maanantai 3. syyskuuta 2012

Syksyistyvää

Tänään.
Syksyinen olo.
Aamulla rankka ukkoskuuro.
Iltapäivällä paistoi jo aurinko, mutta perhosia ei tänään näkynyt.

Rusokirsikka 
(Prunus sargentii)
pukeutuu jo syysmekkoon.



Kissoilla oli tänään neuvolapäivä.
Onneksi  rokotukset uusitaan  nykyään vain joka kolmas vuosi, ennen ne piti uusia vuosittain.
Onneksi eläinlääkäri muutti kaupungin tälle laidalle, nyt sinne on vain 10 minuutin automatka.
Aamuinen ukkoskuuro tuli kuin tilauksesta, Onnikin tuli kotiin ja joutui heti
kissankuljetuslaatikkoon. Viivi oli myös sisällä ja hänet sullottiin toiseen laatikkoon.
Nipsu on aina ollut vapaana autossa, joten laitoin hänelle vain valjaat.
Niistä hän häkeltyy sen verran, että istui koko matkan kauniisti sylissäni.
Onni oli ihan hiljaa laatikossaan, eikä suostunut tulemaan sieltä pois edes eläinlääkärissä.
Viivi parkui mennen tullen koko matkan.
Kisut saivat rokotuksensa ja heidät todettiin muutenkin terveiksi ja reippaiksi.
Kukaan ei ollut kotonakaan kovin loukkaantunut retkestä.
Onni jatkoi keskeytynyttä ruokailuaan kiireesti ja Nipsu meni jatkamaan sohvalle aamupäivänokosiaan.
Viivi meni pihalle vähäksi aikaa murjottamaan.

Ruusan ja Viirun vuoro on torstaiaamulla.
Heidät on helppo aamulla poimia meidän vuoteesta kuljetuslaatikkoon,
eivätkä he yleensäkään ole kovin hermona autossa.


Illan pihakierroksella



Syyshortensia
Hydrangea paniculata ´Grandiflora´
On saanut jo vaaleanpunaista sävyä



Syyshortensia 
Hydrangea paniculata ´Vanille Fraise´
muutti tänään meille, kun poikkesin taimimyymälässä katsomassa kukkasipuleita.
Vielä se ei ole kovin paljon punaisempi kuin tuo tavallinenkaan.


Tiikerinliljat
(Lilium lancifolium)
kukkivat vasta nyt!
Nyt on ollut niin sateista, että nuput olivat täynnä etanoita, kävin niitä monta kertaa tiputtelemassa alas.
Onneksi olivat vaan ihan tavisetanoita, eikä lehtokotiloita!


Kasvihuoneen amppelimansikka.



Hän asustaa mansikka-amppelissa!

Aika hitaasti kypsyvät tomaatit!

Monivärinen verenpisara


Viime postauksen kommenteissa Kirsikka kysyi näiden pikkuleipien reseptiä.
Resepti on varmaan aika tavallinen murotaikinaresepti,
mutta tämä minun ohjeeni sisältää jo nostalgiaa.
Se on peräisin äitini  reseptivihosta, siltä ajalta kun hän on käynyt 1950-luvulla Porin Talouskoulua.
Hänen vihossaan ne ovat nimeltään

KIHLAKAKUT
1 muna
200 gr voita
200 gr sokeria
300 gr vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria

päälle
kananmunaa
mantelirouheta

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna hyvin vatkaten. Lisää vehnäjauhot ja vaniljasokeri.
Anna taikinan jähmettyä jäkaapissa.

Kauli taikina ohueksi levyksi ja ota siitä sydämenmuotoisia kakkuja,

ja voitele ne munalla ja ripottele päälle mantelirouhetta.
Paista 200 asteessa n. 8 min.


Tuossa ohjeessa tehtiin sydänpikkuleipiä. Tietysti, koska ne olivat kihlakakkuja.
Minä teen yleensä lintuja ja lampaita :)

Teen näitä usein myyjäisiin, sielläkin ne herättävät ostajissa muistoja;
"tuollaisia meilläkin äiti teki aina jouluna/pääsiäisenä"



Lopuksi katsaus sukkasatotilanteeseen:


yhdet junasukat ovat valmiina

Suloisimmat sukat- kirjasta aloitettu eunice-sukat.
Tämä on vähän pidempi projekti, lanka on ohutta, puikot 2,5 ja malli vaatii tarkkaa seuraamista.
Näitä kudon silloin tällöin, kun on aikaa keskittyä.


Lasten sukat aloitettu TeeTeen Pallaksesta, oma perusmalli, jota voi tikutella telkkaria katsoessa tai automatkoilla. Nämä valmistuvat ihan tuotapikaa....

Ensi lauantain myyjäisten jälkeen voikin jo kunnolla keskittyä sukkasatoiluun :)


Marja

22 kommenttia :

  1. Sateella kissat on kumman helppo kerätä talteen. Olen aina todella kiitollinen sateesta niinä päivinä, kun on lähtö kaupunkiin! Meillä ei kyllä tänään satanut, vaan oli kaunis puolipilvinen päivä ja todella lämmin. Kesäiseltä tuntui saarella, vaikka ei kaukana sinun syksyisestä maisemasta ollakaan.
    On tuo aika hurja tuo hämppy! Hui, ja olet vielä onnistunut ottamaan siitä kuvia joissa se näyttää jättiläiseltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, niin vaan on sadekin joskus ihan hyvä juttu!
      Tuo hämppy on toooosi karmea, melkein en uskaltanut kuvaa sitä!

      Poista
  2. Sinullahan on sato jo hyvällä mallilla. Minä otin tuota ohutta lankaa ja kirjoneuletta ensimmäiseen sukkapariin, tuntuu, ettei valmistu ikinä. Toinen sukka vasta valmis...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kardemumma, kyllä tämä tästä vähitellen taas käynnistyy...
      Sinulla onkin niin ihania kirjoneulesukkia, sellaiset eivät ihan hetkessä valmistu!

      Poista
  3. Ompas myöhäinen tuo tiikerililja, mutta sitäkin kauniimpi :) Karsee hämppi, en yhtään tykkää. Olisin varmaan kirkunut karkuun tuollasen edestä. Mutta lampaitasi jäisin kyllä ihailemaan, mun äiti tekee noista sydämiä joten tuttuja on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, luulin jo, että se ehdi kukkia ollenkaan, mutta ehtipäs kuitenkin!
      Minäkään en tykkää sitten yhtään noista hämpeistä, mutta näin syksyisin niitä alkaa näkyä aina vaan enemmän, silti ei siedätyshoito auta yhtään!!
      Nuo ovat kyllä sellaisia perinnepipareita, muottia voi aina vaihdella, vaikka taikina pysyy samana :)

      Poista
  4. Minulla on vain yksi kissa, Paavo 8v. Kuljetuslaatikkoon ja autoon joutuessaan Paavo valittaa sydäntäsärkevällä äänellä koko matkan. Kuulen hänen toistavan koko ajan samaa lausetta:"Ei, äitiii...ei, äitiii..." Mutta eläinlääkärillä hajut ilmeisesti ovat vähän pelottavia, sillä heti sinne päästessään Paavo laittaa suun suppuun ja korvat takakenoon... Tää kissa puhuu muutenkin, usko tai älä! Kun kysyn, kukas se sieltä tulee, hän vastaa "Mä" Ja monasti jos hänellä on minulle asiaa, hän sanoo " Mumma!" Eikö ole ihana? Viidestä kissasta sais jo juttukaveriakin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkkumaaria, sääliksi käy aina noita kisuparkoja, kun joutuvat autokyytiin, mutta heidän parhaakseen se kuitenkin on. Eivätkä he onneksi kauaa autokyytejä muistele :)
      Ihanaa, että sinun Paavosi on noin puhelias :)
      Meilläkin Onni on kova puhelemaan, aina kun hän tulee kotiin, saan pitkät selvitykset hänen retkistään. Lisäksi hän on aika kova komentelemaan minua, selvästi ja kuuluvalla äänellä ;)
      Toiset kisut meillä eivät kovin paljoa juttele, lähinnä vain silloin, kun palvelusväki ei ole huomannut täyttää ruokakuppia....

      Poista
  5. Kauniita kuvia ja nuo neulomukset on kauniita:)

    VastaaPoista
  6. Ihania syksyfiiliksiä, kukkia, sukkia ja pipareita! Vai semmoista kaupunkireissua kisuilla...;) Mahtaa siinä pieni urakka olla, kun koko katraan saa käytettyä tohtorilla. Uskon, että ihan kiva, ettei tarvitse joka vuosi rampata ;)
    Sait minulta pikkuisen tunnustuksen. Ei vaadi suuria toimenpiteitä tms... ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikukkapelto, syysfiilistä väkisin pukkaa päälle jo!
      Aika kivuttomasti lopppujen lopuksi nuo eläinlääkärireissut sujuvat, ainoa jännitysmomentti on siinä, että sattuuko juuri silloin olemaan yhtään kisua kotona, kun on aika varattuna sinne lääkäriin!
      Oikein paljon kiitoksia tunnustuksesta, palaan asiaan pikapuoliin :)

      Poista
  7. Mukavan kuuloinen neuvolareissu:) meillä yksi kissa, senkin kanssa jännitin miten saan sen koppaan ja miten se siellä viihtyy. Hyvin meni silloinen reissu ja se toinenkin joka on tehty.

    Olen blogisi vakioseuraaja. sulla on ihania kuvia. Puutarha on lähellä sydäntäni, siksi kuvasi uppoaa minuun satasella:)

    Ja tuo neulominen.. sitä odotellessa. Vielä on pihalla niin paljon tekemistä, että puikot saa vielä odottaa. Mukavia, rentouttavia puikonheilutushetkiä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos sinulle kommentistasi!
      Aika hyvin kissat loppujen lopuksi sopeutuvat kopassa kulkemiseenkin, vaikka on siinä aina oma jännityksensä, kun harvoin kuitenkaan tarvitsee heitä mihinkään kuljetella!
      Pihalla on tosiaan vielä moneksi viikoksi puuhaa, onneksi illat ovat jo sen verran hämärtyneet, että ehtii heilutella vähän puikkojakin jo ;)

      Poista
  8. Ihana kissojen keruuoperaatio, meillä Väinö-koira, lähtee mielellään autoon mutta heti kun huomaa ,että tullaan eläinlääkärille voikin laittaa tassu tanaan.Ja punnislaitteeseeen ei sitten meinaa saada millään..pitää mennä yhdessä ja sitten punnata mut erikseen ja vähentää ( luojan kiitos ) loppusummasta. Heh..
    Ihana tuo syyshortensia , siinä on kauniit kukinnot. Sukkasatokin näyttää hyvältä. Mukavaa syksyn alkua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, koirilla taitaa olla tarkempi muisti kuin kissoilla tuon eläinlääkärin suhteen. Kissoja ei olekaan punnittu, eläinlääkäri vain katsoo, että suht´koht normikissa ;)
      Hortensiat ovat kyllä aikas ihania...
      Oikein värikästä syksyä sinullekin!

      Poista
  9. No voihan eläimlääkärireissu! Voin kuvitella häkeltyneen kissan istumassa kauniisti sylissäsi :D Meillä Verneriä pitää kuljettaa irtonaisena, muuten koppa ui kusesta ja kissa myös. Helmi yleensä itkee vähän ja alistuu sitten kohtaloonsa. Kauniita kutimuksia, laitahan kuvaa, kun tuo pidempi prokkis valmistuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, Nipsu onkin erittäin fiksu kissaherra, 11 vee. Esitti, että ei tässä mitään, katselen muina kissoina maisemia auton ikkunasta :)
      Viiviltä myös pääsi hätäpisu jos toinenkin sinne kopan pohjalle....
      Kutimuksia alkaa varmaan ensi viikolla valmistua vähän tiiviimpään tahtiin, kun saadaan syysmyyjäiset hoidettua pois alta! Juu ja kuvia tulee varmasti...

      Poista
  10. Rusokirsikka on väreineen kaunis, sen lisäksi voisin ottaa syyshortensiaa jonnekin syksyä kaunistamaan... Molemmat niin kuvauksellisia myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piia Anneli, rusokirsikka on kaunis keväällä kukkiessaan vaaleanpunaisena ja saa vielä tuon upean syysvärinkin. Vähän se on aranpuoleinen ja kuulemma lyhytikäinen
      (mitä se sitten tarkoittaakin, kunhan nyt muutaman vuoden kasvaisi ja kukkisi)
      Horensiat ovat kyllä upeita!

      Poista
  11. Ihana postaus, niin paljon asiaa ja kauniita kuvia.
    Kissojen neuvolapäivästä oli mukava lukea.
    Sukkakuviasi katsellessa alkoi vähän kutilesormia kihelmöidä. Vielä en ole aloittanut sukkasouvia. Nyt olisi niin paljon lankakerien pohjia korissa, uusia lankoja en osta ennenkuin nuo jämät on saatu kudottua. Ei oikein innosta, Jospa tekisikin niistä peiton, kutoisi vaan pitkää pötkylää, raitaväri vaihtuisi kerän loputtua. :-)

    VastaaPoista
  12. Mistä aloittaisin :) vaikka tuosta hämähäkistä. Upea ja ällöttävä kuva, kerrassaan. Verenpisara on kaunis ja erikoinen. Piparit oikein laihduttajan unelmia :D Ahkerasti oot sukkiakin tehnyt.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥