torstai 30. elokuuta 2018

Puutarharetki ja hienoisesti syksyn tuntua ilmassa

Mistä tietää, että kesä on kääntymässä kohti syksyä?
Hämärtyvät illat, aamukaste, kullankeltaiset viljapellot, puimurit pellolla,
kurjet kokoontuvat peltoaukeille, puutarhassa sato kypsyy.




Syksyn lähenemisen huomaa viimeistään silloin, kun Onni alkaa vietää yöt sisällä meidän sängyssä.
Silloin kesä on peruuttamattomasti ohi.


Viime sunnuntaina oli aihetta kasvarin syyskesäkekkereille, Onni vietti ensimmäisen yön sisällä.

Kylmäsavulohikuppikakkuja

Lakritsi-passion-vadelma-juustokakkua

 Rosa Ritausma

Loppusuven perinteisiin kuuluu Kivipellon Sailan kanssa vietettävä puutarhapäivä.
Yksi kesän juhlapäivistä, jolloin ajatuksissa on myös jo uusi kesä,
melkein kuin talvea ei välissä olisikaan.
Tänä vuonna meidän puutarhapäivämme oli viime maanantaina.
Päivän aikana ehdittiin käydä Vuorelassa ja Vakka-Taimessa.
Vakka-Taimessa käydään joka vuosi, toinen retkikohde saattaa vaihdellakin.

Saila ajeli aamusella meille.
Kun hän oli ensin vaihtanut kuulumiset Ruusan kanssa, lähdettiin käymään Vuorelassa.
 Siellä työkaverit pakkasivat tomaatteja rasioihin, mutta me kiertelimme Sailan kanssa koko alueen.





Kasvihuoneissa oli kesäkukkien sijaan talvivarastointia odottelevia perennoja.
Kattava perennavalikoima oli vielä myyntipöydilläkin; itsekin tulin ostaneeksi muutaman syysvuokon ja valkoisen punahatun. Vaikka mitään en tarvitse!

Välillä käytiin kaupungissa lounaalla ja jatkettiin matkaa Vakka-Taimeen.


Avoimin mielin, periaatteella mitään en tarvitse, mutta aina löytyy tilaa muutamalle kasville.....
Vesa ei tällä kertaa ollut itse paikalla, mutta ystävällisten Ullan ja Heidin avustuksella löysimme vaikka mitä, yhtä ja toista sellaistakin, mitä en etukäteen tiennyt tarvitsevani.





Kaksi kassillista taimia löytyi jälleen;
Pari savumustikkaa Vaccinum praestanskiehkurakielo Polygonatum sibiricum,
valkokonnanmarja Actaea alba sekä kesällä aikaisemmin ostamieni kumpuneilikoiden
Dianthus freynii lisäksi vielä pari uutta.
Parkkipaikalta kasvihuoneille kävellessämme matkan varrella kasvavat kanadanhemlokit
Tsuga canadiensis olivat niin vastustamattomia, että sellaisenkin taimen tulin ostaneeksi.
Kun kerran Sailakin osti.
Päätettiin vielä, että koska ne olivat vielä niin pieniä, ne ovat toistaiseksi perennoja,
eivätkä ollenkaan havupuita....

Melko maltillisesti oltiin liikkeellä,
 auton takakontissa oli vielä tyhjää tilaa, vaikka siellä oli meidän molempien ostokset!


Kuvan oikeassa laidassa näkyvää Kanadanhemlokkia ei pystytty vastustamaan...


Polun varrella savumustikat olivat kypsyneet


Kumpuneilikkamätäs ♥


Polun varrella kukkivat myös posliinivuokot.
Omat posliinivuokkoni eivät taida jaksaa tänä syksynä avata kukkiaan,
minulla ne ovat ihan liian kuivassa ja aurinkoisessa paikassa.
Pitää siirtää heidät vielä nyt syksyllä.


Punapähkinän pähkinä


Tämän puun nimi jäi vielä arvoitukseksi.
Selvitetään se seuraavalla kerralla!


Illemmalla vielä kierreltiin meidän pihalla Viirun opastuksella
ja juotiin iltapäiväteet ja maisteltiin passionjuustokakkua,
samalla tehtiin retkisuunnitelmia ensi kesän varalle.

Oli niin paras päivä taas kerran!
Kiitos Saila ihanasta seurasta!

 Toinen alkusyksyyn kuuluva perinne ovat naapurikylän syysmarkkinat.
Niin ihanat markkinat kotiseutumuseon pihapiirissä.
Vain paikallisia myyjiä, joiden tuotteet ovat itse tehtyjä, kasvatettuja ja leivottuja.
Ei ensimmäistäkään markkinalaku- tai paellakojua, halpatuontivaatteista puhumattakaan,
vain itse kudottuja villasukkia löytyy näiltä markkinoilta!
Niinpä olenkin parin viime viikon ajan keitellyt mehuja ja hilloja, se urakka on nyt valmis.
Viikonloppuna ja ensi viikolla on leipomusten vuoro.

Markkinoiden jälkeen on vihdoin aikaa istuttaa kaikki hankkimani uudet kasvit.
 Tuhraantuu siinä pari päivää, kun Lepaaltakin tuli hankittua pari kassillista.....
Onneksi työnjohtaja on jo valmiina!

Aurinkoisia elokuun viimeisiä päiviä!


Marja

12 kommenttia :

  1. Onpa teillä ollut kiva päivä Sailan kanssa!
    Nuo taimistot ovat vaarallisia paikkoja. Sieltä löytyy kaikkea todella tarpeellista, joiden olemassaolostakaan ei ole ennen tiennyt.
    Mikä kasvi tuo jännä alaspäin kuusimaisesti kasvava, muratin näköinen on? (Ylhäältä päin 17 kuva) En ole ikinä nähnyt moista. Upea!
    Tsemppiä markkinoihin ja istutuspuuhiin ja rapsutus työnjohtajalle! Syyskesällä istutussäät ovatkin mainiot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riina; nämä meidän puutarhapäivillä ovat aina ihan juhlapäiviä😊.
      Taimistot ovat tosiaan vaarallisia ja jännittäviä!
      Se muratilta näyttävä kasvi on muratti. Kysyin, että miten se voi näyttää tuollaiselta. Heidi kertoi, että se on kiivennyt tukea pitkin ylös ja sitten tuli kasvihuoneen katto vastaan, sitten se jotenkin valahti alaspäin. Aika mielenkiintoisen näköinen joka tapauksessa!
      Kiitos, markkinat ovat kiva tapahtuma ja tuovat vaihtelua pihahommiin, kun pääsee välillä leipomaan🤗
      Toivottavasti saadaan pitkä ja lämmin syksy, hyvin ehtii istutella kaikenlaista, kunhan ei vaan lumisade yllätä!
      Nykyään kelit ovat aika arvaamattomia!

      Poista
  2. Hieno retki, ihan luksusta.
    Eihän sitä oikeastaan mitään uutta täydellisessä puutarhassa tarvitse mutta aina löytyy tilaa yhdelle jos kahdellekin kun sopivan kasvin edestään löytää ja takakonttiin mahtuu!
    Ja sitten on tietysti myös muistettava työnjohtajien työllistäminen, ne kun muuten käyvät ihan joutilaiksi ja vain terottavat kynsiään ihan väärään runkoon.
    On teillä ( ehkä minullakin ) otettava tässä puutarhan hoidossa niin monta seikkaa huomioon ja ei voi ollenkaan väheksyä työnjohtajien mielenvireyden hyvä ylläpitoa ja laatua. 😺 😺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molley; mitä mainion luksuspäivä oli meillä taas kerran!
      Onneksi puutarha ei ole milloinkaan valmis, joten aina voi tehdä uusia hankintoja🤗.
      Työnjohtajien työllistäminen ja hyvinvointi ovat todellakin tärkeimmät asiat pihanhoidossa🐾

      Poista
  3. Mukava retki, on varmasti ihan parasta viettää laatuaikaa taimistoilla puutarhakaverin kanssa. Siinä tietysti innostuu myös shoppailemaan :)

    VastaaPoista
  4. Syksy alkaa tosiaan olla ihan ovella, mutta ei anneta sen masentaa, vaan nautitaan hämärtyvistä illoista.
    Mukavalta vaikuttava puutarhapäivä hyvän ystävän seurassa.

    VastaaPoista
  5. Tuollaisia puutarhapäiviä kyllä odottaa jo pitemmänkin aikaa. Pikku ostokset ovat kuin tuliaisia omalle rakkaalle puutarhalle.

    VastaaPoista
  6. Ompas teillä ollu mukava retki. Ihanat käyntikohteet. Ja ystävän seurassa.
    Tuo kanadanhemlokki on havupuista yks kaunein. Miulla Rannanpihassa on yks isompi ja mehtäpuutarhaan varten mustilasta hankittu pieni. Kinnulanmäillä (muatila) kanadanhemlokki on kasvanu jo ainakin viiteen metriin. Kevväällä ei ennee vaurioita auringosta oo suanu. On kyllä suorastaan rakas puu miulle.
    Mukava osallistuu markkinoille myyjänä.
    Hyvvee syksyy, toivotaan pitkee ja lämmintä.

    VastaaPoista
  7. Kaunis kiitos Marja! Jälleen meillä oli täydellinen puutarharetkipäivä oivallisissa kohteissa. Onhan se tosiaan niin, että ei aina voi tietää minkä taimen on halunnut alitajunnassa, kunnes se pompsahtaa esiin ja pakko on saada kuten yhteinen perennamme kanadanhemlokki :D, sille löytyy aina paikka kuten ihanaiselle Douglaskuuselle. Se yritti tulla meille jo aiemmin Mustilasta, mutta ei ollut vielä oikea aika. Vakka-Taimen Ulla ja Heidi ovat ihania naisia!

    Oli mukavaa jutella myös Ruusan kanssa ja Viiru johdatteli meitä puutarhakierroksella upealla pihallasi!

    Tuollaiset syysmarkkinat ovat tosi kivoja, parasta juuri on tuo ettei mukana ole lakujen , paellojen tms. kauppiaita!

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  8. Aurinkoista ja mukavaa alkavaa syyskuuta!

    VastaaPoista
  9. Nuo teidän puutarharetket kuulostaa niin ihanilta! :) Kasvarikekkereiden herkut vievät kielen mennessään ihan vaan jo kuvia katsellessa. Pitäisi itsekin viettää syysjuhlia. Syksy on niin tunnelmallista aikaa, että siitä olisi hyvä pysähtyä nauttimaan kaikessa rauhassa. Noilla markkinoilla on varmasti myös tunnelmaa. Saisi täälläkin järjestää enemmän tuollaisia paikallisten tuotteiden markkinoita niiden ainaisten laku- ja viipurinrinkelikojujen sijaan. Suloista syksyä sinulle! <3

    VastaaPoista
  10. Voi noita sinun herkkujasi, niin kauniita ja maukkaita. En ole kovin ilahtunut syksystä, mutta on mukavaa saada kissaseuraa yöksi.
    Ihana puutarharetki teillä Sailan kanssa. Minullekin kotiutui Vakka-Taimesta kumpuneilikka, kovin on vielä pieni läntti, mutta pienestä kaikki alkaa. Mustilan arboretumissa jouduin hemlokkimetsään, odotin Muumien kirmaavan jostakin puiden välistä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥