Vain kolme kuvaa kuukaudessa

Huhtikuu alkaa jo olla loppusuoralla, 

joten on Kristiina K:n "Vain kolme kuvaa kuukaudessa"- haasteen aika, 

 kuukauden kirjain haasteessa on tietysti H.

Ensimmäisenä näin takatalviseen päivään kesäisen iloinen harakankello, Campanula patula

Niityillä, pientareilla ja kesantopelloilla luonnonvaraisena kasvava, kesä-syyskuussa kukkiva harakankello on kaksivuotinen ruoho.

Harakankello muodostaa ensimmäisenä kasvukautenaan lehtiruusukkeen ja vahvan paalujuuren, 

toisena kehittyy runsashaarainen varsi kukkineen.

Harakankello on yleensä helppo tunnistaa muita kellokasveja punertavammista 

ja kapeatyvisemmistä kukistaan.

Se soveltuu mainiosti myös luonnonmukaiseen puutarhaan ja kukkaniitylle. 

Kasvupaikan suhteen harakankello on melko vaatimaton, 

se viihtyy monenlaisilla paikoilla, myös savimaassa. 

Parhaiten se menestyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla.

Toisena ovatkin vuorossa naapurin hevoset

Hevostietämystä minulla ei sitten olekaan yhtään, en edes ole kysynyt näiden nimiä!

Toinen on kuitenkin valkoinen ja toinen ruskea :)

Kolmannessa kuvassa periaatteessa huhtikuun lopussa hyvinkin ajankohtaiset

 Fiskarsin haravat

Tänään ajankohtaisempi olisi olosuhteiden puolesta lumikola, 

mutta onneksi sitä ei kuitenkaan tarvittu.

Fiskarsin puutarhatyökalut ovat varmasti kaikille suomalaisille tuttuja.

Alunperin Fiskarsin rautaruukki on perustettu jo vuonna 1649 

ja se onkin yksi länsimaiden vanhimmista yrityksistä.

Haravoiden lisäksi Fiskarsilla löytyy tuotteita niin kaikkeen puutarhanhoitoon, 

kuin ruoanlaittoon, rakentamiseen ja askarteluun.

Nyt odotellaan, että jospa vaikka vappuna pääsisi taas jatkamaan haravoimista.

Täältä löytyvät linkit muihin H-kuviin

♥

Marja

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

Maaliskuu on jo hyvällä alulla ja niinpä onkin

Kristiina K:n  "Vain kolme kuvaa kuukaudessa"- haasteen aika, 

 kuukauden kirjain haasteessa on tietysti M.

Ensimmäinen M-sana on ajankohtainen, aika lailla mielipiteitäkin jakava mämmi,

toiset tykkää, toiset taas ei.

Pääsiäiseen on enää aikaa vajaa kolme viikkoa, mutta vielä en ole mämmiä tänä vuonna tehnyt.

Kuva onkin viime vuodelta.

Tämä suomalainen perinneruoka tehdään mämmimaltaista, ruisjauhoista ja vedestä

 imellyttämällä ja paistetaan imellyttämisen jälkeen uunissa.

Mämmiä on helppo valmistaa, aikaa imellyttämiseen kuluu monta tuntia

ja imellyttämisen jälkeen sitä vielä keitetään vähän aikaa,

jolloin saa olla todella tarkkana, että se ei pala pohjaan.

Tämän jälkeen se jäähdytetään haaleaksi ja kaadetaan tuokkosiin tai vuokiin

ja paistetaan uunissa vielä 2,5 tuntia.

Itse teen mämmin Marttojen ohjeella ja kypsennän sen pahvisissa tuokkosissa.

Kuvassa näkyvän tuohituokkosen on isäni tehnyt joskus kauan sitten.

Näitä tuohituokkosia minulla on vielä muutama, niitä voi käyttää aina uudelleen,

kun tyhjentyneen tuokkosen laittaa likoamaan kylmään veteen ja sen jälkeen harjaa puhtaaksi.

Parin viikon kuluttua otan taas tuokkoset esiin ja laitan maltaat ja ruisjauhot ilmeltymään.

♥

Toisessa M-kuvassa on merikotka

Merikotka on Suomen suurin petolintu.

 Sen siipien kärkiväli voi olla lähes 2,5 metriä, sillä on iso ja vahva nokka, 

pitkä kaula ja lyhyt pyrstö. 

WWF: 

Merikotkien määrä on lisääntynyt pitkään koko Suomessa. 

Kannan kasvu näyttää kuitenkin hiipuneen lajin tärkeimmillä esiintymisalueilla 

Ahvenanmaalla, Saaristomerellä, Satakunnassa ja Merenkurkussa. 

Sisämaasta paljastuu vuosittain joitakin uusia merikotkan reviireitä. 

Sisämaassa kanta on kuitenkin edelleen hyvin harva.

Täällä lisää tietoa merikotkasta.

Tämän merikotkan olen kuvannut vuosia sitten Norjassa, 

kun olimme Hurtigruten-risteilyllä ja 

siellä pääsi myös merikotkasafarille Lofoottien lähellä.

Ikimuistoinen retki ja linnut!

♥

Kolmas M-juttu on muurahainen

Samaan hintaan saat nyt ihailla myös leppäkerttua, joka

muurahaisen kanssa on pionin nupulla maistelemassa 

pionin mehukkaasta kukkanupusta erittyvää sokeripitoista nestettä.

Muurahaisista ei ole mitään haittaa pionille ja kesän aikana 

saalistaessaan muurahaiset pitävät kurissa monia tuhohyönteisiä.

Yhteen suurehkoon pesään viedään kesän aikana miljoonia ötököitä, 

 joista suuri osa on tuhohyönteisiä.

Muurahaiset viestivät keskenään tuoksuaineilla eli feromoneilla. 

Muurahaisten aivot eivät ole järin suuret, mutta silti ne kykenevät yhteistyöhön.

Täällä kerrotaan lisää muurahaisten elämästä

♥

 Ja täältä löytyy linkit muihin M-kuviin.

♥

Marja

 

Vain kolme kuvaa, helmikuu

. 

Helmikuun loppu alkaa olla käsillä, joten taas on Kristiina K:n 

"vain kolme kuvaa kuukaudessa" haasteen aika.

Nyt helmikuussa on vuorossa H-kirjaimella alkavista asioista kolme kuvaa.

En ole vielä käynyt katsomassa muiden haastekuvia, 

vaan ihan itsekseni mietin H:lla alkavia juttuja.

 Hevonen, hylje, hiiri, hillo, haikara, hattara, hiillos, heinäsirkka........

 H-sanoja, mutta ei kuvaa mistään näistä!

Hakoneheinä, Hakonechloa macra 'Aureola'

 saa nyt edustaa kaikkia heiniä.

Hakoneheinä on monivuotinen näyttävä, keltaraitainen koristeheinä, 

joka muodostaa leveän mättään. 

Se viihtyy puolivarjoisassa, tuoreessa, kosteahkossa kasvupaikassa.

Se on hyvä suojata talveksi vaikka havuilla.

Koristeheinillä saa puutarhaan uutta, erilaista ilmettä. 

Ne sopivat sekä yksittäiskasveiksi, että rauhalliseksi taustaksi perennaryhmiin.

Heinien määrä on minunkin puutarhassani lisääntynyt;

erilaisia kastikoita, siniheiniä, palmusara on voimakaskavuinen, kivan limenvihreä heinä. 

Hentohöyhenheinää olen kasvattanut ruukuissa, samoin 

 kuin hurmesilkkiheinä Red Baronia. Nyt kokeilen talvettaa niitä molempia kasvihuoneessa.

Jos ne eivät selviäkään talvesta, pitää vaan ostaa keväällä uudet!

Yksivuotinen lännenhirssi 'Fontaine' on ihana ja se kyllä kylväytyy itsekseen tehokkaasti.

Jänönhäntä on aivan ihana yksivuotinen heinä.

Hömötiainen, Parus montanus

Ihana, pikkuinen ja rohkea ruokavieras. 

Kun ruokinta-automaattia täyttää, se odottaa viereisellä oksalla.

Hömötiaisten kanta on ihan hälyttävän alhainen ja sen on kyllä huomannut

ihan omallakin ruokintapaikalla.

Meillä niitä käy 3-4 yksilöä, kiva kuitenkin, että päivittäin käyvät.

BirdLife Suomi:

Hömötiaisen Suomen pesimäkanta on vähentynyt 2000-luvulla alle puoleen entisestä. 

Nopean vähenemisen vuoksi hömötiainen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanlaiseksi lintulajiksi. Muutos on ollut nopea: vielä vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa hömötiainen luokiteltiin elinvoimaiseksi ja vuonna 2015 vaarantuneeksi lajiksi. 

Hömötiainen kärsii metsätaloudesta

Ympäri vuoden samoilla alueilla elävänä paikkalintuna hömötiainen on riippuvainen suomalaisen metsäelinympäristön tilasta. Muun muassa Oulun yliopistossa tehdyt tutkimukset osoittavat hömötiaisen vähenemisen johtuvan pääosin metsätaloudesta. Pesivä hömötiaiskanta on sitä harvempi, mitä enemmän metsämaisemassa on hakkuualoja ja nuoria talousmetsiä. Tällaisissa metsissä hömötiaiset joutuvat myös liikkumaan pidempiä matkoja sopivan pesimäreviirin löytääkseen. Pökkelöiden runsaudella on tutkimusten mukaan puolestaan positiivinen vaikutus hömötiaiskannan tiheyteen.

Metsien käsittely vaikuttaa myös hömötiaisen selviämiseen talvesta. Nuorissa talousmetsissä hömötiaisen talvikuolleisuus on tutkimusten mukaan suurempaa. Hakkuiden ja taimikoiden kirjomilla metsäalueilla hömötiaisten on todettu tarvitsevan ravinnonhankintaansa varten suuremman talvireviirin kuin yhtenäisillä varttuneen metsän alueilla.

Hömötiaisen kaltaisen monenlaisissa metsissä viihtyvän linnun nopea väheneminen on hälyttävä merkki suomalaisen metsäluonnon tilasta. Hömötiaiskannan elvyttämiseksi ja metsien luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan muutoksia metsien käsittelytavoissa, kuten hakkuumäärien vähentämistä, jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen osuuden lisäämistä, lahopuun määrän kasvattamista ja sekapuustoisuuden osuuden lisäämistä. Myös metsien lisäsuojelu on välttämätöntä erityisesti Etelä-Suomessa, missä joissakin maakunnissa vain alle kaksi prosenttia metsämaasta on nykyisin suojeltu.

Herne, Pisum sativum

Parasta kesäherkkua mansikoiden ohella.

Herne kuuluu vanhimpiin viljelyskasveihin. 

Se on maistuva, helppo ja varmakasvuinen laji pieneenkin hyötytarhaan. 

Kotipuutarhoissa viljellään yleisimmin sokerihernettä ja silpoydinhernettä. 

 Herneet sisältävät runsaasti kuituja sekä proteiinia. 

Lisäksi niistä saa hyvin C- ja K-vitamiineja.

Jo näin talvella voi kylvää herneitä ruukkuun ikkunalle, 

viikossa saa jo herkullisia herneen versoja leivän päälle tai salaattiin.

Kuivatuista herneistä syntyy perinteinen torstai-ruoka; hernekeitto.

 

Hernekasvusto sitoo maahan typpeä. 

Typensidonta on voimakkaimmillaan kukinnan loppuvaiheessa ja palkojen täyttyessä. 

Maahan jätetyn herneen juuriston, Rhizobium-bakteerin keräämä typpi 

koituu seuraavan viljelykasvin eduksi.

Siinä kolme H-kuvaa!

Nyt menen katsomaan muiden kuvat täältä :)

♥

Marja

Vain kolme kuvaa

Tällaisen Kristiina K:n käynnistämän haasteenkin löysin palauttani tänne blogini pariin.

Hyvinhän tässä ehtii mukaan, tammikuuta on vielä monta tuntia jäljellä.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. 

Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa 

meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella.

Nyt tammikuussa ovat vuorossa siis T:llä alkavat jutut.

Talven ja tuiskun lisäksi nämä tulivat nyt ensimmäisinä T-asioina mieleeni. 

Teehetken tarjoilut.

Vähitellen voi jo aurinkoisina päivinä alkaa käydä kasvihuoneessa iltapäiväteellä.

Polku kasvarille on pidetty avoimena koko talven, mutta juuri nyt siellä on lattialla vähän vettä.

Kasvihuoneen seinustaltakin on lumet pyritty luomaan pois, mutta aina vähän sulamisvesiä päätyy myös kasvariin.

Heti kun on joulusta selvitty, alkaakin Runebergintorttu- ja laskiaispullakausi.

Onhan se tietysti hyvä alkaa ajoissa treenaamaan näidenkin syömistä.

Tulikellukka 

Geum Bohema pink

Tulikellukat ovat oikein kiitollisia ja helppohoitoisia perennoja, joita olen lisännyt puutarhaani aina, kun olen löytänyt uusia lajikkeita. Ihania vaaleanpunaisia, oranssinkeltaisia, persikkaisia odottaa jo tuolla hangen alla kevättä.

Taimi.

Helmikuussa kylvän ensimmäiset siemenet, eikä siinä sen jälkeen montaa päivää kulu, ennen kuin ensimmäiset pienet taimet kurkistelevat mullasta.

Varastossa odottelevat syksyllä pistokkaista laitetut pelakuun taimet uudelleenruukutusta ja

jättiverbenan uusista versoista saa pian ottaa uusia pistokastaimia.

Eikä aikaakaan, kun taas ihmetellään, että minne nämä kaikki taimet saan sopimaan!

Huomenna onkin jo helmikuu ja vuorossa H-asiat

♥

Marja