torstai 19. maaliskuuta 2009

Valokuvatorstai 124:Murphyn laki

Tämän viikon inspis Murphyn laki

Vuosi sitten me etelän ihmiset olimme taas Äkäslompolossa ja vuokrasimme moottorikelkan.
Tarkoitus oli kiertää Ylläs, mutta yhdessä risteyksessä, josta piti jatkaa suoraan, isäntä kääntyikin vasemmalle, huipulle vievälle uralle. Kotvan kuluttua tuuli oli tuiskannut uran umpeen, ympärillä oli maitomainen sumu, näkyvissä vain tämä yksi reittimerkki. Ja kelkka sammuksissa ylämäessä. Oli vitsit vähissä.

16 kommenttia :

  1. Sielläkin sää ollut Herra Murphyna, ei varmasti kyllä naurattanut tuossa tilanteessa.

    VastaaPoista
  2. Ehkä neiti fortuna uhmasi herra murphya ja auttoi teidät takaisin lopulta!? ;D

    VastaaPoista
  3. No hui, onneksi olette näemmä päässeet sieltä lopulta pois8)

    VastaaPoista
  4. Sellaista sattuu. Onneksi yleensä jälkikäteen nuo muistot on vain kivoja.

    VastaaPoista
  5. Ei tainnut olla mikään nautittava retki. Onneksi pääsitte pois.

    VastaaPoista
  6. Päästiin kyllä lopulta takaisin ihmisten ilmoille.
    Siitä vasta kiintoisia kuvia olisi saanut, kun kelkkaa käännettiin takaisin tulosuuntaan, lunta oli kainaloihin asti ja rinne kohtuullisen jyrkkä jo tuolla korkeudella. Eipä ollut kuvaaminen siinä vaiheessa päällimmäisenä mielessä ;)

    VastaaPoista
  7. Tulitteko kompassisuunnalla pois?
    Nimimerkki kerran sekin koettu sankassa sumussa :)

    VastaaPoista
  8. Tunturissa pitää aina olla varovainen...

    VastaaPoista
  9. Onneksi Sinusta on kuulunut Sen jälkee, eli kaikki meni hyvin lopulta.

    VastaaPoista
  10. Olen ollut Alpeilla lasketellessa samantapaisessa tilanteessa: ympärillä vain pilviä (sumua), etäisesti kuuluu joitakin ääniä. Mitään ei näe. Mutta selvitty on kaikesta sellaisesta poiskin.

    Valoisaa kevättä!

    VastaaPoista
  11. Kaikesta huolimatta selvisitte tunturista pois.
    Opettiko tilanne varovaisuutta vastaisen varalle?
    Itse jäin kerran tyhmyyksissäni Pirunkurua suksella noustessani sakeaan sumuun. Huipulla löytyi onneksi löytyi havuja tökittynä ladun viereen merkiksi.
    Pelotti, mutta opin, että katson säätä hyvin tarkkaan, jos yksin olen reissussa.

    VastaaPoista
  12. Selvittiin kyllä pois, vaikka perus-satakuntalaisena realistina olinkin välillä sitä mieltä, että tänne sitä kuollaan. Oli meillä kännykät mukana ja reittikartta, että olisi voitu soittaa vuokraamoon, että täällä ollaan, tulkaa löytämään. Vaikeinta oli se kelkan kääntäminen. Niin ankarasti ei kuitenkaan tuiskannut, että palatessamme omat jälkemme olivat vielä näkyvissä, ja kovin pitkään ei tarvinnut alaspäin mennä, kun sumu alkoi oheta.
    Minä en yleensäkään suostu kulkemaan muita,kuin merkittyjä reittejä ja kartasta pitää nähdä missä kohtaa mennään.

    aimarii* oletkos ollut Pirunkurussa suksilla !? Olen joskus syksyllä tullut sitä alas kävellen ja ainoa lohtuni silloin oli, että en ollut siellä sukset jalassa ;)

    VastaaPoista
  13. Tässä toteutuu Murphyn laki ihan sillai kuin mie sen ymmärrän. Kiva, että on kuva.

    VastaaPoista
  14. Auringon paisteessa 1,5 km:n korkeuteen kavunneenna, pilven harmaudessa "huikaisevia maisemia" vain unelmissa katselleena tunnen tuon tunteen. Pahus.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥