinpä leivoin tänään toisen annoksen joulunodotuspipareita. 

Ehkä se leipomisinnostus tässä vielä pikkuhiljaa heräilee.

Ihan lapsuudesta asti se kodissa leijuva tuoksu, kun mausteet kiehautetaan siirapissa, 

kuuluu erottamattomasti joulunalusaikaan.

Olen leiponut jo aikaisemminkin yhden erän, 

mutta ne on jo syöty, osa niistä tosin lähti Tampereelle.

Vähitellen pitäisi alkaa miettiä joululaatikoita. 

Seuraavalla kauppareissulla täytyykin muistaa ostaa lantut, bataatit ja porkkanat valmiiksi. 

Nyt riittää 5 kg:n pussit kutakin, kun en tänäkään vuonna osallistu myyjäisiin, 

vain muutamille ystäville olen luvannut tehdä joululaatikot. 

Kypsennän laatikot ja pakastan ne, niin saan kaikessa rauhassa tehdä, ilman kiirettä.

Sellaisia sattumuksia täällä parin viikon aikana ehti tapahtua.

Viihtyisää joulunalusaikaa Sinulle

♥

Marja

 

Marraskuisia

Tänään.

Marraskuu on ehtinyt jo puoleen väliin, 

vaikka aika tuntuukin nyt syksyn edetessä ja talven lähestyessä kulkevan hitaammin.

Marraskuiset päivät ovat lyhyitä, aurinko kulkee niin matalalla, että

keskipäivällä se hädin tuskin kurottautuu puiden latvojen yläpuolelle. 

Juuri nyt sää on ajankohtaan nähden lämmin, 

ja enimmän aikaa se on suhruinen ja ja harmaa. 

Keskipäivälläkin on ollut melkein joka päivä hämärää.

Päivän aikana ehtii tehdä vain hyvin vähän, unen tarvekin tuntuu lisääntyvän.

Nyt, kun ei enää tarvitse käydä töissä, herään samaan tahtiin auringon kanssa. 

Herään, kun aurinko nousee, 

nukkumaan tosin menen muutamaa tuntia myöhemmin kuin aurinko.

Jaksan sentään vähän kauemmin valvoa kuin aurinko, 

jonka työpäivä tällä hetkellä on noin 7 tuntia.

Sovin kaikki tapaamiset iltapäiväksi, ettei tule aamulla stressiä heräämisestä :D

 Kesästä eniten kaipaankin valoa, ihania kirkkaita, kasteisia aamuja ja lempeitä iltoja,

jolloin aurinko ei tunnu laskevan ollenkaan. 

Muutamana päivänä ennen auringonlaskua on ollut valoisampi hetki,

jonka jälkeen pimeys valtaa maiseman nopeasti.

Joskus, kun on erityisen pimeää ja syksyistä, 

kaipaa jotain oikein kotoista ja turvallista, kuten viime lauantaina.

Tein pannaria, sillä lauantai on ihan yhtä hyvä pannaripäivä kuin torstaikin.

Teen pannarit aina  näissä valurautapannuissa, 

koska kotona äitikin kypsensi pannarit aina näin.

Tämä on yksi niistä asioista, jotka vaan tuntuvat siltä, että näin kuuluu tehdä. 

En varmaan koskaan ole edes kokeillut tehdä uunipellillä. 

  

Ostin yhtenä päivänä keittiön työpöydälle hauskan näköisen syklaamin. 

Se on yllättäin viihtynyt siinä jo pari viikkoa, eikä ole ollenkaan lakastunut. 

Yleensä en ole saanut syklaameja viihtymään. 

Tänään, kun oli valoisahko iltapäivä käytiin Ruusan kanssa tarkistamassa kasvihuoneet 

ja löydettiin pihalta vielä ihan pieniä värin pilkahduksia.

Lasikasvihuoneessa ovat kausivalot ja kynttiläyhdyt, sekä muutama pikkuhavu.

Siellä on kiva käydä glögillä hämärtyvinä iltapäivinä.

Kennokasvihuonekin on nyt valmis talven tuloon.

Tänään otin molemmat Koko Loco-ruusut ruukuistaan 

ja valeistutin ne isoihin termoruukkuihin kasvihuoneeseen. 

Lisään niiden tyvelle myöhemmin vielä talvensuojaturvetta.

Pihalla jouluruusut availevat nuppujaan. 

Tänään laitoin niiden päälle suojaksi vanhat Elfa-korit.

Myöhemmin korien päälle voi vielä laittaa havuja suojaksi.

Kauriit käyvät jo tutkimusretkillään ja jouluruusut kelpaavat niille oikein hyvin.

Itse kylväytynyt Tiger Eye-orvokki ei ole niin raidallinen kuin alkuperäinen, 

mutta reippaasti kukkii silti.

Pihan ruskeaa yleisväriä ilostuttavat vielä idänvarjohiipan joulunpunaiset lehdet.

Orvokkeja on kylväytynyt joka puolelle puutarhassa.

Kesäpäivänhatut jätin maahan talveksi,

ne saattavat myös talvehtia.

Jos eivät ole keväällä hengissä, pitää sitten kylvää uudet.

Vielä viimeisiä ruusun, kärhön ja tähtiputken kukkia

Lintujen ruokintapaikalla kävi varpushaukka hakemassa itselleen välipalaa. 

Tintti tuli nopeasti höyhennettyä.

Vähän ihmeteltiin, kun muut tintit jatkoivat syömistään, 

vaikka haukka höyhensi heidän lajitoveriaan ihan vieressä 

Yleensä, kun haukka käy saalistamassa ruokintapaikalla, 

se pysyy jonkin aikaa täysin autiona.

Kun haukka oli saanut syötyä, se alkoi heti katsella seuraavaa saalista. 

Siinä vaiheessa kävin sanomassa sille, että tarjoilu on nyt päättynyt. 

Ymmärsi sentään lähteä muualle.

Olisi meillä leivinuunikin, jonka päällä kissan olisi mukava olla päiväunilla.

Oskari on nykyajan nuori, joka tykkää modernimmasta induktioliedestä.

Onneksi ei liesi lämpene, vaikka kuinka pyörisi siinä päällä.

Huomenna täällä pitäisi olla ennusteen mukaan aurinkoista ja lämmintä lähes +10 astetta!

Saadaan vielä tehtyä jotain hienosäätöä pihalla.

Tänä vuonna on todellakin ollut aikaa tehdä syystyöt valmiiksi 

vähän hitaammallakin tahdilla, mutta nyt saisi jo talvi tulla, 

tai edes vähän normaalimmat tämän vuodenajan lämpötilat.

♥

Marja

Myrskyn jälkeen

Myrskyn jälkeen tuli poutasää.

Ei tosin heti sunnuntaina, mutta tänään. 

Viime yönä täällä oli muutama aste pakkasta,

 ensimmäistä kertaa tänä syksynä, 

ja tänään on ollut aurinkoinen ja lähes tyyni päivä.

Se pakkasyö tosin näyttää jäävän ainoaksi, 

pitkälle tästä eteenpäin on ennustettu lämpöasteita myös öisin.

Lunta tai edes räntää, ei ole edelleenkään satanut.

Vettä on ropissut sitäkin enemmän.

Muutamat kasvit pitävät vielä tiukasti lehdistään kiinni.

Pudonneet lehdet saavat jäädä maahan talven yli. 

Ollaan jo luovuttu lehtien silppuamista ruohonleikkurilla, 

hyvin ne talven aikana maatuvat ilman silputustakin.

Keväällä kun nurmikko alkaa kasvaa, lehdet jäävät nopeasti piiloon ja lannoitteeksi.

Lehtipuhaltimella on silti käyttöä, laattapolut ja sora-alue puhalletaan puhtaiksi.

Ristinummi-ruusussa ei enää ole kukkia, muutama keltainen lehti ainoastaan.

Lavakasvimaan portin lumikärhö on vielä ihan vihreä.

 

Clematis Emilia Plater, ei enää ihan hehkeimmillään risaisine terälehtineen.

Kehäkukkia ei lannista mikään, ne kukkivat, vaikka lunta sataisi päälle.

Kesäpäivänhatut jätin maahan, kun ne saattavat talvehtia. 

Kaivan keväällä pois, jos eivät selviä talvesta. 

Urhoollisesti nekin vielä yrittävät availla nuppujaan.

Takapihan metsikössä riittää selvittämistä kaatuneissa puissa, 

joukossa on myös naapurin puolelta meidän tontille kaatuneita runkoja.

Kaikki eivät kaatuneet maahan asti, vaan jäivät nojailemaan toisiin puihin.

Takapihan ison kiven päällä kasvavat sammaleet ovat ihanan pehmeitä ja pörheitä.

Monta erilaista sammalta, 

siellä on varmaan monen pikku-hämpyn ja muun ötökän koti.

♥ ♥ ♥

Marraskuussa voi pikkuhiljaa alkaan miettiä jouluisia asioita.

Joulusta en niin kovin perusta, mutta tämä joulun odotus on kivaa aikaa.

Pieniä juttuja.

Laitettiin talon etupihallekin linnuille ruokinta-automaatti.

Pari hömötiaistakin on siinä touhuillut, siitä olen kovin iloinen.

Lintujen puuhia on mukava seurata samalla, kun miettii omia päivän tekemisiä.

Havukransseja voi jo hyvin tehdä, nyt kun löytyy materiaaliakin....

Tekisikö perinteisen pyöreän, vai sydämen.

Aina, jos huvittaa, voi leipoa jotain jouluista. 

Uskoisin, että pian tekee mieli leipoa joulupipareita

mummulta perityllä possumuotilla. 

Pipareita oikeastaan tarvittaisiinkin jo, ensimmäiset glögit on jo avattu.

Muistan niin nauttia siitä, että enää en leivo joulumyyjäisiä varten.

Se ei ollut enää kivaa, kun se alkoi tuntua työltä.

Joulumyyjäisistä luopuminen kävi luontevasti koronan ansiosta, 

kun silloin jouduttiin myyjäiset peruuttamaan kahtena vuotena.

Ostin herttaisen vaaleanpunaisen syystähden kukkapöydälle.

Tämä ostos on ihan postin ansiota.

Kävin  hakemassa paketin pakettiautomaatista, 

tilaan paketit aina ruokakaupan lokeroihin, 

mutta välillä posti toimittaa ne kuitenkin viereisen puutarhamyymälän lokeroihin.

Ne lokerot ovat siellä eteisessä, mutta pakkohan sieltä on poistua myymälän kautta.

Hyvin hillitsin itseni kuitenkin, kun ostin vain tämän, 

vaikka siellä oli niin paljon kaikkea kaunista jouluista.

Kauppoihin ilmestyneet joulukonvehdit ilahduttavat.

Niistä saa pöydälle kivan somisteen, joka jostain syystä hupenee kuin itsekseen.

Seuraavalla ruokakauppareissulla saa ostaa uuden rasian.

Joko sinulla on joulu ajatuksissa?

♥

Marja