torstai 7. tammikuuta 2021

Puutarhan paras paikka kaikkina vuodenaikoina

Kasvihuone-elämää vuoden ympäri. 

Minulla on tämä lasikasvihuone ollut jo kuusi vuotta, 
yhä edelleen olen siitä niin innoissani ja iloinen.

Täällä meillä ollaan edelleen ilman lunta, varmaan ainoa kolkka Suomessa.
Sekin vähä, mitä tässä ekassa kuvassa näkyy, on häipynyt melkein kokonaan.
Ei ole edes kuuraa puiden oksilla.
Onnin kanssa käytiin katsomassa kasvihuoneen tilanne ja vietiin
tähän asti kasvarissa viihtyneet rosmariinit ja oliivipuu risuverstaalle pelakuiden seuraksi,
kun nyt on ennustettu jopa 5 asteen pakkaslukemia tännekin.
Muuta kuvaamista ei pihalta keksittykään, joten tässä postauksessa on kuvia kasvarista
koko viime vuoden ajalta.
Aika monta kuvaa.
Keräsin jo viime viikonloppuna kaikki joulujutut pois kasvarista,
se olikin hyvä syy talvenaloitusjuhlalle.

Viime vuonna tammikuun 10. päivä oli yhtä lumetonta kuin nytkin, 
ohut kuurakerros ja aurinko valaisi iltapäivällä jo hetken kasvihuoneenkin.

Tammikuun puolivälissä ei edelleenkään ollut lunta, aamuaurinko valaisi
kasvihuoneen ja antoi lupauksen tulevasta keväästä.
Tammikuun lopussa näytti hyvin keväiseltä ja aurinkoiselta.

Valon lisääntyminen oli hyvä syy ensimmäiselle kevätsiivoukselle tammikuun viimeisenä viikonloppuna ja sen jälkeen pidettiin pikkukekkerit. 
Runebergin torttujen maistelu aloitettiin jo hyvissä ajoin tammikuun puolella.

Helmikuun alkukin jatkui hyvin lauhana, joten vähän testailin, 
paljonko hankkimani uusi lämmitin kuluttaa sähköä.
Lämmittimen termostaatti oli +5 asteessa.
Kovin suurta vaikutusta sillä ei ollut sähkölaskuun, mutta leikkokukat säilyivät
kasvarissa hyvinä viikkokausia.
Eipä sitä lämmitintä silti olisi kannattanut pitää päällä, 
ellei lämpötila ulkona ulkona olisi ollut koko ajan
nollan tienoilla tai plussan puolella.

 
Helmikuussa otettiin Kerttu ja Oskari mukaan kasvariin.
He saivat aloittaa suureen maailmaan tutustumisen, kyllä olikin heidän mielestään jännittävää!
Helmikuun puolessa välissä talven ensimmäinen lumisade!

Helmikuussa piti jo alkaa varustautua todenteolla kevääseen, 
tilasin Puutarhurin majasta Lungon kastelukanun ja puutarhaessun

Maaliskuun puolessa välissä kasvihuoneessa alkoi olla jo hyvin runsaasti leikkokukkia ja keväisiä sipulikukkia. Ne säilyivät siellä tosi hyvin ja aina tuli kauppareissulla ostettua uusi kimppu.....
Pihallakin näsiä ja lumikellot kukkivat.


Kerttu ja Oskari kävivät leikkattavina ja Kerttu joutui pitämään bodya pari viikkoa leikkaushaavan suojana.
Se ei paljon häntä haitannut ja kasvihuoneessa oli mukava katsella maailman menoa, kun he eivät vielä päässeet pihalle.

Lumi suli nopeasti ja kevät jatkui kasvihuoneessa.


Aina löytyi syy pieneen kevätjuhlaan, vaikkapa kevätpäiväntasaus 20.3.


Maaliskuun lopussa saatiin taas lunta!

Kasvihuoneessa oli kevät parhaimmillaan lumesta huolimatta.


Pääsiäisenä pikkutaimet olivat vahvistumassa kasvihuoneessa. Onni kävi tarkastuskierroksella.

Vappuna pelakuut olivat jo kasvihuoneessa ja kesän mittaan ne valloittivat yhä enemmän tilaa

Pikkutaimetkin olivat kasvaneet reippaasti Onnin valvonnassa ja toukokuun lopulla ne istutettiin
lavakauluskasvimaalle.


Pelakuiden lisäksi kasvihuoneeseen ei oikein sopinut hyötykasveja,
pari kirsikkatomaattia, muutama paprika ja viidakkokokurkku
mahtuivat kuitenkin sekaan ja ne tuottivat satoakin ihan mukavasti.
Muut hyötykasvit olivat muovikasvihuoneessa tai lavakauluskasvimaalla.
Elokuun iltoina oli kiva tunnelmoida kynttilän valossa

Lämpimän syksyn ansiosta siirsin pelakuut risuverstaalle vasta marraskuun alussa.
Oliivipuu ja rosmariini olivat kasvihuoneessa viime viikonloppuun asti,
nyt on ennustettu tännekin yli viiden asteen pakkasia, joten siirsin ne varoiksi risuverstalle
joksikin aikaa.



Joulukuun alussa kasvihuone sai jouluisen ilmeen, heti vuoden vaihduttua  se kyllä sai väistyä kevättalvisen tunnelman tieltä.

 Uuden vuoden aatoksi saatiin hentoinen lumikerros, nyt se on jo lähes sulanut pois.
Pikkupakkasta on luvattu lähipäiviksi, saa nähdä tuleeko yhtään lunta.
Kevät alkaa olla mielessä kuitenkin, päivän valoisan ajan lisääntymisen jo huomaa.
Vielä kun aurinko välillä näyttäytyisi.
Risuverstaalla viimekeväisissä narsisseissa on jo isot nuput
ja pelakuutkin alkavat pian kasvattaa uusia versoja.


♥



perjantai 1. tammikuuta 2021

Uusi vuosi




Oskarin kanssa haluamme toivottaa kaikille blogiystävillemme
Onnellista Uutta Vuotta!

Uusi vuosi, kuin avautuva kirja.
Emme tunne tarinaa, juonta. 
Vain elämällä päivä päivältä, 
tarina vie mukanaan seikkailuihin, 
yllätyksiin iloisiin ja haasteisiin, 
alati vaihtuviin kuin elämä itse.

Tämä vuosi tulee varmasti vielä olemaan haasteellinen,
toivotaan kuitenkin, että elämä vähitellen palaa normaaleille raiteille.
Juuri nyt normaalikin olisi jo ylellistä!

Voimme kuitenkin odottaa ja toivoa
ihanaa kevättä, mukavia ja rentouttavia hetkiä puutarhassa, 
sopivasti sadetta ja aurinkoa, ihanaa kukkaloistoa kesällä!


Juuri ennen vuoden vaihtumista maisema verhoutui ohueen lumipeitteeseen,
nyt sekin on jo melkein sulanut pois.

Tammikuussa alkaa tulppaanikausi, lupaus keväästä.
Toki parin kuukauden talvikin olisi kiva tässä tammi-helmikuussa,
mutta täällä lounaisrannikolla siitä harvemmin pääsee nauttimaan.
Väkisinkin ajatukset siirtyvät kevääseen vihreää tammikuista pihanurmikkoa katsoessa.

Kevään kaipuussani tein tänään siementilauksen Impectalle Ruotsiin. 
Pitihän se tilaus tehdä nyt, kun vuodenvaihteessa oli ilmainen toimitus heillä.
100 eurolla tilasin. 
Mihin taas joudunkaan niiden siementen kanssa, kun eivät edes ole kalliita siellä,
joten lukuisia siemenpusseja on tulossa......
Joulukuun alussa jo tilasin hajuherneen siemenet Cecilia Wingårdilta....

Kun niitä tammikuisia lumikuvia täältä meiltä ei saa, 
etsittiin Oskarin kanssa koneelta tähän loppuun
muutama kesäinen kuva.







Oikein ihanaa tammikuuta sinulle ystäväni
ja voi niitä kevätajatuksiakin jo ihan hyvin vähän herätellä!

♥



keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Hyvää Joulua ♥



Oikein rauhaisaa, levollista ja herkullista Joulua!

♥



sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Kevättä kohti

Huomenna on talvipäivän seisauspäivä.
Syksyn paras päivä ja juhlan aihe.
Päivän valoisa aika alkaa jälleen pidentyä, hitaasti, mutta varmasti!

Kertun kanssa käytiin ihmettelemässä keskipäivän hämäryyttä,
lämmintä oli meillä lähes 7 astetta ja usvaisen kosteaa ja hämärää.
Joulufiiliksen löytämisessä on nyt jonkinasteisia haasteita.

Joulutunnelman luomisessa vähän auttavat lukuisat kynttilät ja leipominen.
Lakuleipää on jo maisteltukin.
Resepti löytyy täältä, vanhasta postauksesta.

Lusikkaleipiä tein ystäville ja riitti niitä itsellekin.
Näiden reseptin laitoin tuohon tämän postauksen alapuolelle heti.

Joulunpunaista 
 Japaninhappomarja Berberis thunbergii 'Admiration´

Jouluruusukin aloittelee kukintaansa.

Viime viikolla tuli postia Ruotsista.
Sinne ei nyt itse kannata mitenkään lähteä,
  edes kevään Nordiska Trädgårdar-messujakaan ei järjestetä tänä vuonnakaan.
Mutta onneksi posti kulkee ja suorastaan ripeästi tulivat hajuherneen siemenet Cecilia Wingårdilta.
Impectan siemenluettelo tuli jo edellisellä viikolla. Vaikka mitä ihanuuksia.
Ihanaa, tilausta voi alkaa jo suunnitella!

Ensimmäisenä listalla ovat nämä hurmaavat Amazing Grey-unikot.
Viime kesän ehdottomat unikkosuosikkini!



Kasvihuoneessa on joulu






Jotenkin vaan näitä juhannuskuvia mieluummin katselee.........



Oikein iloista talvipäivän seisauspäivää ja kevään alkamista,
sekä mukavaa joulunalusaikaa!

♥



LUSIKKALEIVÄT ♥




Lusikkaleivät kuuluvat juhlaan kuin juhlaan.
Vähän työläitä leipoa, mutta vaivan arvoisia ovat kyllä.

Tällä ohjeella tulee n. 85-90 lusikkaleipää,
ohje on helppo puolittaa, jos ei tarvitse niin montaa.

Tuon jauhonmäärän olen todennut sopivaksi, mutta kannattaa lisätä jauhot vähitellen erissä
ja tunnustella milloin taikina on sopivan kiinteää, mutta ei vielä liian murenevaista.
Itselläni tärkein keittiötyövälinen on talousvaaka, niinpä punnitsen kaiken mahdollisen,
myös lusikkaleipien aihiot!
Taikinan voi toki ottaa suoraan kulhosta sillä lusikalla ja painella tiiviiksi lusikan pesään
 ja siirtää pellille.


LUSIKKALEIVÄT

500 gr voita 
330 gr sokeria 
650 gr Anni Helenan kakkujauhoja
2 tl soodaa 
2 tl vaniljauutetta 

väliin vadelmahilloa 


Kiehauta voi kattilassa, anna poreilla, kunnes voi ruskistuu. Kaada voi kulhoon ja lisää sokeri. 
Anna seoksen jäähtyä. 
Sekoita jäähtynyt seos tasaiseksi. 
Sekoita sooda jauhoihin ja lisää voi-sokeriseokseen, 
lisää myös vaniljauute. 
Ota taikinasta 8 gr nokareita, pyöritä palloiksi ja 
paina teelusikkaan, vedä lusikanmuotoiset leivonnaiset pellille leivinpaperin päälle.

Paista 175 asteessa n. 8 minuuttia. 



Täytän lusikkaleivät vähän jäähtyneinä itse tehdyllä vadelmahillolla
ja sokeroin valmiit lusikkaleivät erikoishienolla sokerilla.




♥




lauantai 12. joulukuuta 2020

Ikävä.


Ikävä. Niin suunnaton ikävä.

Pieni, unelias kissa on täydellisen onnen symboli
(champfleury 1821-1889)

Viime viikon perjantaina saatoin sateenkaarisillalle ihanan pikkuisen Viiru-kissani.
Viiru tuli meille 18 vuotta sitten siskonsa Viivin kanssa.
Viiru ja Viivi ovat aina olleet pienikokoisia, siroja kissaneitoja.
Viiru oli aina lempeä ja kärsivällinen, Viivi on edelleen se ärhäkämpi.
Viiru oli aina erityisesti minun kissani, halusi nukkua vieressäni ja kun olin ollut polvileikkauksessa, 
hän oli uskollisena hoitajana vieressäni.
Viiru suhtautui lempeällä kärsivällisyydellä uusiin pikkukissoihin, Ruusaan ja Onniin, 
pienenä pentuna Ruusa haki turvaa Viirusta.  
Vuosi sitten meille muuttaneisiin Kerttuun ja Oskariin Viiru suhtautui samalla lempeydellä, 
hän antoi pikkukissojen syödä ensin ruokakupistaan, katseli vain melkein myhäillen vierestä
kun nämä tyhjensivät hänen ruokakuppinsa. Sai hänkin toki täydennystä kuppiinsa.

Alkuvuonna Viirun munuaisarvoissa todettiin kohoamista, 
mutta tilanne ei vaikuttanut pahalta vielä silloin.
Viimeisen parin-kolmen viikon aikana Viiru laihtui ihan silmissä, 
varasin ajan eläinlääkärille ja hän totesi toisessa munuaisessa ison kasvaimen.
Mitään muuta ei ollut tehtävissä, kuin päästää Viiru ikiuneen.
Niin suuren tyhjän aukon ja kaipauksen sydämeen voi jättää pienen pieni kissa.
Viiru, olet aina muistoissani ja sinulla on paikka sydämessäni.
Pikkukissat Kerttu ja Oskari ovat täynnä elämää ja kissakepposia, joten elämä jatkuu,
 mutta Viiru, säilyt aina muistoissamme.


♥

Marja