Suvikummun vuosi, haaste Sailalta

Kivipellon Sailalta sain tämän haasteen jo ennen joulua:

Vuosi sitten laitoin ilmoille haasteen -

Neljä kuvaa vuodesta!  ...jatketaan tänäkin vuonna... 

Lisänä viime vuoteen laajennan tätä haastetta. 
Haaste eli viimekin vuonna niin, että 'varjohaasteena' oli neljä kuvaa kissojen vuodesta.
 Mennään siis molemmilla. 
Vastaa molempiin, jos hyvältä tuntuu - tai jos sinulla on tiukka aikataulu arjessa,
 en pahastu vaikka et haasteesta tällä kertaa koppia otakaan. 
Haasteeseen voit sinäkin lukijani, jota en haastanut nyt mukaan,
 ottaa osaa haluamallasi laajuudella.

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina, ehkä samasta paikasta. 
Tiedän, että neljä kuvaa on aika rajallinen, voisiko siis olla neljä tunnelmaa ja kuvia tietenkin enemmän...

Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.

Tässä vastauksessa on todellakin enemmän kuin neljä kuvaa!
Vastauksessa on Suvikummun neljä vuodenaikaa.
Sekä kissojen, että omani.

Oletteko huomanneet, että puutarhaentusiastin vuosi alkaa yleensä keväästä?
Tällä kertaa meidän vuosi alkaakin tammikuusta, talvesta.

TALVI

Onni ja talvi.

Vähän lunta ja muutama auringonsädekin.

Kasvihuone ja puutarha ovat talviunilla

Talvella pitääkin keksiä sisäaskareita

Keittiössä puuhailu on hyvää ajankulua......

......tai sukankutominen

Ruusa käyttää hyväkseen leivinuunin lämmön

Tänään paistoin pitkästä aikaa munkkeja,

tein kyllä vastapainoksi myös terveellistä, suorastaan trendiruokaa,

mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

KEVÄT

Kevät on ihmisen ja kissan parasta aikaa!

Lounaisrannikon vähäiset lumet sulavat nopeasti...

Ruusa ja Onni käyvät herättelemässä kissanminttujaan

Kevään avaus, parvitulppaanit!

Vähän myöhemmin valkovuokot avaavat kukkansa, muuttolinnut saapuvat,

koko maailma vihertyy.

Mieli täynnä uskoa ja intoa maahan kylvetään ja istutetaan uusia pikkuisia taimia.

KESÄ

Alkukesän yltäkylläisyyttä, kissanminttukasvusto kukoistaa Onnin hellässä hoidossa

Ruusa vahtii kasvarissa koristeapiloiden kasvua

Syreenit tuoksuvat huumaavasti

Parasta alkukesässä ovat valoisat vilpoisat aamut

Lämpimänä kesäpäivänä viileä apilaketo on kissan paras paikka.

Keskikesällä satoa alkaa vähitellen kysyä

Loppukesäinen unikkoniitty

SYKSY

 Syksy on sadonkorjuun aikaa ja valmistautumista uuteen kevääseen.

Mitä enemmän istutetaan sipuleita syksyllä, sitä ihanampaa on keväällä!

 

Muuttolinnut lähtevät ja niiden tilalle tulevat tintit ruokintapaikalle,

Ruusan on pidettävä yllä edes jonkinlaista järjestystä!

Hmmm....vastasinkohan nyt haasteeseen ihan asian vierestä, mutta pitkä juttu tuli kumminkin!

Kiitos Saila haasteesta ♥

♥

Vastaisku synkeydelle haastevastauksien muodossa vol.1

Loppuvuoden aikana ehdin kerätä blogikaverien lähettämiä  haasteita muhkeaan kekoon
odottamaan kiireettömämpiä aikoja, eli tätä hetkeä.
Kivoja haasteita on monta odottamassa ja mikä parasta, ne kaikki liittyvät jollain tavalla kesään.
Kuten edellisessä postauksessakin totesin, viime kesä näyttää kuvissa ihan siedettävältä.


Katsellaan niitä kuvia, samalla kun odotellaan auringonpaistetta,
 tai edes lumisadetta, joka valaisisi tämän mustanruskean maiseman.


 Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo-blogista lähetti
Kuusi kuvaa kesästä-haasteen

Haasteessa on tarkoitus valita kuusi kuvaa viime kesästä.
 Aihe on täysin vapaa, kunhan vain kuvat ovat viime kesältä


Tähän haastevastaukseen valitsin mahdollisimman vihreitä ja herkullisia kuvia.
Mitään muuta logiikkaa ei kuvavalintoihin sisälly.

Kuvia on seitsemän, sillä otsikkokuvaa ei lasketa!

Jänönhännät ovat herttaisia, pehmeitä ja pörheitä kesäkukkia.
Niitä pitää kylvää jokaisena keväänä.

Apilaniitty on kesäisistä kesäisin.
Tunnetko apilan tuoksun?

Muistatko, miltä tuoksuvat avautumassa olevat kotkansiivet.
Intensiivistä vihreyttä.

Malabarin pinaatin kiemura


Viime kesän hellyyttävimmät ruokavieraat

Kesä alkaa kun omenapuu avaa kukkansa verhoutuen hennon vaaleanpunaiseen huntuun.

Kiitos haasteesta Kruunu Vuokko ♥

 Olen näiden haasteiden kanssa niin jälkijunassa, että en osaa nyt ketään haastaa,

mutta jos haluat, ota tästä haaste mukaasi!

Leppoisaa Loppiaista!

♥

Ei sittenkään ihan huono? Eli vanhan kertausta.

Mitä kuluneesta puutarhavuodesta jäi mieleen?

Lähes lumeton talvi, toukokuun lumisateet,

kesän viileys, koko loppuvuoden jatkuneet sateet.

Yhtä ankeutta koko vuosi!

Tässä parina päivänä olen käynyt läpi menneen vuoden kuvatiedostoja

kuukausikollaaseja varten.

Kuvissa vuosi ei vaikuta enää yhtään niin ankealta.

Monenlaisia kukkakuvia, aika harvassa kuvassa on vesisadetta.

No, tietenkin olen kuvannut vain kauniilla säällä, eikä se koleuskaan aina välity kuvissa.

Täällä lounaassa ei kesä ollut kovin sateinen ollenkaan, aika sopiva määrä

saatiin sadetta, lämpö ja auringonpaiste toki täältäkin puuttuivat.

Varsinkin puut ja pensaat kasvoivat hyvin ja olivat oikein reheviä.

Yksivuotiset kukat ja hyötykasvit olisivat kaivanneet lämpöä.

Tomaattien kypsyminen kesti kuukausikaupalla, 

eikä sittenkään oikein tullut valmista satoa.

Ei mikään toiveiden kesä, mutta lähes siedettävä kuitenkin.

Kuvia selatessa muistuivat mieleen kaikki kivat retket ja blogiystävien tapaamiset,

jotka tekivät tästäkin kesästä erityisen.

Monta kivaa retkeä ja hetkeä mahtui vuoteen.

Puutarhaihmisen positiivuudella uskon lujasti, 

että ensi kesä on oikea unelmien kesä ja korvaa moninkertaisesti viime kesän pettymykset.

Tammikuussa pääsi jo kylvämään jättiverbenan ja keijunmekon siemeniä.

Latva-artisokkaakin kylvin, mutta niiden kanssa käy aina samalla tavalla,

enemmin tai myöhemmin ne taimet heittävät henkensä...

Lopppukuussa käytiin Lapissa, Muoniossa, lumimaisemissa.

Pelakuut kukkivat koko talven risuverstaan ikkunalla.

Helmikuussa oltiin viidakossa,
 Oravankesäpesän Kati pelasti meidät talven lannistamat puutarhabloggaajat vihreänpuutostaudilta
 ja kutsui koko iloisen joukon blogitapaamiseen  Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan.

Krookuksen piipat olivat jään saartamia ja artisokan taimet hengissä vielä tässä vaiheessa.
Onni oli tehokas ja kävi päivittäin tarkistamassa myyrätilanteen,
eivätkä ne tihutyöläiset  hyvän valvonnan ansiosta uskaltaneet lainkaan tulla meidän tontille.

Heti maaliskuun alussa Takapenkin Ladyt tekivät kevätretken Turkuun,
mm. siemenpussitaivaaseen päädyttiin ja hamstrattiin tomaatin siemeniä.

Seuraavalla viikolla käytiin sunnuntai-ajelulla Reposaaressa kuvaamassa jääröykkiöitä ja sulaa merta.

Kuun puolivälissä kevät tuli kasvariin, esikot ja narsissit viihtyivät siellä jo hyvin.

Kuukauden viimeisinä päivinä sinivaleunikkojen karvakorvat jo pinnistelivät mullan alta maan pinnalle.

Huhtikuun alussa Takapenkin Ladyt lähtivät taas retkelle Turkuun, puutarhan kevätmessuille.

Loppukuussa oli vuorossa kevään kohokohta, Tukholman Nordiska Trädgårdar-messut,
matkaseurana ihanat blogikaverit Kivipellon Saila ja Intianminttu,
samaan reissuun sovitettiin myös käynti Zetasilla.

Ostin työpaikaltani kevään ensimmäiset orvokit ja muita kevätkukkia tarttui mukaan Tukholman puutarhamyymälöistä kasvarin somistukseksi..

Pihalla ensimmäiset krookukset availivat arkaillen nuppujaan.

Toukokuun sää oli erityisen kylmä, töissä tunsi olevansa todellakin ULKOtöissä!

Toukokuun 9. päivän aamuna orvokkkiamppelit peittyivät lumen alle.

Äitienpäivänä oli kuitenkin poikkeuksellinen lämmintä ja aurinkoista muuhun toukokuun säähän verrattuna, työpäivän jälkeen herkuteltiin kasvarissa ainakin macaronseilla.

Vähitellen maasta  alkoi yhä enemmän kurkistella kaikenlaisia vihreitä piippoja,
sinivaleunikkojen pörheät lehdet kasvoivat reippaasti.

Accoladet availivat ensimmäisiä kukkiaan.

Loppukuussa oltiin Marketanpuistossa Kotipuutarhalehden järjestämässä bloggaajatapaamisessa,

Olipa kiva taas tavata blogituttuja ja Marketanpuiston markkinoilta tarttui mukaan kaikenlaista kivaa..

Jäätävän kylmän toukokuun jälkeen kesäkuu oli töissä tosi kiireinen, vaikka koleaa oli silloinkin.

Omenapuut, tulppaanit, helmipensaat, sinivaleunikko, atsaleat ja akileijat availivat kukkiaan verkkaiseen tahtiin.

Kaikki kasvoi tosi hitaasti.

Siilit kävivät monta kertaa päivässä ruokakupilla.

Takapenkin Ladyt tekivät heti juhannuksen jälkeen retken Tampereelle  Pinsiön taimistolle. 

Heinäkuussa lumouduttiin pionien ja ruusujen kukinnasta.
 Pionien kodissa poikettiin pionipäivillä, Teehuoneen edustan pionipenkkiin hankin täydennystä.
16. 7. oli Vakka-Taimen rosariossa ruusupäivä, saimme seurata Vesan asiantuntevaa selostusta ruusujen kasvatuksesta ja niiden historiasta.
Ladyjen heinäkuun retki suuntautui Jyväskylän Viherlandiaan ja Tommolan tilalle.
Ilman ostoksia näistä mistään reissusta ei kotiin palattu!
Kasvarissa vietettiin kahvi- ja kuohuviinihetkiä, kotipihan ruusut ja pionit ilahduttivat kukillaan.
Torilla 14. heinäkuuta naapuripöydän mansikanmyyjä mittasi mansikkalitroja vanttuut kädessä.

Elokuussa kärhöt, luppiot ja ängelmät aloittivat kukinnan.
Kivipellon Sailan kanssa tehtiin perinteinen kesäretki Turkuun Viherlassilaan ja Vakka-Taimeen.
Ihanuuksia päätyi ostoskasseihin kiitettävästi tälläkin kertaa.
Lavakauluskasvimaa oli rehevä, joskaan ei kovin kukkaisa.

Syyskuussa tulivat ne muutamat harvat perhoset, joita kesän aikana näkyi.
Sateet alkoivat ja sateiden mukana ilmestyivät sienet.
Mustikat kypsyivät niin metsässä kuin kotipihan pensaissa.
Ladyt tekivät piknik-risteilyn, syötiin oikein kunnolla, eikä tällä reissulla ostettu yhtä ainoaa kasvia!

Lokakuun alussa oltiin syysretkellä Norjassa, matkan parasta antia tarjosi kuitenkin paluumatkan viimeinen päivä, jonka sain viettää Tukholman puutarhamyymälöissä Zetasilla ja Ulriksdalissa!
Ruskalehdet huurtuivat syksyn ensimmäisenä pakkasyönä.
Kirsikkasorvarinpensaan siemenkodat ovat kuin korut.

Marraskuu oli ahdistavan pimeä ja sateinen, kissoilla oli oikea asenne, ne ottivat rennosti sisätiloissa.
Me ihmisväki järjestimme Mummun Pilkkumin isänpäivälounaan
 ja siitä alkoivatkin syksyn myyjäis- ja muut leipomiskiireet.
Ensimmäiset amaryllikset ja joulukaktukset muistuttivat lähestyvästä joulusta.

Joulukuun alku kului myyjäisvalmisteluissa
ja myyjäisten jälkeinen aika kului keittiössä lieden ja leivinuunin ääressä.
Jouluna oli aika rauhoittua ja uuden vuoden aatto sujuikin jo oikein leppoisissa merkeissä.
Kuun puolivälissä täällä oli noin kahden päivän talvi.
Maassa oli lunta toistakymmentä senttiä, päästiin lumitöihin!

Siinä se, koko vuosi 12 kollaasissa.

Edessä uusi, kokonainen vuosi,
joka on hyvä aloittaa tekemällä pari siementilausta!

Ensimmäisen kuvan esikot ostin heti vuoden ensimmäisenä päivänä.
Kevään merkiksi!

♥

Kevät alkaa!

Vuoden ensimmäiset tulppaanit.

Kerrotut, vaaleanpunaiset.

Tästä se kevät alkaa!

Kuten myös Suvikummun blogin 10-juhlavuosi!

Perinteistä pitää kuitenkin pitää kiinni ainakin jossain määrin.

Blogin vuoden esimmäinen postaus on hyvin usein ollut ruokapainotteinen.

Niin myös nyt.

Toinen perinteinen vuodenvaihteen juttu on ollut kuukausikollaasit menneen vuoden ajalta.

Nekin ovat työn alla. Valmistuvat lähipäivinä.

Uutta vuotta otettiin miehen kanssa vastaan Teehuoneella.

Riittävästi hyvää ruokaa ja skumppaa, niin se vuosi vaihtui mukavasti.

Teehuone on jo lähes täysin valmis, jotain ihan pikkujuttuja täytyy vielä hankkia.

Tältä siellä nyt näyttää:

Päivänvalolla saattaisi saada pikkasen laadukkaampia kuvia,

mutta kun sitä päivänvaloa ei juurikaan ole käytettävissä.

Perinteisiin palataksemme.

Ruoka.

Skumpat pysyivät näppärästi kylmänä Teehuoneen pionipenkissä.

Kuten näkyy, toinen pullo on jo käyty hakemassa sisälle.....

 Pihalla valmistuivat myös loimulohet.

Suoraan lautaselle tuosta laudalta.

 

Alkuruokana oli kylmäsavulohi-tähtitorttuja.

Näidenkin resepti pitää muistaa tallettaa tänne blogiin, muistiin itsellekin.

Kerrassaan herkullisia.

Alkupalan seuraksi skumppaa.

Kuten kaiken muunkin.

Loimulohen seuraksi tein perunasalaattia, klementiini-taatelisalaattia ja Aura-punajuuripaistosta.

Siemennäkkäriä ja Kivipellon Sailan reseptillä pestoa.

 

Kuumaa loimulohta voisi syödä vaikka joka päivä!

Jälkiruoaksi oli taateli-kookospiirakkaa itse tehdyn vaniljajäätelön kanssa

ja jälkkärin jälkkäriksi porkkanakakkua :)

 

 Taateli-kookospiirakka on oikea retroherkku, sitä tehtiin ainakin jo 70-luvulla.

Olin sen jo ihan unohtanut, kunnes yksi ystävä oli sitä tehnyt.

Löysin vielä reseptin laatikostani, jossa on vanhoja lehdistä leikattuja reseptejä

ajalta ennen tietokonetta ja googlea.

Laitan varmuuden vuoksi tuonkin reseptin vielä tänne blogiinkin talteen.

Näillä eväilllä selvittiin oikein mainiosti vuoden vaihtumisesta.

 Keittiön ikkunalla kukkivat vielä amaryllikset.

Tänä vuonna niitä on ollut ainakin kymmenen erilaista, 

ystävätkin tietävät, mikä on minun lempijoulukukkani.

Kukintaa on luvassa vielä pitkälle tammikuuhun, osa on välillä kasvattelemassa

uusia nuppujaan kodinhoitohuoneen ikkunalla.

 Oikein ihanaa tammikuuta sinulle ystäväni

ja voi niitä kevätajatuksiakin jo ihan hyvin herätellä!

♥