Aloitin tämän postauksen perjantaina aamulla.
En saanut silloin ihan valmiiksi, kun lähdettiin välillä ruokakauppaan
ja käytiin vielä Eurassakin viemässä kynttilä haudalle.
Kotona oltiin lopulta vasta illansuussa ja samoihin aikoihin tuuli alkoi yltyä.
Ensin nyt kuitenkin se, mitä kirjoittelin aamulla.
No nytpä marraskuu alkoi hyvin marraskuisena kunnon matalapaineella.
Sää on harmaa, sumuinen ja tihkusateinen, päivä ei tunnu valkenevan ollenkaan.
Meillä on satanut pelkkää vettä, vielä tänään päästään kauppareissulle ilman talvirenkaita.
Yllättävän värikkään kuvan vielä saa pihalta.
Japaninkääpiökirsikka Kojo-no-mai ja Accolade-kirsikka
eivät ole vielä pudottaneet ihan kaikkia lehtiään,
eivätkä syyshortensian ruskeat kukat eivät ole vielä varisseet.
Onnin kissanmintut rönsyilevät vihreinä.
Peruukkipensas pudottaa myös lehtensä tosi myöhään
ja hakuropajun lehdet varisevat vasta kevättalvella.
Vähän väriä löytyi vielä pensasmustikoista, ihan pian nekin lehdet ovat maassa.
Lintujen ruokinta aloitettiin jo pari viikkoa sitten,
kun tintit kävivät nokkimassa terassilla tuolien pehmusteista täytteet
ja koputtelivat ikkunaan.
Auringonkukan siemenet automaatissa pitävät tirpat poissa terassilta.
Lämpötila alkaa selvästi pysyä matalammissa lukemissa.
Hyvä syksy on ollut, kasveilla, kuten meilläkin,
on ollut aikaa valmistautua tulevaan talveen.
Ulkona on syystyöt tehty.
Taas on aikaa puuhailla keittiössä.
Tein tosi herkullista ja helppoa tomaattipiirakkaa.
Tätä on tullut tehtyä usein kesän mittaan.
Tein tuohon alapuolelle erillisen postauksen ohjeesta.
Lanttulaatikko on kotoista syysruokaa.
Tein moneen pieneen vuokaan, jotka laitoin pakastimeen.
Yhdestä vuoasta saa juuri sopivat annokset kahdelle.
Huomenna syödään lanttulaatikkoa ja itse loimutettua kirjolohta.
Meillä syödään lanttulaatikkoa pitkin syksyä, se ei ole pelkkää jouluruokaa.
Voi olla, että jouluna onkin ihan muut ruoat.
Muhkeasta tiikerikakusta riittää nyt loppuviikon kahvihetkiin.
Kissat viihtyvät sohvalla, näkevät korkeintaan unta hiiri-ja myyräpaisteista.
Ulos ei viitsi juuri enää lähteä pyyntihommiin, kun sisällä ruokakupit täyttyvät, kun vähän naukaisee.
Onni ainoastaan käy välillä nappaamassa myyräpaistin. Hänen egonsa on muutenkin sen verran iso, että se ei sovi samalle sohvalle muiden kissojen kanssa.
Kappareissuilta kotiuduttua juttu jatkuu....
Jos lokakuu loppui tylsän harmaana ja sateisena, oli marraskuun alku sitäkin räväkämpi.
Perjantaiaamu alkoi tavanomaisen marraskuisena ja tihkusateisena.
Illan suussa alkoi tuuli yltyä ja illan mittaan se yltyikin merellä hirmumyrskylukemiin.
Tuolla meiltä muutaman sadan metrin päässä on työmaa,
jossa kerrotaan, että rakennamme säävarmaa sähköverkkoa.
Näemmä ihan täysin varma se ei ole vielä, heti alkuillasta menivät sähköt.
Katkos kesti 18,5 tuntia. Poikkeuksellisen kova oli kyllä myrskykin.
Tähän ehkä joudumme totuttelemaan tulevaisuudessakin, ilmastonmuutos on tosiasia.
Vaikka katkos tuntui pitkältä, pärjättiin ihan hyvin,
leivinuuni lämmitti ja saunakin lämpiää puilla.
Pakastimet eivät tässä ajassa ehtineet lämmetä, kun ei avattu niitä.
Jääkaappitavaroille oli sopiva lämpötila terassilla.
Takapihan metsikössä kaatui muutama puu,
mutta kasvihuoneet säilyivät ehjinä ja tukevasti paikoillaan.
Tänään käytiin kaupungissa, matkalla oli tosi paljon kaatuneita puita
ja paljon oli ollut tielle kaatuneinakin.
Talvi alkaa lähestyä
ja tässä ovatkin varmaan viimeiset värikkäät lehdet meidän pihalla.
Vähän on vielä vihreää, mutta muuten yleisnäkymä alkaa olla ruskeanharmaa.
Kissat suhtautuvat lähes kaikkeen rennon leppoisasti,
ainoa toive eilisen myrskyn aikana taisi olla, että sisävessa olisi ihan kiva...
Levollista pyhäinpäivän iltaa ♥
♥
Marja
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥