maanantai 15. tammikuuta 2018

Aurinkopäiviä odotellessa - vastaus Sailan haasteeseen

Kivipellon Saila haastoi minut jo marraskuun alussa muistelemaan
 lapsuuden puutarhamuistoja
Onpa siitä jo aikaa, 
mutta ei minua ainakaan voi huonomuistisuudesta epäillä, 
kun vielä muistin haasteen :)

Juuri nyt on hyvä hetki paneutua tähän haasteeseen,
aurinkoisiin lapsuusmuistoihin, 
kevättä ja auringonpaistetta odotellessa.

Minulla olisi muutama puutarha-lapsuuskuva,
mutta nyt ei ole skanneria, joten tässä vain pari aikaisemmin skannaamaani kuvaa.
Muut ovat uudempia kuvia, liittyvät ehkä kuitenkin aiheeseen.....


Lämpimänä päivänä puutarhurin pitää muistaa huolehtia nestetasapainon säilymisestä.

Perehdyin tähän haasteeseen oikein erityisellä perusteellisuudella.
Kävin tänään Eurassa äitini luona.
Samalla matkalla poikkesin Euran Sorkkisissa katsomassa taloa,
 jossa asuin lapsuuteni 6 ensimmäistä vuotta.
Äidin kanssa muisteltiin vanhoja juttuja,
ihan eri asiat kumpikin muistettiin.

Heinäkuun helteisenä päivänä melkoisen kauan sitten
 olen syntynyt talon yläkerran makuuhuoneessa.
Talon alakerrassa asuivat äitini vanhemmat, isäni ja äitini asuivat yläkerrassa.
Lapsen kannalta ihanteellinen kasvuympäristö,
mummu ja vaari olivat aina paikalla. 
Halutessaan pääsi alakertaan heitä "viihdyttämään".

Nyt, kun kävin taloa katsomassa, se oli vielä ihan samanlainen kuin muistinkin.
Vähän rähjääntyneen oloinen, heinikoitunut puutarhakin vaikutti hoitamattomalta.
Ennen kaikkea kaikki näytti paljon pienemmältä kuin muistoissani.
Sama, lapsuudesta tuttu kuusiaita reunusti pihaa yhdeltä sivulta ja 
toisella sivulla kasvoi vanha siperianhernepensasaita.
Marjapensaatkin olivat entisellä paikallaan.
Pihan isoja omenapuita, eikä poppeliakaan ei enää ollut.

Mummu rakasti kukkia ja kaikkea kauneutta.
Hänen seurassaan kiinnostuin puutarhasta ja kukista ja löysin rakkauden luontoon.
Pihalla oli kanala, paljon omenapuita, perunamaa ja paljon kukkapenkkejä.
Talon lasikuistilla kukkivat pelakuut, päivänsinet ja mustasilmäsusannat,
sekä verenpisarat. joiden nuppuja käytiin salaa poksauttelemassa.
Mummun kanssa käytiin kanalassa ruokkimassa kanat ja keräämässä munat.
Sen kanalan pistävän hajun ja sen, miten lämpimältä pesästä poimittu kananmuna kädessä tuntui,
pystyn hyvin palauttamaan mieleen.

5-vuotiaana mummun kanssa kauniina kesäpäivänä puutarhan syreenimajassa.
Talon nurkalla pionipuskat.

Mummu rakasti kukkiaan, yhdessä niitä kastelukannulla käytiin iltaisin kastelemassa
ja mummu piti kukkapenkit siisteinä.

Itse en niinkään muista osallistuneeni kitkemiseen....

Ulkorakennuksen seinustalla kasvoi valamonruusu,
jonka juurivesasta on minunkin valamonruusuni peräisin.
Valamonruusu on ikuisesti lempiruusuni,
vaatimaton, ihanan värinen ja tuoksuinen.
Lämpimänä heinäkuun päivänä sen viettelevä tuoksu täytti koko pihan.


Alkukesällä piha tuoksui syreeninkukilta,
pihalle oli puoliympyrän muotoon istutettu
valkoisia ja lilan värisiä syreenejä.
Siellä syreenimajassa odottivat pöytä ja puutarhatuolit
kesäisten kahvihetkien viettäjiä.
Siellä syreenien vilpoisassa varjossa oli hyvä 
leikata matonkuteitakin kauniina kesäpäivänä.

Syreenimajan vieressä kasvoi valtavan iso poppeli,
joka hallitsi koko pihanäkymää.
Muistan ne tahmaiset, tuoksuvat silmut,
 ilmeisestikin puu oli palsamipoppeli.
Olen ollut "kissanainen" pienestä pitäen

Pihaa reunustavan kuusiaidan suojissa asuivat talvella "peltokanat",
peltopyyt, joita oli kiva ikkunasta seurata.
Ulkorakennuksen sokkelikivien välissä pesi kesäisin kivitasku
ja räystäiden alla pesivät pääskyset.
Varpusetkin viihtyivät hyvin pihapiirissä, kanalan ympäristössä niille riitti ravintoa.
Olisipa ihanaa, jos näitä lintuja olisi täällä omassakin puutarhassa!

Siperianhernepensaan siemenpalkoja ja raakoja viinimarjoja käytiin
veljeni kanssa maistelemassa aina kun äidin silmä vältti.
Hirveän pahoja ne olivat, mutta se maisteleminen oli kivaa, kun se oli kielletty.
Jos äiti ei olisi kieltänyt, ei varmaan olisi yhtään huvittanut niitäkään maistella!
Pihalla oli myös hyötykasvimaa, josta saatiin porkkanat, punajuuret ja perunat talveksi.
Perunoiden istuttaminen keväällä ja kerääminen syksyllä oli lapsen mielestä hauskaa leikkiä.


Puutarhaa ympäröivät viljapellot, ei kovin montaa hehtaaria,
mutta syksyisin saatiin ihmetellä leikkuupuimuria!

Mummun kukkapenkeissä kasvoi ainakin tummanpunaisia pioneja,
valkoista harsokukkaa, joka oli mielestäni erityisen hienoa,
isoja päivänkakkaroita, belliksiä, syysleimuja, palavaa rakkautta,
kaikkialle levittyviä akileijoja.
En varmasti edes muista mitä kaikkea mummu kasvatti,
mutta syysleimujen tuoksu ei unohdu ikinä.
Muistan senkin kerran, kun mummu ei ollut erityisen hyvillään ollenkaan.
Heti meidän tontin vieressä, tien toisella puolella, oli laidun,
jossa Anttilan Lempin lehmät viettivät kesän.
Lempi tuli aina aamuisin ja iltaisin lypsämään lehmänsä.
Kilometrin verran hiekkaista tanhuaa pitkin työntäen maitokärryissä
maitotonkkia ja muita tarvikkeita. Lypsyjakkara oli aidan vieressä odottamassa.
Kävin aina pitämässä Lempille seuraa, kun hän lypsi lehmänsä.
Senkin muistan, miltä lämmin maito tuoksuu.
Myös sen kun hän kaatoi vaahtoavan maidon siivilän läpi maitotonkkaan.
Siivilässä oli siiviläkangas, johon maitovaahto jäi.
Samat kärpäset, jotka juuri olivat olleet aterialla lehmänlantakasassa,
lennähtivät siihen siivilään herkuttelemaan maidolla.
Ei silloin yhtään haitannut, eikä kukaan varmasti edes kuollut!
No niin, tykkäsin kovin Lempistä, varmaankin siksi, kun hän jaksoi kuunnella höpinöitäni,
tai minnepä hän siitä jakkaraltaan edes olisi voinut karata.
Mummulla oli käynyt vähän aikaa sitten vieraita, 
mielestäni oikein hieno ja kaunis, vaaleatukkainen, pitkä täti.
Tämä täti toi mummulle neilikkakimpun tuliaisiksi, 
ne neilikat olivat mielestäni jotain uskomattaman upeaa.
Niinpä päätin, että minäkin vien Lempille kukkia ja poimin mummun kukkapenkistä
oikein muhkean kimpun harjaneilikoita.
 Varmaan melkein kaikki, mitkä sillä hetkellä olivat kukassa.
Lempi oli oikein iloinen. Mummu ei niinkään.


Aika on varmasti kullannut muistot,
ihana oli palata muistoissa lapsuuden puutarhamuistoihin ja tuoksuihin.
Mummulle olen kiitollinen perinnöksi saamastani rakkaudesta puutarhaan ja luontoon.


Kiitos Saila tästä haasteesta ♥
Oli niin ihana palata lapsuuden kesiin!


Marja

18 kommenttia :

  1. Valloittavat muistelut. Suloinen pikku puutarhuri ja kisu. Nuo vaunut näyttävät kovin tutuilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri; yllättävän paljon kaikkea tuleekin mieleen, kun alkaa muistella :)
      Vaunut taisivat olla ihan viimeistä muotia silloin!

      Poista
  2. Ihana postaus :) Oletkin saanut siis pistoksen puutarhanhoitoon ja lapsuudessasi :) Mukavaa alkanutta viikkoa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa; Kiitos!
      Mummun seurassa siltä pistokselta ei voinut välttyä:)
      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  3. Aivan mahtavia kuvia ja muistoja! <3

    VastaaPoista
  4. Todella ihana lukea näitä aivan upeita puutarhamuistojasi ja katsella mukana olevia vanhoja nostalgisia mustavalkokuvia sinusta pienenä ja niin somana tytöntyllerönä. On onni omistaa tällaisia kesämuistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunu Vuokko; Kiitos :) Varsinainen tyyris tyllerö todellakin :D

      Poista
  5. Ihanasti kirjoitettu kauniilla kuvilla höystetty! Mummot ovat olleet niitä ihmeellisiä ihmisiä, jotka ovat meihin lapsenlapsiin kylväneet sen rakkauden puutarhanhoitoon, niin uskon!

    VastaaPoista
  6. Ihanat muistot! Tuon ajan mummut olivat oikeita aarteita. Varmaan ovat nykyisinkin.
    Minulla oli samanlaiset vaunut ja makuukamarissa olen minäkin syntynyt. Ei Eurasta taidettu niihin aikoihin muualle synnyttämään lähteä, vaan kätilö haettiin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between; Mummut yleensä ovat varsinaisia aarteita!
      Hienot olivat vaunut todellakin!
      Eihän sitä todellakaan vielä kovin montaa vuosikymmentä ole sairaalassa synnytetty....

      Poista
  7. Ihania muistoja, ja kerrassaan valloittavia kuvia.

    VastaaPoista
  8. Voi miten kauniit muistot ja ihanat kuvat pikkuisesta Marjasta! Minullakin oli tuollaiset ihanat vaunut ja kotona olen myös syntynyt :D Mummon matkassa kukkien valtakuntaan on sinunkin tiesi kulkenut ja kulkee edelleen, ihania sireenejä, pioneja, valamonruusuja ja vaikka mitä! Kukka- ja tuoksumuistot ovat tärkeitä...ja kanamuistotkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila; Onnekas olen, kun lapsuusmuistot ovat onnellisia ja aurinkoisia :)
      Niihin aikoihin taisi olla vain tuo yksi vaunumalli, mutta todella hienot ovat!
      Hämmästyttävää, miten tuoksutkin säilyvät muistoissa niin selkeinä :)

      Poista
  9. Ihanat puutarhamuistot! Sullon tullu puutarhainnostus, mummanmairos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika; kiitos :)
      Niinhän se taitaa olla......

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥