Viikonlopun kuvat

Mukavan joulutunnelmainen viikonloppu.

Lauantai oli ihanan aurinkoinen päivä, vähän ehdittiin valoisaan aikaan siistiä pihaa talvikuntoon.

Tänään maisema olikin koko päivän sumun peitossa, piha ei houkutellut yhtään.

Pirtissä löytyy kyllä kaikkea mukavaa tekemistä.

Lämmitin leivinuunin oikein lämpimäksi, ihan tunnelman vuoksi.

Tällä kertaa en kypsentänyt siellä mitään.

Viikko sitten Tampereen Plantsusta ostamani amaryllikset alkavat availla nuppujaan.

Voi, miten hurmaavia ne ovatkaan!

Valkoinen, kerrottu

Valkoinen, yksinkertainen

Tästä tulee kirjava.....

Lauantaina tein muutaman havukranssin ja havupallon myyjäisiä varten.

Muutama vielä täytyy tehdä, vaikka kovin paljon en niitä nyt myyjäisiin teekään.

  Ihan vain pikkuinen annos Euran rinkilöitä.

Isompi annos lähempänä myyjäisiä, 

vielä näin kahta viikkoa aikaisemmin niitä ei vielä voi tehdä myyntiä varten.

Näitä oli nyt vaan pakko tehdä tänään, mummua muistellessa, 

tänään on hänen syntymänsä vuosipäivä.

Täältä löytyy Euran rinkilöiden ohje.

Meillä on myyjäisissä Mummun Pilkkumin resepteillä tehtyjä laatikoita.
Niitä varten on myyntiteltta pihalla, että laatikot säilyvät kylminä.
Perinteisiä lanttu- ,porkkana-, imellettyä perunalaatikkoa, sekä maksalaatikkoa.
Näiden lisäksi vielä bataatti-, juuressose-, sekä  punajuuri-auralaatikkoa.
Menekki on taattu, onneksi meitä on neljä tekemässä näitä laatikoita....

Tänään kuorin, keitin ja soseutin 10 kiloa bataatteja,

nyt ensi alkuun, ainakin 25 kiloa tarvitaan yhteensä.

Huomenna taas uusi annos.

Pakastan soseen vakuumipusseissa.

Viimeisinä päivinä ennen myyjäisiä pitäisi ehtiä tehdä melkein kaikki, 

että myyjäisissä on tuoreita tuotteita myytävänä.

Valmiista soseesta laatikoiden tekeminen käy nopeasti 

ja kun soseen pakastaa litteään pussiin, sulatuskaan ei kestä pitkää aikaa.

Täältä löytyy bataattilaatikon ohje.

Huomenna on oikein hauska päivä luvassa.

Takapenkin Ladyt  siirtyvät etupenkille vaihteeksi, luvassa on retki Turkuun!

Confettiin ja johonkin puutarhakauppaan poiketaan ainakin.

Iloista marraskuun viimeistä viikkoa!

♥

Kuukausi aattoon. Päivän kuva...tai pari

Jouluaattoon on aikaa tasan kuukausi.

Aika tulee siihen asti kulumaan rattoisasti, kuten on kulunut tämän marraskuunkin.
Nuorgamissa alkoi tänään kaamos.

Ajattelin nyt laittaa tänne blogiin joulukalenterinomaisesti ainakin yhden kuvan päivittäin

joulunaluspuuhista.

Mittavampiin postauksiin oletettavastikaan ei taaskaan taida olla aikaa.....

Marraskuu on sisältänyt paljon hyviä ja mukavia, puuhakkaitakin päiviä.

Kaikki kukkasipulit on istutettu!
Joulukaktus aloitti kukinnan hyvissä ajoin vietettyään kesän ulkona terassilla.

Mummun Pilkkumin isänpäivälounas oli menestys.

200 ruokailijaa kävi ravintolassamme lounaalla.

Kaikesta selviydyttiin oikein hyvin, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Itsekin oltiin koitoksen jälkeen vielä ihan hyvissä voimissa!

Lohirullien ohje Valiolta

 Heti Mummun Pilkkumin jälkeen tein ystäväni 50-vuotisjuhliin

 erilaisia kakkuja, leipiä, pikkuleipiä, maitojuustoja......

Tampereella käytiin  viime viikonloppuna, käsityömessuille en osallistunut,

siellä on nykyään ihan liikaa kaikkea, ennen kaikkea yleisöä,
mikä tietysti toisaalta on hyväkin asia, minua vaan se väenpaljous alkaa ahdistaa.

Olgan Puodissa kävin ja Lankamaailmassa, jossa aina on käsityömessujen aikaan hyviä tarjouksia.

Teekkarin ja tyttöystävänsä kanssa käytiin syömässä Pancho Villassa, joka on oikein mainio

paikka lauantain lounaalle, herkullista ruokaa ja paljon kasvis- ja vegevaihtoehtoja!

Tiistaina käytiin Viikkarilla piknik-risteilyllä testaamassa Gracen joulupöytä.

Hyvä oli sekin, ruotsalaistyyppinen tosin, kun on Ruotsin kokkimaajoukkueen käsialaa.

Eilen sain tehdä kauden ensimmäiset jouluiset kahvikakut kakkuarpajaisiin.
Kaikki leipominen on niin parasta!

Taateli-suklaakakku on oikein herkullista.
Jos ei tykkää perinteisestä taatelikakusta, tämän avulla voi opetella pitämään siitäkin,
suklaa taittaa mukavasti voimakasta taatelin makua. 

Laitoin kakun ohjeen omaksi postaukseksi tuohon alapuolelle.

Lavakauluskasvimaan ja Teehuoneen marraskuu.
Yhteen lavakauluskasvimaan laatikkoon istutin perennoja talven ajaksi valeistutukseen.
Aina jää jotain syksyllä seuraavaksi kevääksi.

Tämä saa olla tämän päivän Päivän Kuva.
Ruusan mielipide; tulee se joulu, vaikka ottaisi ihan rennosti!

Rennon puuhakasta viikonloppua Sinullekin!

♥

Taateli-suklaakakku

Tämän kakun alkuperäisen ohjeen olen ottanut joskus talteen lehdestä, 

ehkä Pirkasta tai saattaa tämä olla Valion ohjekin.

Olen muokannut ohjetta itselleni mieluisaksi.

Taateli-suklaakakku

250 gr Pirkka pehmeitä taateleita
3 dl vettä
2 dl sokeria
200 gr voita
2 munaa
3 dl Anni Helena erikoisvehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljauutetta
100 g rouhittua tummaa suklaata

Mittaa vesi, sokeri ja taatelit kattilaan ja keitä puolisen tuntia.

Soseuta seos tasaiseksi massaksi sauvasekoittimella

Kuutioi rasva kattilaan ja sekoita, kunnes se sulaa. Anna jäähtyä. 

Sekoita munat yksitellen joukkoon 

ja sitten keskenään sekoitetut kuivat aineet, myös suklaarouhe. 

Kaada taikina hyvin voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan 

ja kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 1 tunti. 

Tarkista kypsyys tikulla. 

Kumoa kakku ritilälle ja anna sen jäähtyä hetki kakkuvuoan alla.

Koristele jouluisaksi sulatetulla suklaalla ja koristerakeilla.

Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin paketissa olevia tiiviiksi puristettuja taateleita.

Itse tykkään enemmän näistä pehmeistä ja irtonaisista.

♥

Merkityksellinen puu

 Puutarhassa-blogin Maria lähetti haasteen kertoa tärkeästä tai merkityksellisestä puusta.
Maria itse oli mennyt ihan metsään haasteen kanssa.
Hemlokkimetsään.
 Ihana postaus, käyhän lukemassa tuosta alun linkistä!

Minä pysyn kuitenkin ihan kotipihalla.

Puuasiaa miettiessäni tulivat mieleen ensin kotipihan koivut.
Valkorunkoiset koivut ovat niin suomalaisia, kuuluvat maisemaan.
Hento, suloinen kevään vihreys, keskikesän syvä vihreä ja syksyn kultaamat lehdet.
Omat haasteensa on koivuista myös, meillä on monta isoa koivua pihalla,
ne roskaavat lähes ympäri vuoden
ja levittävät juurensa laajalle vieden maasta ravinteet ja kosteuden.
Silti en niistä luovu.
Lumoavan kaunis on myös kevätsuudelma, koristekirsikka Prunus accolade.
Suloiset vaaleanpunaiset kukat keväällä ja kaunis ruskaväri syksyllä.

Koivut ja kirsikat ovat ihanuuksia,
mutta valitsin kuitenkin kaksi MERKITYKSELLISTÄ puuta meidän pihalta.
Niistä ihan kohta enemmän, mutta ensin kissojen TÄRKEÄT puut.

Onnin mielestä lähes yhtä tarkeä ja hurmaava kuin kissanminttu,
 on rungollinen pikkusyreeni Syringa Palibin.
Onni rakastaa sitä niin paljon.
Palvelusväki tosin yrittää rajoittaa rakkautta asettelemalla puulle rungonsuojia,
tosin melko tuloksettomasti.

Joskus, kun Onni ei huomaa, Ruusakin käy ihan vähän kynsimässä.....


Ruusan rakkauden kohde on Opal-luumupuu.




Ruusan rakkauden osoituksista huolimatta luumupuu kasvaa ja tekee luumujakin.


Nipsun mielestä kotipihan koivut ovat vähän tyhmiä.
Tästä on jo muutama vuosi aikaa,
silloin Nipsu jostain syystä innostui kipaisemaan korkealle, puoliväliin koivua.
Ylöspäin kipuaminen kävi oikein näppärästi, mutta alaspäin laskeutuminen
osoittautui pulmallisemmaksi.




Niin että palvelusväki on nyt hyvä ja hommaa minut alas täältä!
Palvelushenkilö laittoi tikapuut koivun nojalle ja haki Nipsun alas.
Nykyään Nipsu pysyy jo maan kamaralla ja mieluiten sohvan nurkassa.


Nyt sitten ne minun merkitykselliset puuni.
Puut eivät ole vielä isoja, eivätkä kovin vanhojakaan,
mutta ne ovat erityisen merkityksellisiä siksi, että olen saanut ne rakkailta ystäviltä.

Helmipihlaja, Sorbus koehneana,
 jonka nimi on Saila.
Helmipihlajan olen saanut ihanalta ystävältäni, Kivipellon Sailalta.
Istutin helmipihlajan kirsikkapuistoon,
aina kotiin tullessani kuljen sen ohi ja muistan ystäväni.

Helmipihlaja on niin kaunis, ihan kaikkina vuodenaikoina!


Toinen ihanuuspuu on punapähkinä, Corylus avellana f. fuscorubra,
jonka upeat blogikaverit ostivat minulle 
Vakka-Taimesta edelliskeväänä, kun meillä oli blogitapaaminen täällä Raumalla.
Punapähkinällä on upean purppuranpunaiset lehdet, kun ne puhkeavat keväällä.
Myöhemmin kesällä lehtien yläpuoli on vihreä ja alapuoli punainen.



Tämä kuva on edelliskesältä, en löytänyt yhtään tänä kesänä ottamaani kuvaa,
mutta taimi on jo paljon isompi kuin tässä kuvassa.
Oikein reippaasti se kasvoi tänä kesänäkin.

Näissä viimeisissä kuvissa on Vakka-Taimen punapähkinä
joka on jo oikein komea puu.

Tämän Parasta aikaa-blogin Tarjan Puun päivän kunniaksi alulle laittaman haasteen
haluan lähettää eteenpäin
Kivipellon Sailalle, jolla on niin paljon ihania puita,
että hänelle taitaa tulla valinnanvaikeus......
sekä Molleylle, jolta uskon myös löytyvän merkityksellisiä puita.

♥

Yhtään ei ollut tilauksessa

Vaikka ei toisaalta yllättänykään,

sen verran näyttävästi asiaa etukäteen hehkutettiin varsinkin iltapäivälehdissä.

Torstain aamuyön lumisade.

Tämä kuva ei kuitenkaan ole meidän pihalta, vaan parin vuoden takaa Raattamasta.
Laitoin sen tähän ihan huvikseni muistutukseksi siitä, miten paljon on paljon lunta!

Niin harmitti se meidän vähäinen lumimääräkin, että en ottanut yhtään lumikuvaa,

toisaalta en olisi ehtinytkään, kaikenlaista menoa oli koko päiväksi.

Ja onneksi oli toisessa autossa jo talvirenkaat, sillä pärjättiin
ja pienilllä järjestelyillä kaikki asiat saatiin hoidettua.
Toiseen autoon vaihdettiin renkaat tänään.

 Tämän postauksen kuvat ovat kivempia,
ennen lumisadetta ehdin ottaa vielä muutaman kuurakuvan.

Tämän päivän vesisateen jälkeen ovat lumet onneksi sulaneet,
että voikin vesisade olla joskus niin ilahduttava!
Huomenna saan istutettua loput kukkasipulit,
vaikka sitten vesisateessa.

Tänään kävin metsästä hakemassa vähän sammalta ja jäkälää istutuksiin ja kukkalaatikoihin.
Osasta kukkalaatikoita jäkälät vielä puuttuvat, kesäkukat sentään olin ehtinyt niistä heivata
kompostiin ennen lumisadetta.
Samalla metsäreissulla keräsin havuja kransseja varten.

Ensi yönä siirrytään taas normaaliaikaan.
Sitä olen jo niin ehtinyt odottaa.
Yhtään en ole aamu-ihminen, en vaan millään halua herätä ennen kuin päivä valkenee.
Tähän aikaan vuodesta olen yleeensä vasta puolen päivän aikoihin täysin toimintakykyinen.
Illalla ei haittaa yhtään vaikka olisi pimeäkin, silloin saan aikaiseksi vaikka mitä!
Kesällä taas jaksaa touhuta vaikka vuorokauden ympäri!

Tässä puolittaisessa syyshorroksessa sopiikin hyvin värkätä slow foodia ja  hyggeillä.
Saa tehdä perinteisiä suomalaisia ruokia rakkaudella ajan kanssa, nauttia
 leivinuunin pehmeästä, kotoisasta lämmöstä ja olla onnellinen kissojen seurassa.
Ei ole kiire minnekään.

Hunajaiset uunijuurekset hautuvat kaikessa rauhassa uunissa,

ihan parasta suomalaista syysruokaa.


Mummun reseptillä olen leiponut joululimppuja muutamana päivänä.
Näiden leipomisessa menee aikaa lähes neljä tuntia.
Koko aikaa ei tarvitse sentään olla työn touhussa,
taikinaa kohotetaan pitkään ja usempaan eri kertaan.
Siinä taikinan kohotessa voi vaikka ottaa kutimen käteen tai rapsutella kissoja.

Joululimppuja ja saaristolaisleipiä olen tehnyt pakastimeen valmiiksi
Mummun Pilkkumin isänpäivälounasta varten, kaiken muun ruoan tekemisen ohella
ei millään ehditä leipoa leipiä viime tingassa.

 Karjalanpiirakat ovat viime päivinä olleet somessa kovasti keskustelun kohteena.
Uskallan siitä huolimatta laittaa tähän kuvan omista piirakoistani.
Näidenkin tekeminen vaatii aikaa, puuro pitää keittää jo edellisenä iltana.
Taikinan kauliminen, piirakoiden rypyttäminen, kaikki ottaa oman aikansa.
Leivinuunin lämmittämiseen menee muutama tunti.
Kaiken vaivan ja ajan arvoisia ovat.




Jokin aika sitten ostin Rajalan tarjouspäiviltä
kameraan uuden objektiivin, 18-200 milllisen,
pihan lintujen kuvaamista varten.
Linnut eivät yhtään ole yhteistyöhaluisia,
kissat saavat istua ihan ruokintapaikan alla, linnut eivät välitä yhtään.
Jos menen ulos ilman kameraa, linnut tulevat syömään melkein kädestä,
mutta jos minulla on kamera mukana, lähtevät ne heti karkuun!
Käsittämättömiä!

Syksyn viimeiset

Kärhö Viorna Odoriba

Kelloköynnös

Leppoista viikonloppua ja muistahan siirtää niitä kellon viisareita!

♥