maanantai 18. helmikuuta 2013

Yöllistä draamaa ja väriä elämään

Scarlett O´Hara-pioni

Lauantai-illalla kotiuduttiin Lapin-reissulta.
Tänään kävin lunastamassa ennen lomaa varatut kaakelit vessaremppaa varten.
Samalla ostin tapetin vessaan. Yllättävä valinta. Omastakin mielestä.
Katsotaan, laitanko kuvaa, kun on seinässä.....

Samalla ostin makkariin uudet tapetit.
Päätyseinään tummaa kuviollista harmaata ja muille seinille yksiväristä harmaata.
Kotona katselin pari tuntia tapettirullia. Se yksivärinen on liian samanvärinen sen kuviolllisen kanssa.
Naisella on aina oikeus muuttaa mielipidettä. Kävin vaihtamassa tapetin astetta vaaleammaksi.
Hyvä!

 Sarah Bernhardt- pioni

Vessaremppa alkaa ensi viikolla ja makkari tapetoidaan joskus maaliskuussa.

Lapista siis kotiuduttiin myöhään lauantaina.
Sunnuntaiaamulla vakituisella petikaverillani on nuha!
Sunnuntaipäivä kului hänen osaltaan sängyn pohjalla.

Pelakuu 

Illalla ajattelin tartunnan välttämiseksi nukkua yön Teekkarin huoneessa.

Meille laitettiin noin kuukausi sitten ulko-oveen kissanluukku.
Ensin terassin oveen, mutta se oli tietysti virhe.
Kissat ovat tottuneet kulkemaan etuovesta.
Toinen luukku siis etuoveen.
Hyvin ovat oppineet luukkua käyttämään.
Joulun alla kerroinkin tästä ääntelevästä, kissanmintulta tuoksuvasta leluhiirestä.
Ostin kissoille kaksi hiirtä joululahjaksi.
Näillä on leikitty tosi paljon.
Yleensä ne ovat hukassa sohvan tai kaapin alla, jonne ne leikin tuoksinassa joutuvat.
Viime yönä neljältä heräsin, kun sängyn vieressä kuului vikinää.
Pimeässä sanoin kisulle, että anna nyt sen hiiren olla, leikitään sitten aamulla.
Hetken kuluttua alkoi kuulua matalaa murinaa.
Ei kun valo lamppuun.
Nipsu oli Teekkarin työpöydän alla ja murisi.
Ajattelin jo, että se on kipeä ja valittaa.
Ruusa ja Viiru istuivat kuitenkin viereesä ja tuijottivat herkeämättä
Nipsun hiirtä.
Oikeaa hiirtä.
Hetken kuluttua Nipsu alkoi nauttia yöllistä huikopalaansa.
Se rouskutus on sanoinkuvaamattoman ällöttävää.

Seuraavaksi siirryin Artistin huoneeseen nukkumaan.
Hetken kuluttua Nipsu olisi tullut Teekkarin sänkyyn viereeni röyhtäilemään.

Aamulla siivosin pöydän alta hiiren sappirakon, vai minkä osan kissat jättävätkään hiirestä syömättä.

Ensimmäinen haittapuoli kissanluukussa havaittu!

Yöllä en alkanut Nipsun saalista kuvaamaan,
joten alla arkistojen aarteita.
Olisi ollut oikeaa inhorealismia Nipsun myyräpaistista
viime kesältä Teekkarin kuvaamana.
Niitä suolikuvia en kuitenkaan ole nyt näytillä.

arkistokuva 
Onni ja myyrä

arkistokuva
Ruusa vaanii

Helmililjat


Viime postauksessa oli laulujoutsenia Raattaman tien varrelta
Ounasjoen tai sen sivuhaaran pikkuisessa koskessa.

 Yleensä laulujoutsenet muuttavat sulan veden perässä  Itämerelle tai Pohjanmerelle.
Eivät kovin pitkälle kuitenkaan
Tässä kohtaa oli pieni koski, joten vesi pysyy varmaan sulana koko talven.


 Silti kurkkua kuristi, kun katsoi näitä kauniita lintuja siinä pienessä sulapaikassa.
Ne ovat jotenkin niin inhimillisiä.
Laulujoutsenet solmivat elinikäisen liiton nuorena.
Pohjoisessa laulujoutsen pesii rämeiden ja aapasoiden lammissa.
1900-luvun alussa laulujoutsen metsästettiin miltei sukupuuttoon.
Miten näitä kauniita lintuja on voitu joskus metsästää......
Kirjailija Yrjö Kokko teki 1950-luvulla suuren työn laulujoutsenten puolestapuhujana.
Nykyään Suomessa pesii n. 6000 laulujoutsenparia.
Ihanat, kauniit linnut ♥

 
Kyläkurjenpolvi

Tänään  laitoin likoamaan päivänsinen siemenet.
(Niitä on hyvä liottaa vuorokausi ennen kylvämistä)
Multa on jo valmiina  huomista varten pikkuisissa ruukuissa.
18.-20. 2 on otollinen aika kylvää kukka- ja köynnöskasveja.
Lohenpunaista idänunikkoa kylvän myös huomenna.
Ehkä jotain muutakin vielä. Saa nähdä.

 päivänsinen taimi viime keväänä

 Siperiankurjenmiekka
sateinen oli viime kesä.

Se väriä elämään-osuus on siis nämä kukkakuvat viime kesältä   ;)


Auringonpaistetta odotellessa, kivaa alkavaa viikkoa!


Marja

32 kommenttia :

  1. Upeita kuvia jälleen. Totta, joutsenet ovat upeita ja kuinka niitä on voitu metsästää. Kamalaa! Vieläkin metsästetään upeita lintuja ja muitakin eläimiä, joitten metsästystä en ollenkaan ymmärrä.Idänunikot ovat todella kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, My life!
      Onneksi laulujoutsenet pelastuivat kuitenkin sukupuuttoon kuolemiselta ja ovat nyt rauhoitettuja.

      Poista
  2. Onpa ihania kuvia. Samaa mieltä lintujen metsästyksestä. Kukaan ei niitä ravinnokseen tarvitse, pelkkää snobbailua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tylsä Mörökölli, kiitos! Kasvissyöjänä olen samaa mieltä :)

      Poista
  3. Monipuolinen, viihdyttävä postaus jälleen! Kuulin korvissani Nipsun rouskutukset ja röyhtäilyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intianminttu, kiitos!
      Pienestä hiirestä onneksi aiheutuu aika pieni rouskutus, toista onkin sitten tuhti vesimyyrä. Onneksi ne on ainakin tähän asti nautiskeltu pihalla....

      Poista
  4. Oi voi, juu. Minulla on kyllä sellainen systeemi, että kissat pääsevät luukusta vain eteiseen, josta joutuvat sitten pyytämään oven aukaisua eteenpäin. Kesällä tosin saattavat ovet olla aukikin, mutta kun eteinen ei ole lämmintä tilaa niin talvella ne ovat visusti kiinni.
    Mutta teidän kissamäärällähän saisi olla portsarina koko ajan!
    Muuten on kyllä helpottavaa, että ne pääsevät kulkemaan omia aikataulujaan. Ransulla on kyllä sellainen tapa, että kun se on ensin rouskuttanut myyrän eteisessä ja sitten päästetty sisään, se haluaa tulla pussailemaan - on varmaan omasta mielestään hurmaavimmillaan juuri raikkaan myyräntuoksuisen hengityksen höystämänä.
    Ihanat kukkakuvat ja pikaista paranemista kotiväelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, portsarin hommiin kyllästyneinä asensimme kissanluukun. Meilläkin olisi tuulikaappi,jonka oven voisi pitää kiinni, mutta sitten joutuisi kuitenkin portsariksi....siinä vaiheessa jos vesimyyräaterioita alkaa ilmestyä sängyn viereen, pitää varmaan miettiä asiaa uudestaan. Pienet hiiriateriat eivät ihan kauheasti haittaa.
      Ransu varmasti haluaa jakaa onnenhetkensä mamman kanssa.

      Poista
  5. Hyi hitto,muistan edelleenkin sen rouskutuksen,kun kissa toi rotan nautiskeltavaksi itselleen ja minä yritin rentoutua pihakeinussa;oli pakko poistua paikalta.
    Ihanaa jatkaa näistä kissojen saalistustarinoista.. istuskelimme iltaa miehen kanssa ja siirryimme terassille,ihmettelin,kun ympärillä leijui kumma haju,mutta enhän minä mitään tajunnut. Kärpäsiä,kun alkoi surrata miehen istuinmen alla,niin katse kiinnittyi senne,ja sieltähän löytyi kerran syöty ja oksennettu rotan raato... AH,näitä meidän ihania lemmikkejämme <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, vähän on eri maku ihmisillä ja kissoilla herkkujen suhteen ;)
      Illanviettonne tunnelma saattoi hieman kärsiä...
      Meilläkin on tähän asti olleet puoliksi syödyt hiiret ja myyrät kuistilla, toivon kyllä hartaasti, että olisivat tulevaisuudessakin siellä, eikä makkarissa!

      Poista
  6. Niin ja piti lisäämäni,että jällee kerran oivia kuvia :)

    VastaaPoista
  7. Upeita kesäkuvia! Piristystä todella tarvitaan. Ja kissajutut ilahduttavat aina. Meillä on itsellä vain yksi maatiais-Jaska, joka laiskottelee sisätiloissa suurimman osan talvea, mitä nyt kerran yössä herätään päästämään sisään tai ulos... Tyttären kaksi Maine Coonia myös toisinaan lomailevat meillä, mutta ne eivät pääse ulos kuin hihnassa tai aitaukseen elävän ravinnon syömisestä puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teresa Maria, kissat tuovat kyllä väriä elämään, kuten kukatkin :)
      Valvotusti ulkoilevat kissat varmasti aiheuttavat vähemmän huolta, mutta tavallisista maatiaskissoista taitaa olla aika vaikea saada sisäkissoja, niillä on niin syvällä perimässä se vapaus....

      Poista
  8. Kyllä tuli väriä elämään, kiitos! Draamaakin sitten oli sulla, keskellä yötä. Voihan Nipsu, minkä teit ;) Meillä on muuten ihan samat remonttikohteet, vessa ja makuuhuone, johon tapetti on valkattu muttein vielä tilattu. Juu ja onhan meillä pari muutakin kohdetta, puuh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pirkko, ole hyvä! Kissat osaavat kyllä järjestää ohjelmaa.
      Tsemppiä vaan sinne teillekin remppahommiin :)

      Poista
  9. Kiitos oli kiva lueskella juttuasi. Väriä tähän aamuun sain kauniista kuvistasi.Hui miten joutsenet tarkenee siellä lapissa.Mukavaa jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. RaijaAnnikki, kiitos! Ehkä ne joutsenet ovat kuitenkin sopeutuneet siihen kylmyyteen.

      Poista
  10. Yöööh, melkein meni ruokahalu (mikä olisi ollut sääli, sillä lautasella on porkkanakakkua) tuota yöllistä rouskutusääntä kuvitellessa. Laitahan tapettikuvia tännekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, hyvä, että olet tottunut sen verran maalaiselämään, että ihan pienistä ei ruokahalu mene :)
      Saatan laittaakin kuvan valmiista veskistä. Ehkä.

      Poista
  11. Olipa monenlaista kiinnostavaa kuvaa ja tarinaa. Ei taatusti ollut mukava yöherääminen, mutta minkäs eläin luonnolleen mahtaa. Kissa taisi tuoda ylpeänä "paistinsa" mammalle hyväksytettäväksi ennen ruokailua. Viime kesänä seurasin Juuson hiiripaistiruokailua ja täytyy sanoa, etteivät ne äänet ainakaan meikäläisen ruokahalua herättäneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. between, nämä herätykset vaan seuraavat luontaisetuina kissojen mukana :)
      Kissat tosiaan tuovat saaliinsa näytille, välillä eivät kyllä malta odottaa, vaan syövät matkalla jo osan. Hiiren takapäitä on useinkin meidän kuistilla.

      Poista
  12. Ai, minä että se minua hätyyttelee.. ;) Mutta sehän olikin tuo kaunis kukka yksilö. Se on kuulemma ilmastonmuutos, josta johtuen joutsenetkin menevät ihan sekaisin ja jäävät pienille sulapaikoille talveksi. On 2000-luvun ilmiö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelaguu, heh! Kaunis on pelakuun kukka kyllä :)
      Vai sellaistakin se ilmastonmutos sa aikaan. Toivottavasti pärjäävät joutsenet siellä. Ihan kamalaa olisi jos jäätyisivät kiinni. Tuossa paikassa ainakin oli onneksi virtaavaa vettä.

      Poista
  13. Voi kamaluuksien kamaluus. Hyvä ettei sentään viereen tullut rouskuttelemaan. Yäk. Rapsutuksia kuitenkin pääosan esittäjälle.
    Kiitos lomaterkuista, osaatte varpilla nauttia talvesta oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Ihania kuvia.
    Ne iänikuiset kylvökset, joko se aika taas on. Katselin just aamulla siemenpusseja, joko ne jo tänä kesänä saisi maahan. Se niistä minun kylvöksistä. Jotkut sitä on ahkerana niissäkin hommissa.
    Terkkuja täältä rannalta,
    Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, onneksi aterioi Nipsu pöydän alla. Joskus Viivi toi kyllä hiiren Artistille. Pöydälle, tietsikan näppäimistölle. Täytyy ymmärtää, että se oli suurin mahdollinen ystävyydenosoitus Viiviltä :)

      Lomareissu oli kyllä juuri sopivalla viikolla, tämä viikko on talvilomaviikko etelässä ja Tornion ja Oulun välillä tuli lauantaina vastaan yhtenäinen suksiboxiautojono pohjoisen suuntaan.
      Rauhaa ja hiljaisuutta haluavalle oli viime viikko tosi hyvä valinta :)

      Vähitellen ne kylvöpuuhat taas alkaa, nyt kylvin vaan ne päivänsinet ja parit perennat, lisää taas maaliskuussa. Yritän kyllä hillitä kylvöintoa....
      Terkkuja sinnekin :)

      Poista
  14. Täytyyhän saalis tuoda kotiväelle näytille :) Kivoja keksintöjä nuo kissaluukut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, ihan totta, ainakin parhaat saaliit tuodaan mammalle näytille :)
      Kissanluukuissakin on näköjään puolensa ja puolensa.....

      Poista
  15. Voi kun taas on ihania kuvia :)
    Meilläkin on makkari remppa tässä lähiaikoina edessä. Vessaremppa saatiin jo onnkesi päätökseen. Tällä hetkellä työn alla on työhuone... Toisinsanoen, kämppä on kokoajan kaaoksessa kun kokoajan on joku remontti meneillään :D Kaipa täällä joskus saadaan valmistakin...

    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  16. Tervehdys täältä etelästä. Kävin ihastelemassa kauniita kuviasi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥