lauantai 21. lokakuuta 2017

Tärkeysjärjestys

Tänään oli tarkoitus paistaa karjalanpiirakoita heti aamulla, kun ensin kaikessa rauhassa olisi herätty.
Eli ei kovin aikaisin kuitenkaan, heti päivän valjetessa piti aloittaa.
Aikataulua piti rukata, ensin oli pakko päästä pihalle hurmaantumaan 
syksyn ensimmäisestä kuura-aamusta.
Yöllä oli ollut -3.6 pakkasta, nouseva aurinko sai aikaan pihalle satumaisen kimmellyksen.
Riisipuurokattila ja ruisjauhopussi jäivät keittiön pöydälle odottomaan,
 kun Onnin kanssa lähdettiin kuvausretkelle pihalle.
Onnikin malttoi poistua peiton alta lämpimästä sängystä, 
normaalisti hän nukkuu näin syksyisin pitkälle iltapäivään.

Onnillakin oli nähtävästi hyvä aamu, oikein oli suorastaan riehakkaalla tuulella!

Voi, miten kauniilta syksyn viimeiset kukat näyttävät huurrekuorrutettuina.
Sitäkin ihanammilta, kun tietää, että ihan pian kaikki on pelkkää ruskeaa.

 Keijunkukka
 Punahattuja

Tähtiputki

Punahatut ja purppurapunalatva

Syysasteri

Tiikerinlilja

Rosa Aspirin

Katvion kaikki nuput eivät ehtineet avautua ennen hallayötä.

 Höyhenpensas

 Mongolianvaahteran lehdet
 
Accolade-kirsikka

Helmipihlajan lehdet

 
Pakastemustikoita suoraan pensaasta!

 Onni oli erityisen suopealla tuulella ja poseerasi oikein auliisti.
Piti ottaa monta kuvaa. 

 

 Kissanmintut käytiin tietenkin tarkistamassa ja maistelemassa.

Runsas tunti meillä kului aikaa tuolla pihalla,
piirakatkin ehdittiin hyvin paistaa, piirakoita leipoessa hoidettiin myös syksyn glögikauden avaus.
Kaapissa oli viime vuodelta säästynyt pullo suklaa-appelsiini-glögiä.
  Iiltapäivällä ehdittiin vähäksi aikaa pihalle syysaskareisiin.
Linnuille laitettiin lisää siemeniä, 
muutaman kasvin laitoin talveksi valeistutukseen ja tyhjensin lavakauluskasvimaata.
Vielä riittää huomisellekin kukkasipulien istuttamista 
ja muutama kesäkukkaruukku pitää tyhjentää kompostiin.
Talvetettavat pelakuut, rosmariini, oliivipuu ja hortensia ovat olleet 
risuverstaalla jo pari viikkoa.
Hakuropajuille ja syyssyrikälle pitää vielä keksiä paikka talveksi.
Aina riittää haravoimista, jos ei muuta keksi.
Laattakäytäviltä ja lavakauluskasvimaalta puhaeltelen lehdet lehtipuhaltimella,
Nurmikolla lehdet silputaan ruohonleikkurilla ja lehdet saavat jäädä lannoitteeksi.
Muutamassa kohdassa on lehtiä niin paksulti, että vähän pitää haravoida.
Allin kylpylä pitää huoltaa ja pumppu puhdistaa talven varalle, 
vesiaihe oli koko viime talvenkin toiminnassa.
Kovimpina pakkaspäivinä kannettiin muutama ämpärillinen lämmintä vettä,
että vesi pysyi sulana.

Onhan siinä ohjelma valmiiksi huomisellekin, ellei taas ilmaannu jotain tärkeämpää......

Aurinkoista sunnuntaita!


Marja

perjantai 20. lokakuuta 2017

Matka.

Viime yö oli syksyn ensimmäinen hallayö,
meillä tosin lämpötila kävi vain juuri ja juuri nollan alapuolella.
Olkkarin ikkunan kukkalaatikoissa edes pelakuut eivät vielä paleltuneet.
Tulevana viikonloppuna kärrään ne joka tapauksessa kompostiin ja
laitan jäkälää tilalle.

Päivä valoisa aika alkaa käydä yhä lyhemmäksi,
puut ovat varistaneet lehtensä, luonto valmistautuu marraskuuhun.

Juuri nyt, ennen marraskuuta ja talven tuloa, tervetuloa virtuaaliselle
2500 km kiertoajelulle Tukholmasta Norjan etelärannikkoa pitkin Stavangeriin
 ja sieltä Hardangerin ja Jotunheimin kansallispuiston kautta Lillehammeriin, 
josta päästään Gävlen kautta takaisin Tukholmaan.

Eteläisellä rannikkoseudulla tuntui lokakuun alkupäivinä vielä ihan kesäiseltä,
parikymmentä astetta lämmintä ja aurinkoista, joskin tuulista.
Tunturiylängöillä päästiin melkein talvisiin tunnelmiin, siellä lämpötila oli nollan vaiheilla.
Matkan varrella maisemat vaihtuvat rannikon tasaisesta alankoalueesta mutkikkaisiin vuoristoteihin,
 karuihin ylänköalueisiin ja vehreisiin laaksoihin.
Reittimme kulki lukuisten tunnelien läpi ja muutama vuono ylitettiin lautalla, 
matkan ensimmäinen vuono, Oslonvuono, tosin alitettiin tunnelia pitkin.

Stavangerissa yövyttyämme lähdimme kohti Norheimsundia, 
pitkin  Norjan suurimmalla alankoalueella Pohjanmeren rantaviivaa seurailevaa maantietä,
 joka kulkee läpi hiekkadyynien ja -rantojen,  hyvinhoidettujen maatalous- ja kulttuurimaisemien.
Jæren, täällä riittää avaruutta ja taivas on korkealla.









Lehmilla ja lampailla oli laajat laitumet.
Täällä Pohjanmeren rannalla ilmeisesti tuulee aina, ainakin nyt tuuli oli suorastaan myrskyisää.
Jossain kuvassa saatta nähdä, miten puutkin ovat ihan vinoon kasvaneita.

Rannikolta sisämaan suuntaan, kohti Hardangerviddan vuoristoylänköjä siirryttäessä maisema muuttuu ihan erilaiseksi.
Tuntureita, vuonoja, vesiputouksia, jyrkkiä vuorenseinämiä, avointa ylänköä puurajan yläpuolella.
Laaksoissa vuonojen rannalla vehreitä kyliä.



Lampaita on Norjassa todella paljon, tässä kerityt versiot.

Tunneleita oli matkan varrella tuon tuostakin.


Tunneleissakin tiet tekivät monenlaisia spiraaleja, ilman navigaattoria kiemuroita ei olisi edes huomannut. Kuten näkyy, ihan suurinta sallittua nopeutta ei kuitenkaan ajettu....

Lærdalstunnelen on Norjan ja maailman pisin maantietunneli. Se on 24,5 kilometriä pitkä ja sijaitsee
Aurlandin ja Lærdalin välillä. Tunneli on avattu v. 2000 ja sen rakentaminen kesti 5 vuotta.
Melko nopeasti rakennettu, kun vertaa vaikkapa eräisiin Raumalla tehtäviin tietöihin.....
 Kun ajoimme Aurlandissa tunneliin, satoi vettä ja oli hyvin syksyinen keli.
Tunnelista ulos ajaessamme vuoren toisella puolella olikin oikein kesäinen ja aurinkoinen keli.



Putouksia on matkan varrella  runsaasti, tässä yksi tunnetuimmista, Steinsdalsfossen





Laakson pohjalla kaunista ja ruskaa ja täysin tyyni sää


Tie ylängölle on mutkikas, jälleen ajonopeus on melko hillitty suurimpaan sallittuun verrattuna 

Viimeisenä ennen puurajaa kasvavat tunturikoivut....
..ylempänä on pelkkää varvikkoa ja kiviä

Ylhäällä on kylmää, usvaista, tuulista ja aurausmerkit asianmukaiset.
Vähän alempana tunturissa maaruska hehkuu, tunturikoivuissakin on vielä vähän lehtiä



Vähän ennen Ruotsin rajaa matkan loistavin ruska.

Tässäpä oli tiivistettynä meidän syysretkemme.

Ajatukset alkavat jo olla tulevissa joulumyyjäisissä ja isänpäivälounaan valmisteluissa.
Pihallakin olisi vielä syystöitä odottamassa, puiden verkottamista ja pihan siivousta.
Muutama kukkasipulikin odottaa vielä istuttamista.


Toivotaan kirpeän raikasta ja aurinkoista viikonloppua!





Marja