sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Ei aina pelkkää puutarhaa


Parhaillaan olen katselemassa ja järjestelemässä viime vuoden heinäkuun puutarhakuvia.
Heinäkuun kukat ja kasvit esittäytyvät seuraavassa postauksessa.

Tässä välissä voidaan katsella vuoden aikana valmistuneita käsityöjuttuja.
Enimmäkseen villasukkia. Niitä on helppo ja nopea kutoa.
Yhtä paria kun kutoo, on jo seuraava idea mielessä.
Kissojen kanssa on työnjako, he kehräävät ja minä kudon.

Tässä eivät ole kaikki valmistuneet, en ole muistanut kaikkia kuvata 
ja suurin osa on jo uusilla omistajilla käytössäkin.

Juuri nyt olen kutomassa itselleni villatakkia, joka valmistuu ihan pian.
Seuraavaksi ehtii kutoa vielä muutamat sukat varastoon 
ennen kuin pihahommat vievät mennessään.


Minusta on kiva kutoa kirjoneuletta, kunhan ei tule pitkiä langanjuoksuja,
nämä kuviot ovat juuri sopivia, helppoja muistaa ja yhtä väriä on aina korkeintaan 5 silmukkaa.

Talvisen sinivalkoiset

Yhdet vanttuut kudoin, kun voitin Instagramissa arvonnassa
kuvassa näkyvän kirjan ja vyyhdin Aaran Koko-lankaa.
Lanka on käsinvärjättyä, 50% merinovillaa, 50% silkkiä.
Ihanan ylelliset vanttuut siitä tuli.




Kerrankin yhdet ohjeen mukaan kudotut.
Nuo sukat, joissa on vaaleanpunaista, ovat Taimitarhan viime vuoden 
ystävänpäiväsukat.
Muut ovatkin ihan omasta päästä kudottuja 
ja jotain pitsi- ja pintaneulettakin välillä.

Tämä kuva on otettu yli 30 vuotta sitten.
Silloin tein pojille tuollaiset villapaidat, kuvion ohje oli
Mary Oljen Kauneimmat käsityöt-kirjassa.
Kirjan olen ostanut v. 1976 ja edelleen kuviomallit ovat käyttökelpoisia.
Jonkun siivoussession aikana tuo kuva tuli esille ja 
siitä syntyi ajatus käyttää kuviota sukissa.




Tuli sen verran pitkät varret sukkiin, että piti kehitellä muutakin kuviota.


Uskolliset assistentit.
Käsitöiden tekeminen ja kutominen erityisesti on terapeuttista ja laskee verenpainettakin,
kun vieressä kehrää vielä kaksi kissaa, on olo melko seesteinen ♥



Pyykkinarulla on tällä kertaa syksyn satoa.

Joulun alla kudottiin tilaustyönä joululahjasukkia.

Silloin tarvittiin jo kolmaskin assari.


Jouluksi valmistuneet.
Näiden jälkeen pidin vähän taukoa ennen kuin aloitin villatakkiprojektin.

Lankana kaikissa sukissa on joko Gjestalin Maijaa tai Jannea,
paitsi ystävänpäiväsukissa on Kaupunkilangan Kivijalkaa, muistaakseni.
Samoissa kuvissa ystävänpäiväsukkien kanssa näkyvissä vaaleissa sukissa on Regian
Tweed 6-ply lankaa.


Mukavaa helmikuun viimeistä viikkoa.
Viikon kuluttua eletään jo ihan virallista kevätkuukautta!


Marja


keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Vain kolme kuvaa, helmikuu



Helmikuun loppu alkaa olla käsillä, joten taas on Kristiina K:n 
Nyt helmikuussa on vuorossa H-kirjaimella alkavista asioista kolme kuvaa.
En ole vielä käynyt katsomassa muiden haastekuvia, 
vaan ihan itsekseni mietin H:lla alkavia juttuja.
 Hevonen, hylje, hiiri, hillo, haikara, hattara, hiillos, heinäsirkka........
 H-sanoja, mutta ei kuvaa mistään näistä!

HakoneheinäHakonechloa macra 'Aureola'
 saa nyt edustaa kaikkia heiniä.
Hakoneheinä on monivuotinen näyttävä, keltaraitainen koristeheinä, 
joka muodostaa leveän mättään. 
Se viihtyy puolivarjoisassa, tuoreessa, kosteahkossa kasvupaikassa.
Se on hyvä suojata talveksi vaikka havuilla.
Koristeheinillä saa puutarhaan uutta, erilaista ilmettä. 
Ne sopivat sekä yksittäiskasveiksi, että rauhalliseksi taustaksi perennaryhmiin.
Heinien määrä on minunkin puutarhassani lisääntynyt;
erilaisia kastikoita, siniheiniä, palmusara on voimakaskavuinen, kivan limenvihreä heinä. 
Hentohöyhenheinää olen kasvattanut ruukuissa, samoin 
 kuin hurmesilkkiheinä Red Baronia. Nyt kokeilen talvettaa niitä molempia kasvihuoneessa.
Jos ne eivät selviäkään talvesta, pitää vaan ostaa keväällä uudet!
Yksivuotinen lännenhirssi 'Fontaine' on ihana ja se kyllä kylväytyy itsekseen tehokkaasti.
Jänönhäntä on aivan ihana yksivuotinen heinä.


HömötiainenParus montanus
Ihana, pikkuinen ja rohkea ruokavieras. 
Kun ruokinta-automaattia täyttää, se odottaa viereisellä oksalla.
Hömötiaisten kanta on ihan hälyttävän alhainen ja sen on kyllä huomannut
ihan omallakin ruokintapaikalla.
Meillä niitä käy 3-4 yksilöä, kiva kuitenkin, että päivittäin käyvät.

BirdLife Suomi:
Hömötiaisen Suomen pesimäkanta on vähentynyt 2000-luvulla alle puoleen entisestä. 
Nopean vähenemisen vuoksi hömötiainen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanlaiseksi lintulajiksi. Muutos on ollut nopea: vielä vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa hömötiainen luokiteltiin elinvoimaiseksi ja vuonna 2015 vaarantuneeksi lajiksi. 
Hömötiainen kärsii metsätaloudesta

Ympäri vuoden samoilla alueilla elävänä paikkalintuna hömötiainen on riippuvainen suomalaisen metsäelinympäristön tilasta. Muun muassa Oulun yliopistossa tehdyt tutkimukset osoittavat hömötiaisen vähenemisen johtuvan pääosin metsätaloudesta. Pesivä hömötiaiskanta on sitä harvempi, mitä enemmän metsämaisemassa on hakkuualoja ja nuoria talousmetsiä. Tällaisissa metsissä hömötiaiset joutuvat myös liikkumaan pidempiä matkoja sopivan pesimäreviirin löytääkseen. Pökkelöiden runsaudella on tutkimusten mukaan puolestaan positiivinen vaikutus hömötiaiskannan tiheyteen.

Metsien käsittely vaikuttaa myös hömötiaisen selviämiseen talvesta. Nuorissa talousmetsissä hömötiaisen talvikuolleisuus on tutkimusten mukaan suurempaa. Hakkuiden ja taimikoiden kirjomilla metsäalueilla hömötiaisten on todettu tarvitsevan ravinnonhankintaansa varten suuremman talvireviirin kuin yhtenäisillä varttuneen metsän alueilla.

Hömötiaisen kaltaisen monenlaisissa metsissä viihtyvän linnun nopea väheneminen on hälyttävä merkki suomalaisen metsäluonnon tilasta. Hömötiaiskannan elvyttämiseksi ja metsien luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan muutoksia metsien käsittelytavoissa, kuten hakkuumäärien vähentämistä, jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen osuuden lisäämistä, lahopuun määrän kasvattamista ja sekapuustoisuuden osuuden lisäämistä. Myös metsien lisäsuojelu on välttämätöntä erityisesti Etelä-Suomessa, missä joissakin maakunnissa vain alle kaksi prosenttia metsämaasta on nykyisin suojeltu.


HernePisum sativum
Parasta kesäherkkua mansikoiden ohella.
Herne kuuluu vanhimpiin viljelyskasveihin. 
Se on maistuva, helppo ja varmakasvuinen laji pieneenkin hyötytarhaan. 
Kotipuutarhoissa viljellään yleisimmin sokerihernettä ja silpoydinhernettä. 
 Herneet sisältävät runsaasti kuituja sekä proteiinia. 
Lisäksi niistä saa hyvin C- ja K-vitamiineja.
Jo näin talvella voi kylvää herneitä ruukkuun ikkunalle, 
viikossa saa jo herkullisia herneen versoja leivän päälle tai salaattiin.
Kuivatuista herneistä syntyy perinteinen torstai-ruoka; hernekeitto.
 
Hernekasvusto sitoo maahan typpeä. 
Typensidonta on voimakkaimmillaan kukinnan loppuvaiheessa ja palkojen täyttyessä. 
Maahan jätetyn herneen juuriston, Rhizobium-bakteerin keräämä typpi 
koituu seuraavan viljelykasvin eduksi.


Siinä kolme H-kuvaa!
Nyt menen katsomaan muiden kuvat täältä :)

Marja


sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Viime vuonna kesäkuussa 2.

Tarhakullero Trollius New Moon

Tässäpä viime vuoden kesäkuun pari viimeistä viikkoa.
Kahdessa viikossa ehtii tapahtua tosi paljon, kaikilla kasveilla on aivan hurja kasvuvauhti! 

Tärkein  kuitenkin ensin!
Saaripalstan Sailalle tuoreet kuvat Onnista  ♥
Käytiin tänään kartoittamassa yhdessä kasvihuoneen tulvatilanne.
Ei ollut paha. Vähän vaan jäätä laattojen pinnalla. 





Tuurenpihlaja Sorbus ulleungensis Dodong

Hiukan myöhemmin kuin kotipihlaja, kukkii tuurenpihlaja.
Tuurenpihlajalla on isot valkoiset kukinnot ja 
oranssinpunaiset pisaranmuotoiset marjat syksyllä.
Lehdistä tulee mieleen palmun lehvästö.
Syysväri on aivan huikea!
Tuurenpihlaja on kotoisin Ullungin saarelta, joka sijaitsee Japaninmerellä, 
120 kilometrin päässä Korean rannikolta.


Kesäkuun puoliväliin mennessä Alexandra-talvivalkosipulit
olivat kasvaneet oikein reippaasti.

Aika vahvoilla kesäkuun ihanuuksista ihanimmiksi ovat kruunutikankontit.
Kahdesta pienestä taimesta on vuosien varrella kasvanut tämä ryhmä.
Näille täytyy muistaa joka vuosi antaa extra-annos kalkkia ja kastella kuivina kausina,
niin viihtyvät hyvin puolivarjoisassa kasvupaikassaan.
Tulossa on monta kukkaa viikon-kahden sisällä.

Takapihan puolella kasvavan Moskovan kaunotar-syreenin kukat vaalenevat 
 avautuessaan lähes valkoisiksi.

Moskovan kaunottaren vieressä kasvaa kaarisyreeni

Syringa × josiflexa 'Agnes Smith'

Syreenien vieressä kasvava köynnöshortensia on vihdoin päättänyt alkaa kasvaa!
Kesän aikana versot kasvavat tosi paljon, ensi kesänä ne saavuttavat varmaan
männyn rungossa ylempänä olevan linnunpöntön.


Etupihalla, talon edustalla kasvaa erilaisia pensaita.
Tummanpunaiset soikeat lehdet kuuluvat punaperuukkipensaalle
Cotinus coggygria 'Royal Purple'.
Peruukkipensas viihtyy lämpimässä, suojaisessa ja läpäisevässä kasvupaikassa. 
Se kukkii kesä–heinäkuulla vaaleanpunaisin kukin. 
Peruukkipensas on saanut nimensä kukinnan jälkeen kehittyvien, 
peruukkia muistuttavien siemenhahtuviensa mukaan.
Meillä on tuossa talon edessä lämmin ja suojaisa kasvupaikka,
enkä suojaa pensaita talvella mitenkään. 
Peruukkipensaan ylimmät versot saattavat talvella paleltua, 
mutta kasvattaa nopeasti uudet versot
Limenväriset lehdet kuuluvat Japaninangervo 
Spiraea japonica DOUBLE PLAY® BIG BANG:lle.
Lehdet ovat puhjetessaan puna-oranssin väriset ja muuttuvat kesän kuluessa vihreiksi.
Vaaleanpunaiset kukinnot avautuvat kesä-heinäkuun vaihteessa.
Vuonna 2018 Marketanpuiston bloggaajatapaamisella 
saimme kotiinviemisiksi tämän Puutarha Tahvosten 
Proven Winners kasvisarjaan kuuluvan pensaan.
Viime keväänä leikkasin sen ensimmäistä kertaa alas 20 cm tapeille.
Nopeasti se kasvoi tuuheaksi pensaaksi.
Vasemmassa reunassa on japaninriippalehtikuusi

Larix kaempferi `Stiff Weeper'

Kuvan keskellä, peruukkipensaan takana pilkottaa
Magnolia Leonard Messel
Kuvan oikeassa reunassa näkyy rungollinen hakuropaju
Salix integra ’Hakuro Nishiki’
Hakuropajuja on kaksi ja ne molemmat ovat talvehtineet 
hyvin jo useamman vuoden.

Tässä kuvassa etualalla valkoinen Mooseksen palavapensas 
ja se toinen hakuropaju taustalla.
Ihan vasemmassa reunassa näkyvät isot lehdet kuuluvat
komealuppiolleSanguisorba hakusanensis japonensis, 
joka kukkii loppukesällä.

Vielä samaa aluetta.
Etualalla ihana 

Ranskanruusu MerveilleRosa gallica 'Merveille'


Kuistin edustan pyöreä penkki, joka tehtiin kaadettujen koivujen paikalle.
Kuvassa näkyvän ruusuorapihlajan siirsi syksyllä pois tuosta, 
kun se kasvoi vähän turhan innokkaasti.
Siniset härmesalviat ovat oikein kiitollisia kesäkukkia,
samoin vaaleanpunaiset tähtisilmät kukkivat koko kesän.
Muut penkin kasvit ovatkin perennoja.

Sisääntulon varrella Accolade-koristekirsikan juurella kasvaa 
Japaninkääpiökirsikka Prunus incisa 'Kojo-no-mai'
kaksi kääpiöpurppurahappomarjaa, rungollinen syyshortensia, 
alppipaju, helmipihlaja, kirsikkasorvarinpensas ja lamomarjakuusi.
Viime syksynä istutin vielä syyshortensia-uutuuden
Hydrangea paniculata 'Early Harry'

Hurmaava tertturuusu Rosa floribunda 'Koko Loko'
aukaisi ensimmäisen nuppunsa jo ennen juhannusta.
Tämä kasvaa minulla ruukussa, talvetan sen lämmittämättömässa muovikasvihuoneessa.

Ihana on myös sinilyijykukka Plumbago auriculata.
Intensiivisen siniset kukat muistuttavat vähän leimukukkia.
Se viihtyy kesäisin ulkona lämpimässä ja valoisassa kasvupaikassa,
talvetan sen samassa varastossa pelakuiden kanssa.
Tämä vaatii reipasta lannoitusta ja kastella pitää lähes päivittäin,
sillä kasvu on melko vauhdikasta. Korkeutta voi tulla pari metriä.
Ekan talvetuksen jälkeen opin, että syksyllä kannattaa leikata reippaasti.

Kulta-akileija Aquilegia chrysantha

Tarhakeijunkukka 'Paris' ja taustalla 
verhoangervo Spiraea beauverdiana 'Lumikki'



Ensimmäiset tuoksuherneen kukat
20.6.


Samaan aikaan avautuivat myös ensimmäiset
kosmokset.

Juhannuksena alkoi pionien kukinta

Scarlett O'Hara

Eskimo Pie

Sorbet (?)


Mooseksen palavapensas

Aquarellot ikkunalaatikossa


27.6. Tikankontit

Valamonruusu

Zhemchuzhna Rossyp

Eskimo Pie ja Going Bananas

Eskimo Pie

Scarlett O'Hara

Ensimmäiset Zinniatkin ehtivät avautua kesäkuuun puolella



27.6 saatiin vähän sadetta pitkän odotuksen jälkeen.





Onnia ei ole koskaan sade haitannut.
Ei sitä edes huomaa, kun on mehevä myyrä kiikarissa.

Kesä parhaimmillaan


Pikkujasmike Snowbelle

Philadelphus x lemoinei 'Snowbelle'

SysikurjenmiekkaIris chrysographes 'Black form'

Kapealehtikalmia, Kalmia angustifolia
Kapealehtikalmia on matala, ainavihanta pensas, joka kukkii kesä–heinäkuussa
ja viihtyy happamassa, hiekkapitoisessa, vettäläpäisevässä kasvualustassa.

Kirjosaarnivaahtera, Acer negundo 'Flamingo'
Viime kesän uusi kokeilu, toivottavasti viihtyy.

Sormustinkukat kasvavat juuri siellä, missä ne itse haluavat!

Kesäkuun viimeisenä päivänä tikankontit paistattelevat ilta-auringossa


Näin päästiin kesäkuun loppuun.
Tulipa taas pitkä juttu!


Marja