keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Hyvää Joulua ♥



Oikein rauhaisaa, levollista ja herkullista Joulua!




sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Kevättä kohti

Huomenna on talvipäivän seisauspäivä.
Syksyn paras päivä ja juhlan aihe.
Päivän valoisa aika alkaa jälleen pidentyä, hitaasti, mutta varmasti!

Kertun kanssa käytiin ihmettelemässä keskipäivän hämäryyttä,
lämmintä oli meillä lähes 7 astetta ja usvaisen kosteaa ja hämärää.
Joulufiiliksen löytämisessä on nyt jonkinasteisia haasteita.

Joulutunnelman luomisessa vähän auttavat lukuisat kynttilät ja leipominen.
Lakuleipää on jo maisteltukin.
Resepti löytyy täältä, vanhasta postauksesta.

Lusikkaleipiä tein ystäville ja riitti niitä itsellekin.
Näiden reseptin laitoin tuohon tämän postauksen alapuolelle heti.

Joulunpunaista 
 Japaninhappomarja Berberis thunbergii 'Admiration´

Jouluruusukin aloittelee kukintaansa.

Viime viikolla tuli postia Ruotsista.
Sinne ei nyt itse kannata mitenkään lähteä,
  edes kevään Nordiska Trädgårdar-messujakaan ei järjestetä tänä vuonnakaan.
Mutta onneksi posti kulkee ja suorastaan ripeästi tulivat hajuherneen siemenet Cecilia Wingårdilta.
Impectan siemenluettelo tuli jo edellisellä viikolla. Vaikka mitä ihanuuksia.
Ihanaa, tilausta voi alkaa jo suunnitella!

Ensimmäisenä listalla ovat nämä hurmaavat Amazing Grey-unikot.
Viime kesän ehdottomat unikkosuosikkini!



Kasvihuoneessa on joulu






Jotenkin vaan näitä juhannuskuvia mieluummin katselee.........



Oikein iloista talvipäivän seisauspäivää ja kevään alkamista,
sekä mukavaa joulunalusaikaa!




LUSIKKALEIVÄT ♥




Lusikkaleivät kuuluvat juhlaan kuin juhlaan.
Vähän työläitä leipoa, mutta vaivan arvoisia ovat kyllä.

Tällä ohjeella tulee n. 85-90 lusikkaleipää,
ohje on helppo puolittaa, jos ei tarvitse niin montaa.

Tuon jauhonmäärän olen todennut sopivaksi, mutta kannattaa lisätä jauhot vähitellen erissä
ja tunnustella milloin taikina on sopivan kiinteää, mutta ei vielä liian murenevaista.
Itselläni tärkein keittiötyövälinen on talousvaaka, niinpä punnitsen kaiken mahdollisen,
myös lusikkaleipien aihiot!
Taikinan voi toki ottaa suoraan kulhosta sillä lusikalla ja painella tiiviiksi lusikan pesään
 ja siirtää pellille.


LUSIKKALEIVÄT

500 gr voita 
330 gr sokeria 
650 gr Anni Helenan kakkujauhoja
2 tl soodaa 
2 tl vaniljauutetta 

väliin vadelmahilloa 


Kiehauta voi kattilassa, anna poreilla, kunnes voi ruskistuu. Kaada voi kulhoon ja lisää sokeri. 
Anna seoksen jäähtyä. 
Sekoita jäähtynyt seos tasaiseksi. 
Sekoita sooda jauhoihin ja lisää voi-sokeriseokseen, 
lisää myös vaniljauute. 
Ota taikinasta 8 gr nokareita, pyöritä palloiksi ja 
paina teelusikkaan, vedä lusikanmuotoiset leivonnaiset pellille leivinpaperin päälle.

Paista 175 asteessa n. 8 minuuttia. 



Täytän lusikkaleivät vähän jäähtyneinä itse tehdyllä vadelmahillolla
ja sokeroin valmiit lusikkaleivät erikoishienolla sokerilla.








lauantai 12. joulukuuta 2020

Ikävä.


Ikävä. Niin suunnaton ikävä.

Pieni, unelias kissa on täydellisen onnen symboli
(champfleury 1821-1889)

Viime viikon perjantaina saatoin sateenkaarisillalle ihanan pikkuisen Viiru-kissani.
Viiru tuli meille 18 vuotta sitten siskonsa Viivin kanssa.
Viiru ja Viivi ovat aina olleet pienikokoisia, siroja kissaneitoja.
Viiru oli aina lempeä ja kärsivällinen, Viivi on edelleen se ärhäkämpi.
Viiru oli aina erityisesti minun kissani, halusi nukkua vieressäni ja kun olin ollut polvileikkauksessa, 
hän oli uskollisena hoitajana vieressäni.
Viiru suhtautui lempeällä kärsivällisyydellä uusiin pikkukissoihin, Ruusaan ja Onniin, 
pienenä pentuna Ruusa haki turvaa Viirusta.  
Vuosi sitten meille muuttaneisiin Kerttuun ja Oskariin Viiru suhtautui samalla lempeydellä, 
hän antoi pikkukissojen syödä ensin ruokakupistaan, katseli vain melkein myhäillen vierestä
kun nämä tyhjensivät hänen ruokakuppinsa. Sai hänkin toki täydennystä kuppiinsa.

Alkuvuonna Viirun munuaisarvoissa todettiin kohoamista, 
mutta tilanne ei vaikuttanut pahalta vielä silloin.
Viimeisen parin-kolmen viikon aikana Viiru laihtui ihan silmissä, 
varasin ajan eläinlääkärille ja hän totesi toisessa munuaisessa ison kasvaimen.
Mitään muuta ei ollut tehtävissä, kuin päästää Viiru ikiuneen.
Niin suuren tyhjän aukon ja kaipauksen sydämeen voi jättää pienen pieni kissa.
Viiru, olet aina muistoissani ja sinulla on paikka sydämessäni.
Pikkukissat Kerttu ja Oskari ovat täynnä elämää ja kissakepposia, joten elämä jatkuu,
 mutta Viiru, säilyt aina muistoissamme.



Marja

maanantai 30. marraskuuta 2020

Adventin aikaa

Niin on marraskuukin jo viimeisessä päivässä.
Niin kovin pimeää on nyt ulkona, paljon tarvitaan kynttilöitä ja tulta leivinuunissa, että jaksaa
herätä aamulla ja pysyä hereillä iltaan asti.
Vähän kyllä ahdistaa, kun jo neljältä iltapäivällä on täysin pimeää!
Enää kolme viikkoa ja päivän valoisa aika alkaa taas pidentyä.
Kyllä tämän jaksaa.......


Tämän postauksen alle tallensin tämän meidän adventtikakun reseptin.
Todella ihana banaani-rahkakakku. ♥

Vaikka nämä kaikki rajoitukset ja ohjeet turhauttavat ja harmittavat,
on tästä jotain iloakin ollut.
Tänä vuonna meillä ei ole täällä joulumyyjäisiä, olen saanut viettää mukavan joutilasta
joulunalusaikaa tänä vuonna.
Leipomuksia olen tehnyt hyvin maltillisesti, muutamalle ystävälle ja itselle vain leivon.
Pojatkaan eivät varmaankaan tänä vuonna pääse tulemaan kotijoulua viettämään, joten vähäistä on jouluruokien ja -leipomusten tarve itsellä.
Vain pari-kolme havukranssia olen tehnyt itselle se piippalakkikuusi on edelleen kuvaamatta,
aina loppuu valoisa aika kesken.
Kasvihuoneen joulun saan ehkä huomenna valmiiksi, hyvässä alussa on jo.

Oskarin kanssa otetaan ihan rennosti tämä joulun odotus ♥

Lopuksi (aika monta kuvaa)
Kesäistä valoa, lämpöä ja väriä tähän marraskuun viimeiseen iltaan!
Kesäisiä kuvia kasvihuoneesta.
Pelakuut ovat nyt talvehtimassa risuverstaalla, osa kukkii edelleen,
mutta aika vaatimattomalta näyttävät nyt näihin kesäisiin kuviin verrattuina.
























Lämpöistä joulunalusaikaa!

Marja