Huikeaa!

Terveisiä Lapista!

Aivan huikea reissu.

Huikeaa oli myös palata kotiin.

Kevääseen!

Kilpisjärvellä oli täysi talvi.

Lunta on siellä ollut tänä talvena normaalia vähemmän,

johtuu kuulemma lännen suunnalta puhaltaneista tuulista.

Reilusti yli puoli metriä oli lumen paksuus kuitenkin.

Aamuisin oli pakkasta parikymmentä astetta, mutta iltapäivisin lähes nollakeli.

Parina päivänä oli puolipilvistä ja pientä lumisadettakin välillä.

Myös auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta.

Täällä, Saanan juurella, oli vuokramökkimme.

Moottorikelkat vuokrattiin kahdeksi päiväksi.

 Ensimmäisenä päivänä ajeltiin Kilpisjärven yli kolmen valtakunnan rajapyykille.

Samalla testailtiin paljonko tarvitsee laittaa vaatetta ajohaalarin alle.

Seuraavana päivänä ajettaisiin Haltille.

Matkan pituus on yhteen suuntaan 55 km.

Haltille ei saa lähteä ajelemaan omin päin, vaan matkalle tarvitaan opas.

Yleensä reissu kestää 5-6 tuntia.

Meillä aikaa kului 9 tuntia, pysähdyksiä oli lukuisia

ja paluumatkalla sumu hidasti matkantekoa.

Ensimmäinen pysähdyspaikka Kilpisjärveltä lähdön jälkeen oli Saarijärven autiotupa

Huikaisevan kaunis sää, valkoista avaruutta joka suuntaan.

Täydellinen hiljaisuus ja erämaan rauha.

Täällä on niin helppo ja kevyt hengittää.

Taas jaksaa kaikki kevään kiireet.

Rauhan tosin rikkoi moottorikelkan käynnistys matkan jatkuessa tauon jälkeen....

Erämaan vessa

Metsähallituksen, poromiesten ja tullin kämppiä on reitin varrella n. 10 km välein.

Kämpän sisustus.

Asiallinen.

Tauon paikka.

Haltitunturin korkein kohta Suomen puolella on 1324 metriä meren pinnasta.

Uskomattoman kaunis, lämmin ja täysin tyyni sää.

Opas kertoi, että kevään aikana saatta olla vain pari kolme kertaa näin kaunis sää.

Useimmiten on pilvistä tai usvaa niin, että Norjan puolen tunturien huippuja ei pysty näkemään.

Kelpasi siellä pitää kahvitaukoa.

Arvaa mikä? 

Lumen sisältä löytyy kuuluisa Haltin vihko, 

johon jokainen huipulla käynyt kirjoittaa nimensä!

 

Paluumatkalla käytiin kokemassa Pihtusjärvellä oppaan verkot.

Siellä hän veti verkot ylös avannosta ja irrotteli kalat paljain käsin.

Ei kuulemma palele kädet, vesihän on 4-asteista!

Tunturijärven rautuja.

Tunturissa on myös poroja.

Sekä kuulemma ahmoja, ilveksiä ja kettuja.

Paluumatkalla tapahtui niin, kuin tunturissa usein tapahtuu.

15 minuutissa laskeutui sankka sumu.

Täysin läpinäkymätön.

Pelkkää valkoista joka puolella.

Oppaalla oli gps-paikannin, joten varsinaista hätää ei meillä ollut.

Oppaalla oli kuitenkin kelkan perässä reki, jossa mukana matkusti englantilainen turisti.

Opas ei uskaltanut etsiä reittiä niin, että reki oli kelkan perässä.

Reki ja puolet porukasta jäi odottamaan 

ja me lähdimme oppaan kanssa etsimään reittiä merkatulle kelkkauralle.

 Ura löytyi vajaan tunnin kuluttua ja opas kävi hakemassa loput porukasta.

Onneksi en kuullut kaikkea siinä vaiheessa, kun opas päätti irrottaa reen.

Syy reen irrottamiseen oli se, että "lähistöllä on myös muutamia rotkoja".

 Jos olisin sen tiennyt, olisi siellä kelkan kyydissä ollut jo turhan jännittävää istua......

Valoisaan aikaan kuitenkin ehdittiin takaisin Kilpisjärvelle.

Parit saunaoluet kyllä katsottiin ansainneemme!

Huikean hieno kokemus ja aivan uskomattomat maisemat!

 

Torstaina aamulla lähdettiin kohti kotia.

Kautokeinon kautta poikettiin.

Juhls' in hopeapaja on aina yhtä kiehtova kohde.

Oulussa yövyttiin ja perjantaina illalla oltiin kotona.

Näistä talvisista maisemista kotiin etelärannikon kevääseen.

Muutamassa tunnissa.

Nyt on niin kevätmieli vallalla.

Huomisessa postauksessa jotain ihan muuta kuin lunta.

Keväistä ja jännittävää.

Niin olen innoissani :)

♥