tiistai 30. kesäkuuta 2020

Parasta ja ihaninta


Jospa saisi aikaiseksi vielä toisenkin postauksen kesäkuulle.
Onhan tässä muutama tunti vielä kesäkuuta jäljellä.
Mistä aloittaisi, sillä juuri nyt ihaninta on - kaikki -

Eilinen sade oli suorastaan ja sananmukaisesti taivaan lahja puutarhalle,
meillä satoi 25 mm, se jo vähän kastelikin.
Tänään on puolipilvinen sää ja niiden rankkojen täksi päiväksi ennustettujen kuurojen ei pitäisi ulottua tänne asti.


Kruunutikankontti  Cypripedium regina

Kruunutikankontit ovat viihtyneet ja levinneetkin hyvin talon päädyn varjopenkissa syvämultaisessa, hyvin kalkitussa kasvualustassa. Niitä on joka vuosi aina muutama enemmän.

     Kamtshatkankärhö, Clematis Fusca 
Tämä on niin ihana ja sievä pikkuinen Itä-Aasialaista alkuperää oleva kärhö.
Muutama vuosi sitten oltiin Kivipellon Sailan kanssa Vakka-Taimessa käymässä.
Saila siellä etsi Heidin kanssa kovasti jotain, ihmettelin, että mistä ihmeestä fuskusta he puhuvat.
Lopulta he löysivät etsimänsä ja Saila sanoi, että hän osti toisen minulle.
Se oli juuri tämä pikkuinen Fuscan taimi.
Parina ensimmäisena vuotena Fusca kasvoi tosi vähän ja teki vain pari kukkaa,
mutta tänä kesänä se on kasvattanut jo monta pitkää versoa ja kukkia on jo paljon.
Vieressä kasvava Romantika-kärhö vaan tahtoo tunkeutua Fuscankin tontille.
Ennen juhannusta huomasin kärhöjen seassa versoja, joissa oli epäilyttävän näköisiä karvaisia pallukoita, toiset tuollaisia pikkuisia valkoisia ja toiset isompia mustia. Ehdin jo kauhistua, että mikä viirus tai sienitauti onkaan kärhöihini iskenyt.
Onneksi en kuitenkaan nyppinyt niitä pois, sillä nehän ovat Fuscan nuppuja!
Aikaisemmin en ollut edes huomannut tuota nuppuvaihetta.


Fusca kuivalla säällä
Sateen kastelema Fuscan kukka.

Tarhajuorun (Virginian kolmiokukka) Tradescantia andersoniana, heteillä on melko karvaiset sääret!
Meillä oli töissä myynnissä näitä perennoja, sinistä ja lilanpunaista. 
Ostin keväällä kolme sinistä taimea, nyt kun kukat avautuivat niistä tulikin ihan kivoja sinivalkoisia.
Tarhajuorut viihtyvät aurinkoisessa, mutta kosteassa kasvupaikassa ja kukkivat koko kesän.

Pionien runsain kukinta alkaa olla ohi, eilinen sade karisti melkoisesti terälehtiä.

Kiinanpioni Scarlett O'Hara

Kiinanpioni  'Zemcuzina Rossip', suomeksi helmikirjo, kukkii tänä vuonna jo monella kukalla.
Tätä sain aikoinaan odotella pari vuotta, ennen kuin onnistuin saamaan sen Pionien kodista.

Kimalaiskuoriainen päiväunilla Helmikirjon kukassa.

Itoh-pioni 'Lemon Dream'
Kiinanpioni 'Angel Cheeks'
Itoh-hybridipioni 'Bartzella

Idänunikoista on tällä hetkellä enää jäljellä siemenkodat

Kelloköynnös aloitti kukinnan tänä kesänä ennen näkemättömän aikaisin, jo juhannuksena!
Valkoinen ehti ensin, mutta sinisessäkin on jo nuppuja.



Sormustinkukilla, Digitalis purpurea, on lupa levitä puutarhassa ja kyllä ne vaeltelevatkin!



Ensimmäiset hajuherneen kukat avautuivat jo ennen juhannusta.
Hyvin onnistui kasvatus Cecilian ohjeilla!
Sade virkisti hajuherneitäkin, nyt pitää vielä muistaa antaa lisälannoitusta.

Onnin vasemmalla puolella näkyvä  kissanminttu on jo kissankorkuinen!
Oskari tarkkailee kasvien kasvamista.
Kerttu vaan chillailee



Ihan parasta, sademittari on jo yli puolillaan! 

Oikein kesäisen ihanaa alkavaa heinäkuuta!


Marja

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Juhannus



Isabellansyreeni  Syringa x prestoniae 'Redwine'

Maantien vartta ma vaellan 
ja kaunis on luomakunta, 
töllin töyräillä yrtit tuoksuu 
ja sataa kukkaislunta.
Viheriän, viileän oksan alta 
näen sinisen taivaan kaistan, 
lähteen silmässä jalkani kylven 
ja polkujen marjoja maistan.
Hyttyset, hetken heiluvat lapset 
ne alkavat purpuriansa, 
päivänpaisteessa hyörii ja häärää 
ahkera muurahaiskansa.
Käki se korven rannasta kukkuu 
kuten mittumaarina aina, 
sinisellä oksalla sinisessä salossa, 
kun ei sitä huolet paina.
Keltavarpunen aidalla hyppii 
ja eelläni näyttää tietä: 
no etkös tili lili, etkös tuli luli, 
mittumaaria vietä!
Kylän ohi tullessa tuttuja löydän 
ja heitän ne huolet liiat, 
saakos kulkija kurkistaa, 
miten pitkät täällä on piiat!
Huomisen huoli nyt sydäntä painaa 
kuin viimesyksyinen lehti, 
suuressa saatossa suviset keijut 
jo sydämeni tarhaan ehti.

Larin-Kyösti; Suvisia suruja



Suloista ja lempeää juhannusta tahdon sinulle toivottaa


Idänunikko Papaver orientale 'Pizzicato'
ehti juuri aattoillaksi saamaan kesämekkonsa liehuvat helmat sileiksi.

Ruusuorapihlaja Crataegus x media 'Paul's Scarlet'

Onpa nyt ihanan rauhallinen, tyyni ja lämmin ilta.
Suomen kesä ihan parhaimmillaan.

Kevät oli kovin kiireinen ihan tähän päivään asti.
Puutarhalla oli tasaisen ruuhkaista ihan jokaisena päivänä.
Kaikkien hyötykasvien, kuten  hedelmäpuiden ja marjapensaiden, kurkun-, tomaatin- ja mansikantaimien osalta ei millään pystytty vastaamaan kysyntään.
Kesäkukkia ja perennoja on ollut riittävästi, mutta harvinaisen tyhjiä kasvihuoneet ovat kuitenkin jo.
Alun perin suunnittelin, että olisin pitänyt vähän enemmän vapaata kuin aikaisempina vuosina.
Ihan täysin ei tämä suunnitelma onnnistunut, pari vapaapäivää viikossa melkein onnistuin kuitenkin pitämään.

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegifolium 'Album'

Tänään oli tämän kevään viimeinen työpäivä, olin torilla myymässä kesäkukkia ja leikkokukkakimppuja. Tänään oli sielläkin vilkasta, vaikka yleensä torilla ei nykyään enää käy melkein ollenkaan asiakkaita.

Nytpä alkoi loma, ehkä muutamana lauantaina vielä olen torilla, mutta sitä ei lasketa.....

Nyt on aikaa keskittyä omaan puutarhaan kunnolla.
Kevään ajan siellä on ehtinyt tehdä vain välttämättömimmän.
Kastella on saatu taas oikein urakalla, onneksi on oma kaivo ja mies tekee edelleen etätöitä kotona,
joten hän on käynyt siirtelemässä sadettimia päivän mittaan aina varjopaikkaan kastelemaan.
Lavakauluskasvimaahan olen saanut lähes kaikki esikasvatukset istutettua, huomenna istutan vielä viimeiset.

Voi ihanuutta! Kyllä nyt aion nauttia täysillä omasta ajasta ja pihasta!

Kerttu ja Oskari voivat oikein hyvin ja ovat reippaita ja touhukkaita puutarhakissoja.
Seuraavaan postaukseen yritän saada heistä kuvankin, he ovat kyllä melko vilppaita tapauksia....



Pelakuu Vectis finery
Pelakuu Bird Dancer

Kasvihuoneessa pelakuut aloittelevat kukintaansa.
Ahdasta alkaa tulla kasvihuoneessa, kun ne kasvavat niin vauhdikkaasti ja kevään aikana tuli hankittua aika paljon uusia pieniä taimia ja omatkin pistokkaat lähtivät oikein reippaasti kasvamaan.
Onneksi olen edes vähän saanut jaettua ystäville niitä omia pistokaslisäyksiäni.

Nyt menen kasvihuoneeseen nauttimaan pakahduttavan ihanasta kesäyöstä!

Lupaan nyt palata tänne blogiin taas pian kertomaan puutarhan kuulumisia :)




Marja

torstai 16. huhtikuuta 2020

Orvokkeja ♥

Ensimmäinen työpäivä puutarhalla alkoi perinteisesti räntäsateessa.
No, sitä räntää on satanut myös niin tänään kuin eilenkin.
Tänään iltapäivällä oli keväisen aurinkoista, vaikkakin tuulista.

Joka vuosi tavoitteena on ostaa maltillisesti orvokkeja.
Ensimmäisenä työpäivänä maltti vielä säilyikin hyvin.
Vain 26 orvokkia toin kotiin.

Tämän kevään uutuus.
Pikkukukallinen Rocky Plum Antique.
Aivan ihanat värit.
Kukkien värisävyt ja kuviointi vaihtelevat.
Onni tuli esittelemään.

Yleensä en milloinkaan osta keltaisia tai sinikeltaisia orvokkeja, mutta
näistä Rocky Yellow blue wing- orvokeista tuli jotenkin heti mieleen Oskari.
Värit ovat sijoittuneet vähän miten sattuu ja noita läiskiäkin on siellä täällä, samalla tavalla kuin Oskarin turkissa ovat harmaa ja valkoinen sijoittuneet hyvin sattumanvaraisesti.
Pitihän Oskarille ostaa omat orvokit!

Röyhelö-orvokkeja on monen värisiä, mutta haluan aina näitä sinisävyisiä.
Tiistaina ostetut orvokit on nyt istutettu, huomenna voi taas ostaa muutaman lisää......


Tänään sain mukaani tiluksia kartoittamaan meidän mummo-kissan.
Viiru täyttää kesällä 17 vuotta.
Käytiin kasvihuoneessakin istuskelemassa, iltapäivällä aurinko oli lämmittänyt kasvarin oikein mukavan lämpimäksi, vaikka aamu jälleen alkoikin räntäsateella.

Vain ihan pikkuinen pihakierros tehtiin Viirun kanssa

Pari vuotta sitten Tahvosilta blogitapaamisessa saatu Double Play Big Bang-pensasangervo
availee oranssinpunaisia lehtiään.


Krookukset saavat päivittäin räntää päälleen, mutta urhoollisesti ne jaksavat kukkia siitä huolimatta.

Sinivaleunikon karvaisilta lehdiltä vesipisarat haihtuvat hitaasti.
Syksyllä en laita minnekään muistiin mitä kukkasipuleita istuttelen.
Keväällä on kiva yllättyä!
Keltaisia iiriksiä näyttää avautuvan lisää, tummia hyasinttejakin on tulossa ja
monenlaisia metsätulppaaneja on jo nupulla.
Niistä kuvia seuraavalla kerralla, yritän saada Kertun tai Oskarin kaveriksi silloin.

Toivottavasti huomenna on kaunis päivä!


Marja