Sikses hyvin

Sikses hyvin ovat kaikki asiat.

Vaikka blogia ei edelleenkään ehdi päivittämään niin paljon kuin aiheita ja asioita olisi mielessä.

Vaikka taas olen tulllut luvanneeksi tehdä muutaman "ylimääräisen" jutun, 

ilman niitäkin olisi ihan riittävästi kaikkea tekemistä.

Vaikka miehellä on vielä enemmän töitä kuin minulla, hänen pitää taas lähteä työmatkalle jo sunnuntai-iltana.

Vaikka ei tiedetä, milloin meillä on aikaa lähteä lomareissulle,

ei ole edes päätetty, minne mentäisiin....

Vaikka muutama asia on pihalla vielä vaiheessa,

saadaan ne melko varmasti vielä ennen syksyä (tai ainakin talvea) tehtyä.

Mutta lähes kaikki marjat on kerätty ja muuten hankittu

 ja keitetty mehuiksi ja hilloiksi, itselle ja myyjäisiä varten.

Tänään vielä kaksi mehumaijallista mustaherukkamehua,

niin urakka on selvä!

 Pensasmustikat kypsyvät niin epätasaisesti, että niitä saa kerätä vielä monta kertaa.

 

Ihan huikeaa, että kasvimaalta tulee ihan oikeasti satoakin, 

vaikka siellä enimmäkseen kasvaakin kukkia.

Estetiikka ennen kaikkea.

Kurkkuja olen säilönyt pari kertaa jo;

herkkukurkkuja ja kurkkupikkelsiä.

Härkäpapu Karmazynillä pitäisi olla vaaleanpunaiset siemenet,

kunhan ehtisi kypsyä.

Malabarin pinaattikin on vihdoin innostunut kasvamaan.

Lehtikaalia tulee vaikka kuinka paljon, 

eikä vielä ole näkynyt yhtään ötökkää nakertamassa niiden lehtiä.

Tänään voisikin kokeilla lehtikaalisipsien tekemistä...

 Herkullinen elokuu!

 Eilen olin torilla, melko varmasti ainakin lähes viimeinen työpäivä tänä kesänä.
Vaikka omiin luumupuihin ei tule tänä vuonna yhtään ainutta luumua,
 torilta onneksi löytyy mehukkaita kotimaisia luumuja!

Pirja-omenoitakin ostin, oman perheomenapuun sato ei vielä ole kypsynyt.

Lavakauluskasvimaan estetiikkaa; Madame Butterfy-leijonankidat.

Vähän myöhään, heinäkuun alussa vasta, kylvin unikon siemenet.

Ensimmäinen aukeaa ehkä jo tänään!

Ehkä vihdoin olen oppinut jotain kärhöistä,

kaikki selvisivät viime talvesta ja kukkivat, vaikka ovatkin vielä pieniä.

 

Purpurea Plena Elegans

Fujimusume

Piilu

Lisää on avautumassa lähipäivinä!

 

Kasvihuoneen vieressä kasvava Mantsuriankärhö on täydelinen.

Se on ihan ällistyttävän iso, vaikka keväällä olin ihan huolestunut, että onko se ollenkaan hengissä,

kun pitkään aikaan ei näkynyt ensimmästäkään versoa maan pinnalla!

Valkoalpit tuntuvat vaativan talvisuojauksen, ne ovat niin hauskoja, että

periaatteestani poiketen suojaan ne talveksi.

Valkokletra tarvitsee myös jonkinsortin talvitakin.

Meillä oli keväällä töissä myynnissä reippaita valkokletran taimia,

pitihän sekin ostaa. Juuri parhaillaan se kukkii oikein hurmaavasti.

Minulla on myös toinen valkokletra, jonka olen aikoinaan ostanut Vakka-Taimesta.

Sekin kasvaa oikein reippaasti tänä vuonna, muttta siinä on vasta ihan pikkuiset nuput.

Sitä en ole suojannut talvella, ilman suojausta siitä paleltuu talven aikana iso osa versoista ja 

se joutuu joka kesä kasvattamaan uudet versot, eikä se ole ehtinyt läheskään joka vuosi kukkia.

Ehkä se vaan on niin, että jotkut kasvit vaan vaativat suojausta, kun meille tänne rannikolle ei sitä suojaavaa lunta yleensä saada.

Tässä vielä yksi talvitakin tarvitsija, peruukkipensas.

Pari vuotta kasvatin sitä ruukussa ja talvetin varastossa.

Viime syksynä istutin sen maahan ja suojasin juuriston talvensuojaturpeella.

Keväällä oli varma, että se ei selvinnyt talvesta, mutta

turpeen alla olleet versot olivatkin hengissä, vain oksien latvat olivat paleltuneet.

Nyt se on näin komea ja reipas!

Talon päädyn varjopenkissä:

Pallerolaukat

Jouluruusukin kukkii

Valkoinen särkynyt sydän on tehnyt muutaman uuden kukan.

Punahatut ja luppiot odottavat perhosia.

Turhaan.

Missä ovat perhoset?

Eikö niitäkään ole tänä kesänä, kun

ei ole ollut hyttysiä eikä mäkäräisiäkään (mikä kyllä on ihan hyvä asia)

Iltojen hämärtyessä on pakko tulla sisälle aina aikaisemmin.

Ihan pian ehtii ottaa jälleen kutimet esille.

Melkein jo tunnen pehmeän lahgan sormissani,,,,,,

Mukavaa elokun viimeistä sunnuntaita!

♥