Viikon varrelta - ja toisenkin

Tänään on jo marraskuun toiseksi viimeinen päivä!

Edellisestä postauksesta on aikaa jo kaksi viikkoa.

Kahdessa viikossa ehtii tapahtua paljon.

Tuli talvi, yhdessä yössä satoi 20 cm lunta, 

parin päivän kuluttua tulivat vesisateet ja talvi katosi yhtä nopeasti kuin tulikin.

Sää on nyt mitä uuvuttavin, taas muutamaan päivään päivä ei ole oikeastaan valjennut ollenkaan. 

Kyllä niin pettynyt olen, kun lumi suli pois yhtä nopeasti kuin tulikin, yhdessä yössä. 

Vesi tulvi kaupungissa katkaisten katuja ja saartaen taloja. 

Meillä täällä kotona ei ollut tulvista tietoakaan, koti on mäen päällä, 

eikä lähistöllä ole isompia ojia tai jokea.

Tiistaina käytiin ystävien luona Ypäjällä, matkalla koettiin niin Euran kuin Huittistenkin tulvat.

Juuri ennen lumisadetta kävin keräämässä lavakasvimaalta ison nipun persiljaa. 

Huuhtelin niistä pois hämpyt ja muut pikkuöttiäiset ja laitoin persiljan pakastimeen.

Oli varmaankin tämän vuoden viimeinen sadonkorjuu.

Lumisateen jälkeen kauriit tunkeutuivat jostain aidan raosta lavakaulusmaalle 

ja kaivoivat lumen alta loput persiljat.

Juuri ennen lumisadetta Ruusa ehti käydä pihalla hankkimassa ruohonkorren nieluunsa.

Eläinlääkärireissu siitä taas seurasi.

Kissan nielua ei pysty tähystämään ilman nukutusta, 

joten Ruusa jäi eläinlääkäriin pariksi tunniksi.

Runsaan 10 cm ruoho oli nielusta löytynyt.

Lunastettiin Ruusa takaisin, 200,40€.

Rahalla taas selvittiin tästäkin.

Ihan ääneen esitin myös toiveen, että toivottovasti nyt sataisi lunta, että ruohot peittyvät.

Heti seuraavana yönä toive toteutuikin, harmillisesti talvi oli niin lyhytaikainen.

Ulos ei tällaisina päivinä huvita mennä ollenkaan, 

keskiviikkona käytiin kuitenkin takapihan metsiköstä keräämässä vähän kranssitarpeita, 

pimeys ehti silloinkin yllättää.

Vähän katseltiin Oskarin kanssa pihan tilannetta samalla.

Oskari kävi kartoittamassa tilannetta vähän korkeammalta, 

mitään huolestuttavaa ei ilmeisesti kuitenkaan tullut näköpiiriin.

  

 Iidänvarjohiippojen lumen alta paljastuneet lehdet hehkuvat taas joulunpunaisina. 

Kielon marjat ovat kuin pieniä, hehkuvia lamppuja ruskeassa maastossa.

Vaaleanpunaisen Aili-herukan marjat olivat kesällä piilotelleet lehtien takana 

ja niinpä ne jäivät poimimatta. Ehkä joku lintu ne vielä löytää.

Olen ostanut sisälle joulunodotuskukkia.

Ihan minikoisen joulutähden ja kaksi miniä valkoista tulilatvaa.

Muutaman amarylliksen sipulin olen myös istuttanut.

Amaryllikset ovat jo avanneet kukkansa, nähtävästi jouluksi on hankittava uudet amaryllikset, 

nykyiset ehtivät lakastua ennen joulua. 

Eniten nyt haluaisi vaipua talviunille ja herätä joskus helmikuussa.

Kun se ei onnistu, täytyy keksiä jotain sijaistoimintaa,

niinpä leivoin tänään toisen annoksen joulunodotuspipareita. 

Ehkä se leipomisinnostus tässä vielä pikkuhiljaa heräilee.

Ihan lapsuudesta asti se kodissa leijuva tuoksu, kun mausteet kiehautetaan siirapissa, 

kuuluu erottamattomasti joulunalusaikaan.

Olen leiponut jo aikaisemminkin yhden erän, 

mutta ne on jo syöty, osa niistä tosin lähti Tampereelle.

Vähitellen pitäisi alkaa miettiä joululaatikoita. 

Seuraavalla kauppareissulla täytyykin muistaa ostaa lantut, bataatit ja porkkanat valmiiksi. 

Nyt riittää 5 kg:n pussit kutakin, kun en tänäkään vuonna osallistu myyjäisiin, 

vain muutamille ystäville olen luvannut tehdä joululaatikot. 

Kypsennän laatikot ja pakastan ne, niin saan kaikessa rauhassa tehdä, ilman kiirettä.

Sellaisia sattumuksia täällä parin viikon aikana ehti tapahtua.

Viihtyisää joulunalusaikaa Sinulle

♥

Marja

 

Marraskuisia

Tänään.

Marraskuu on ehtinyt jo puoleen väliin, 

vaikka aika tuntuukin nyt syksyn edetessä ja talven lähestyessä kulkevan hitaammin.

Marraskuiset päivät ovat lyhyitä, aurinko kulkee niin matalalla, että

keskipäivällä se hädin tuskin kurottautuu puiden latvojen yläpuolelle. 

Juuri nyt sää on ajankohtaan nähden lämmin, 

ja enimmän aikaa se on suhruinen ja ja harmaa. 

Keskipäivälläkin on ollut melkein joka päivä hämärää.

Päivän aikana ehtii tehdä vain hyvin vähän, unen tarvekin tuntuu lisääntyvän.

Nyt, kun ei enää tarvitse käydä töissä, herään samaan tahtiin auringon kanssa. 

Herään, kun aurinko nousee, 

nukkumaan tosin menen muutamaa tuntia myöhemmin kuin aurinko.

Jaksan sentään vähän kauemmin valvoa kuin aurinko, 

jonka työpäivä tällä hetkellä on noin 7 tuntia.

Sovin kaikki tapaamiset iltapäiväksi, ettei tule aamulla stressiä heräämisestä :D

 Kesästä eniten kaipaankin valoa, ihania kirkkaita, kasteisia aamuja ja lempeitä iltoja,

jolloin aurinko ei tunnu laskevan ollenkaan. 

Muutamana päivänä ennen auringonlaskua on ollut valoisampi hetki,

jonka jälkeen pimeys valtaa maiseman nopeasti.

Joskus, kun on erityisen pimeää ja syksyistä, 

kaipaa jotain oikein kotoista ja turvallista, kuten viime lauantaina.

Tein pannaria, sillä lauantai on ihan yhtä hyvä pannaripäivä kuin torstaikin.

Teen pannarit aina  näissä valurautapannuissa, 

koska kotona äitikin kypsensi pannarit aina näin.

Tämä on yksi niistä asioista, jotka vaan tuntuvat siltä, että näin kuuluu tehdä. 

En varmaan koskaan ole edes kokeillut tehdä uunipellillä. 

  

Ostin yhtenä päivänä keittiön työpöydälle hauskan näköisen syklaamin. 

Se on yllättäin viihtynyt siinä jo pari viikkoa, eikä ole ollenkaan lakastunut. 

Yleensä en ole saanut syklaameja viihtymään. 

Tänään, kun oli valoisahko iltapäivä käytiin Ruusan kanssa tarkistamassa kasvihuoneet 

ja löydettiin pihalta vielä ihan pieniä värin pilkahduksia.

Lasikasvihuoneessa ovat kausivalot ja kynttiläyhdyt, sekä muutama pikkuhavu.

Siellä on kiva käydä glögillä hämärtyvinä iltapäivinä.

Kennokasvihuonekin on nyt valmis talven tuloon.

Tänään otin molemmat Koko Loco-ruusut ruukuistaan 

ja valeistutin ne isoihin termoruukkuihin kasvihuoneeseen. 

Lisään niiden tyvelle myöhemmin vielä talvensuojaturvetta.

Pihalla jouluruusut availevat nuppujaan. 

Tänään laitoin niiden päälle suojaksi vanhat Elfa-korit.

Myöhemmin korien päälle voi vielä laittaa havuja suojaksi.

Kauriit käyvät jo tutkimusretkillään ja jouluruusut kelpaavat niille oikein hyvin.

Itse kylväytynyt Tiger Eye-orvokki ei ole niin raidallinen kuin alkuperäinen, 

mutta reippaasti kukkii silti.

Pihan ruskeaa yleisväriä ilostuttavat vielä idänvarjohiipan joulunpunaiset lehdet.

Orvokkeja on kylväytynyt joka puolelle puutarhassa.

Kesäpäivänhatut jätin maahan talveksi,

ne saattavat myös talvehtia.

Jos eivät ole keväällä hengissä, pitää sitten kylvää uudet.

Vielä viimeisiä ruusun, kärhön ja tähtiputken kukkia

Lintujen ruokintapaikalla kävi varpushaukka hakemassa itselleen välipalaa. 

Tintti tuli nopeasti höyhennettyä.

Vähän ihmeteltiin, kun muut tintit jatkoivat syömistään, 

vaikka haukka höyhensi heidän lajitoveriaan ihan vieressä 

Yleensä, kun haukka käy saalistamassa ruokintapaikalla, 

se pysyy jonkin aikaa täysin autiona.

Kun haukka oli saanut syötyä, se alkoi heti katsella seuraavaa saalista. 

Siinä vaiheessa kävin sanomassa sille, että tarjoilu on nyt päättynyt. 

Ymmärsi sentään lähteä muualle.

Olisi meillä leivinuunikin, jonka päällä kissan olisi mukava olla päiväunilla.

Oskari on nykyajan nuori, joka tykkää modernimmasta induktioliedestä.

Onneksi ei liesi lämpene, vaikka kuinka pyörisi siinä päällä.

Huomenna täällä pitäisi olla ennusteen mukaan aurinkoista ja lämmintä lähes +10 astetta!

Saadaan vielä tehtyä jotain hienosäätöä pihalla.

Tänä vuonna on todellakin ollut aikaa tehdä syystyöt valmiiksi 

vähän hitaammallakin tahdilla, mutta nyt saisi jo talvi tulla, 

tai edes vähän normaalimmat tämän vuodenajan lämpötilat.

♥

Marja

Myrskyisä alku

Aloitin tämän postauksen perjantaina aamulla.

En saanut silloin ihan valmiiksi, kun lähdettiin välillä ruokakauppaan 

ja käytiin vielä Eurassakin viemässä kynttilä haudalle.

Kotona oltiin lopulta vasta illansuussa ja samoihin aikoihin tuuli alkoi yltyä.

Ensin nyt kuitenkin se, mitä kirjoittelin aamulla.

No nytpä marraskuu alkoi hyvin marraskuisena kunnon matalapaineella.

Sää on harmaa, sumuinen ja tihkusateinen, päivä ei tunnu valkenevan ollenkaan.

Meillä on satanut pelkkää vettä, vielä tänään päästään kauppareissulle ilman talvirenkaita.

Yllättävän värikkään kuvan vielä saa pihalta.

Japaninkääpiökirsikka Kojo-no-mai ja Accolade-kirsikka 

eivät ole vielä pudottaneet ihan kaikkia lehtiään, 

eivätkä syyshortensian ruskeat kukat eivät ole vielä varisseet.

Onnin kissanmintut rönsyilevät vihreinä.

Peruukkipensas pudottaa myös lehtensä tosi myöhään 

ja hakuropajun lehdet varisevat vasta kevättalvella.

Vähän väriä löytyi vielä pensasmustikoista, ihan pian nekin lehdet ovat maassa.

Lintujen ruokinta aloitettiin jo pari viikkoa sitten,

kun tintit kävivät nokkimassa terassilla tuolien pehmusteista täytteet 

ja koputtelivat ikkunaan. 

Auringonkukan siemenet automaatissa pitävät tirpat poissa terassilta.

Lämpötila alkaa selvästi pysyä matalammissa lukemissa. 

Hyvä syksy on ollut, kasveilla, kuten meilläkin, 

on ollut aikaa valmistautua tulevaan talveen.

Ulkona on syystyöt tehty.

Taas on aikaa puuhailla keittiössä.

Tein tosi herkullista ja helppoa tomaattipiirakkaa. 

Tätä on tullut tehtyä usein kesän mittaan.

Tein tuohon alapuolelle erillisen postauksen ohjeesta.

Lanttulaatikko on kotoista syysruokaa. 

Tein moneen pieneen vuokaan, jotka laitoin pakastimeen. 

Yhdestä vuoasta saa juuri sopivat annokset kahdelle. 

Huomenna syödään lanttulaatikkoa ja itse loimutettua kirjolohta. 

Meillä syödään lanttulaatikkoa pitkin syksyä, se ei ole pelkkää jouluruokaa.

Voi olla, että jouluna onkin ihan muut ruoat.  

Muhkeasta tiikerikakusta riittää nyt loppuviikon kahvihetkiin.

Kissat viihtyvät sohvalla, näkevät korkeintaan unta hiiri-ja myyräpaisteista. 

Ulos ei viitsi juuri enää lähteä pyyntihommiin, kun sisällä ruokakupit täyttyvät, kun vähän naukaisee.

Onni ainoastaan käy välillä nappaamassa myyräpaistin. Hänen egonsa on muutenkin sen verran iso, että se ei sovi samalle sohvalle muiden kissojen kanssa.

♥ ♥ ♥

Kauppareissuilta kotiuduttua juttu jatkuu....

Jos lokakuu loppui tylsän harmaana ja sateisena, oli marraskuun alku sitäkin räväkämpi.

Perjantaiaamu alkoi tavanomaisen marraskuisena ja tihkusateisena. 

Illan suussa alkoi tuuli yltyä ja illan mittaan se yltyikin merellä hirmumyrskylukemiin.

Tuolla meiltä muutaman sadan metrin päässä on työmaa, 

jossa kerrotaan, että rakennamme säävarmaa sähköverkkoa. 

Näemmä ihan täysin varma se ei ole vielä, heti alkuillasta menivät sähköt. 

Katkos kesti 18,5 tuntia. Poikkeuksellisen kova oli kyllä myrskykin. 

Tähän ehkä joudumme totuttelemaan tulevaisuudessakin, ilmastonmuutos on tosiasia.

Vaikka katkos tuntui pitkältä, pärjättiin ihan hyvin, 

leivinuuni lämmitti ja saunakin lämpiää puilla. 

Pakastimet eivät tässä ajassa ehtineet lämmetä, kun ei avattu niitä. 

Jääkaappitavaroille oli sopiva lämpötila terassilla.

Takapihan metsikössä kaatui muutama puu, 

mutta kasvihuoneet säilyivät ehjinä ja tukevasti paikoillaan.

Tänään käytiin kaupungissa, matkalla oli tosi paljon kaatuneita puita 

ja paljon oli ollut tielle kaatuneinakin. 

Talvi alkaa lähestyä 

ja tässä ovatkin varmaan viimeiset värikkäät lehdet meidän pihalla. 

Vähän on vielä vihreää, mutta muuten yleisnäkymä alkaa olla ruskeanharmaa.

Kissat suhtautuvat lähes kaikkeen rennon leppoisasti, 

ainoa toive eilisen myrskyn aikana taisi olla, että sisävessa olisi ihan kiva...

Levollista pyhäinpäivän iltaa ♥

♥

Marja