perjantai 21. syyskuuta 2012

Onni on oma Onni


Se on, kuulkaas, syyspäiväntasaus huomenna!

"Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle.
Tähän aikaan päivän ja yön pituudet ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen yhtä pitkiä. 
Pohjoisnavalla alkaa puolen vuoden pituinen yö ja etelänavalla päivä."
Sanoo Ursa.
Tähtitieteen määritelmän mukaan syksy alkaa syyspäiväntasauksesta.
Kai se on uskottava.

Meidän reissumme aikana Onni oli törmäillyt jossain ja satuttanut oikean etutassunsa.
Torstaina se oli kuulemma ontunut aika pahasti, mutta lauantaina kun tulimme kotiin, 
tassu tuntui pettävän vain, kun se yritti juosta.
Vein sen kuitenkin maanantaina eläinlääkäriin.
Lääkärin mukaan hermo olkapäässä on venynyt, tassu on saattanut jäädä jonnekin kiinni,
 ja Onni on kiskonut itsensä väkisin irti.
Tähän vaivaan auttaa vain aika, hermo paranee itsestään muutamassa 
viikossa, koska se ei tunnu olevan kokonaan vaurioitunut.
Meidän mielestämme Onnin suussa vaikutti olevan myös jotain outoa ja lääkäri katsoi suuhunkin.
"Onko Onnilla ennen ollut oikea yläkulmahammas poikki?" kysyi lääkäri.
No ei ole. 
Samassa rytäkässä oli katkennut vielä hammaskin ja alaikenessä oli haava.
Lääkäri sanoi, että hampaan katkeaminen ei haittaa kissaa, eikä sen pitäisi tulla kipeäksi.
Hänen omalla kissallaankin on hammas joskus katkennut, eikä sille ole tehty mitään
 ja hyvin popsii kissa muroja menemään.
Onni sai vielä piikin kaksi viikkoa vaikuttavaa antibioottia, että haava suussa ei tulehdu.
Arvoitukseksi taitaa jäädä Onnin seikkailu, 
auton kanssa törmäämisestäkään ei luulisi selviävän näin vähin vammoin....

Lääkäri kysyi, pystyisinkö pitämään Onnin sisällä jonkin aikaa, että hermo saisi rauhassa parantua.
Lupasin yrittää.


Viikonlopun aikana Onni ei edes pyytänyt ulos.
Oli varmasti sen verran sairas olo.

 Maanantaina  tassu ei hänen mielestään enää vaivannut ja
ja Onnilla oli sohvan nurkassa e r i t t ä i n  t y l s ä ä.
En kuitenkaan avannut hänelle ovea.

Tiistaina hän naukui koko ajan oven takana,
 joten laitoin hänelle valjaat ja fleksin.
Onni on erittäin epäluuloinen oviaukossa.
Jos vielä joku näkee, että hän kulkee valjaissa!

 En sittenkään halua ulos!

Aamulla käytiin postilaatikolla kuitenkin.
Iltapäivällä mentiin uudelleen ulos. Onni oli päivän aikana kehitellyt strategian.
Hän sotki talutusnarun terassin tuolien ympäri ja kun irrottelin sitä, hän karkasi kuin rasvattu salama.
Kipeästä tassusta ei ollut tietoakaan, kun hän juoksi metsään.
Ei tullut takaisin.
Minä vietin unettoman yön, kun satoikin vielä.
Aamulla huutelin Onnia pihalla.
Onnia en löytänyt, mutta valjaat ja fleksi olivat takapihalla.
Onni oli luikerrellut itsensä irti.
Se vähän helpotti, tiesin, että hän ei ole metsässä kiinni jossain puun oksassa.
Illalla Onni tuli kotiin, hyppäsi kukkalaatikon ruusutyynylle ikkunan taa.
Sisällä hän halusi istua 3 tuntia sylissäni sohvalla ja yöksi tuli viereeni nukkumaan.
Taas päätin, että Onni pysyy loppuviikon sisällä.
Onni päätti toisin.
Aamulla kuudelta hän ilmoitti, että menee ulos.
En ollut kuulevinaan, mutta hän kynsi peittoani,
molemmin etutassuin.
En vieläkään taipunut, mutta Onni tuli seisomaan kasvojeni päälle
ja naukaisi suoraan korvaani, että
 HÄN MENEE NYT ULOS!
Onni pääsi ulos.
Hän on välillä ulkona muutaman tunnin ja tulee taas sisälle.
Nytkin nukkuu tuolla sohvalla.
Ei vapaata vangita voi.

Viimeiset kuvat pohjoisen reissusta

Päätesatamamme Nesna lähestyy

Napapiiri ohitettiin merellä

Sitten oltiinkin jo Nesnassa, kylä näkyy tuolla alhaalla.
Me olemme jo mantereella matkalla kohti Ruotsin rajaa.

Taas ohitettiin Napapiiri, tällä kertaa mantereella,
pohjoiseen mentiin vielä jonkin matkaa.

Avaraa on napapiirillä

Aika jyrkkä alamäki!

Ylhäällä tunturissa oli ihan kaunista ruskaa.
Lämpötila 3 astetta. Plussaa sentään.
Viima oli jäätävä.



Ruotsin puolella satoi.

Porot vähät välittivät autoista.




Oikein rattoisaa ja värikästä huomista syyspäiväntasauspäivää!

Nautitaan nyt tästä syksystä :)


Marja

33 kommenttia :

  1. Onnille onnea paranemiseen! Ihania, ihan henkeä salpaavia maisemakuvia ja mitkä värit! Upeeta!

    VastaaPoista
  2. Voi pientä Onnia! Onneksi ei sattunut pahemmin, tuossahan on ollut suorastaan Onni matkassa ;-) Ransullakin on hampaan kärki lohjennut enkä yhtään tiedä edes koska, jossain vaiheessa vain sen huomasin. On aina niin ihanaa, että kissa ei ole pahemmin vahingoittunut, siitä on todella kiitollinen ja iloinen.
    Ihanat nuo Norjan-kuvat, on se upea maa. Pohjoisen ruska on jo hieno! Olen kaksi kertaa reilannut Norjassa, siellä pääsee onneksi aika hyvin junalla moniin paikkoihin. Joistakin kuvistasi tuli mieleen, kun yhdellä reilillä menin Narvikiin ja pois mennessä jäinkin junasta muutamaksi tunniksi pois Abiskossa ja kävin vähän patikoimassa, oli syyskuu ja juuri tuollaiset värit. Hurtigruten on toiveissa joskus vanhempana ja rikastuneena. Aiemmalla kerralla reilatessa menin Bergenistä Haugesundin kautta Englantiin Newcastleen ja paluumatkalla jäin laivasta pois jo Stavangerissa. Ei niitä maisemia voi ikinä unohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, Onnilla tosiaan oli onni matkassa, kun ei tuon pahemmin käynyt kuitenkaan...
      Mukavia matkamuistoja on sinullakin. Norjassa on kyllä upeat maisemat, niin etelässä kuin pohjoisessakin, kaikkina vuodenaikoina!

      Poista
  3. No kylläpä siinä on ollut seikkailua kyllikseen, Onnilla ja isäntäväellä. Onneksi Onni on paranemaan päin ja viihtyy myös sisällä. Valtavan kauniita ruskan sävyjä olet tallentanut! Ihan henkeä salpaavia maisemia! Mukavaa viikonloppua, mä siirryn nyt ruokapöydän ääreen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, kiitos! Onnilla niitä seikkailuja tahtoo riittää, Nipsukin nuorempana aina törmäili ja jouduttiin eläinlääkärissä käymään, mutta nyt vanhemmiten (11 vee) on Nipsu jo rauhoittunut. Ehkä Onnikin vielä ;)

      Poista
  4. Kyllä niin nauratti Onnin asenne. Oma tahto on luja : ) Upea tuo nurmikattoinen rakennus maisemista puhumattakaan : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo, kissalla on kissan luonne. Ne yleensä tekevät mitä niitä sattuu huvittamaan;)
      Kyllä, tuolla tunturissa on aina yhtä hienoa....

      Poista
  5. Voi OnniA♥ Onni kuitenkin onnettomuudessa. Mahtivoimia löytyy kun vain tahtoo.
    Hyvä kun olette kotiutuneet onnistuneesta ruskaretkestä. Upeita maisemia ja ne aina ihanat porot.
    Syysviikonloppuja kaikille!
    Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kyllä Onni pärjää...
      Hyvin on kotiuduttu ja suunnitellaan jo uutta reissua. Ei kuitenkaan ihan heti minnekään lähdetä ;)
      Mukavaa syyskuun loppua Pajupirttiin:)

      Poista
  6. Voi Onnnia ♥ Olette ihanan Onnillisia ♥ Olen aina sillon tällöin käynyt lukemassa mukavaa blogiasi ja ihailemassa ihania kissojasi. Terveisin Elisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elisa, kiva kuulla sinustakin!
      Vieläkö sinulla on Sohvi-kissa? Terveisiä hänellekin♥

      Poista
  7. Aivan ihania pohjoisen kuvia, kyllä niistä huokuaa se pohjoisen lumo ja rauha. Tulee vallan ikävä sinne kuvia katsoessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rva H M, kiitos!
      Kyllä sinne pohjoiseen aina pitää päästä uudestaan, kun on kerran käynyt....

      Poista
  8. Voi Onni parkaa. Onneksi sai lääkkeet niin säästyy ikäviltä yllätyksiltä.
    Me yritimme joskus aikanaan Hiltusesta sisäkissaa,mutta eihän siitä mitään tullut,kun oli tottunut ulkoilemaan. Siinä meinasi mennä koko perheeltä yöunet,kun toinen surkeana naukui ulospääsyä.

    Mahtavia ruskamaisemia ja tuo napapiiripaasi;onko se ihan oikeaa kiveä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Onni voi nyt jo oikein hyvin. Suukin on jo hienosti parantunut.
      Minäkään en ole onnistunut saamaan yhdestäkään kissastamme sisäkissaa, vaikka ne ovat tulleet meille ihan pieninä pentuina. On kissoilla sen verran luja tahto!
      Tuo paasi on kyllä oikeaa kiveä, luultavasti paikallista jostain sieltä seudulta. Varmaan siinä paadessa olisi selvitettykin se asia, mutta kuvista ei välity se kylmyys ja viima, joka tuolla vallitsi. Kuvat tuli otettua aika äkkiä, ja nopsaan takaisin lämpimään autoon....

      Poista
  9. Upeita pohjoisen kuvia. Voisiko Onnin suuhaavat ja hampaan katkeaminen olla sitä, että on yrittänyt irrottaa tassunsa hampaillaan, missä sitten onkaan kiinni ollut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TeeTee, kiitos! Tuokin on ihan mahdollista. Kissat vaan ovat varsin vaitonaisia reissujensa suhteen, haaverit jäävät yleensä arvailujen varaan...

      Poista
  10. Onpas Onnilla ollut hurjan kuuloinen seikkailu sillä aikaa, kun te seikkailitte toisaalla! Ihanaa, että hän kuitenkin on kunnossa ja jalka pelaa. Ja ilmeisesti pääkin :-)

    Voi tuota Norjaa. Voi tuota pohjoista. Se on maailman ihanin paikka, Lappi, oli sitten Suomessa, Ruotsissa tai Norjassa. Venäjän Lapissa en ole käynytkään.

    Mahtavaa tuo Napapiirin merkissä oleva kivi. Niinkuin patjaraitakangasta! Mahdoitko kuulla, mistä kivestä on kyse? Ja tuo pörröpäinen mökki nauratti. Siinä voi herätä vaikka minkä näköisenä eikä ikinä tartte ajatella, että näyttäisi rähjäiseltä. Mökki pistää varmasti aina paremmaksi!

    Tervetuloa takaisin kotiin, muuten. Ja kai se on alistuttava toivottamaan hyvää syksyä... huoks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intopii, kiitos!
      Onni voi jo ihan hyvin! Nyt on ollut niin sateista täällä, että hän on viihtynyt sisälläkin paremmin.
      Kyllä pohjoisessa on joku outo lumo, aina sinne pitää päästä uudestaan ja uudestaan...
      Napapiirin kiven laadusta ei minulla ole tarkempaa tietoa, oli niin kylmä siellä, että tarkemmat tutkimukset saivat jäädä. Ensi kerralla täytyy varustautua paremalla vaatetuksella ja ottaa asiasta selvää ;)
      Hyvää syksyä sinullekin, ei enää puoltakaan vuotta, niin alkaa olla jo kevät...

      Poista
  11. Kyllä kissat ovat sitkeitä ja selviävät monenlaisista seikkailuista. Voin kuvitella huolesi, kun Onni seikkaili toipilaana ulkona. Onneksi sai sinulta mukavaa vierihoitoa, sellainen varmasti parantaa parhaiten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. trina, totta, kissat ovat sitkeitä. Aina niistä on kuitenkin pieni huoli kun ovat kauemmin poissa kotoa. Hyvin on Onnikin jo toipunut, kun olen paljon silitellyt :)

      Poista
  12. Mahtavia pohjoisen kuvia, tulipa taas kerran matkakuume.
    Kissoilla on kyllä monta henkeä, mutta jokaisen niistä soisi säilyvän. Antibiootti varmaan väsytti Onnia. Oletteko harkinneet kissaluukun hankkimista. Kampaajallani on sellainen ulko-ovessa ja sen voi kuulemma säätää avautuvaksi joko sisältä tai ulkoa tai molemmista tai lukita kokonaan. Kissa pääsee kulkemaan oman aikataulunsa mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. betweenland, kiitos!
      Kissat ovat kyllä sitkeitä. Joskus on kyllä harkittu sitä kissanluukkua, mutta meillä täällä naapurustossa on monta kissaa, jotka myös varmaan käyttäisivät sitä, sillä ne tulevat meille syömään, kun joskus kesällä pidän ulko-ovea auki...
      Minun piharakennuksessa sijaitsevaan verstaaseeni kissat pääsevät vapaasti kulkemaan ja ulkovaraston ovessa on kissanluukku, joten kissat pääsevät halutessaan suojaan sisätiloihin. Eihän tuolla verstaassa tietenkään ole niin lämmintä kuin täällä sisällä, eikä pehmeää sohvaa ja vuodetta, mutta kissat kyllä koputtelevat ikkunan tai oven takana kun ne haluavat kulkea ovesta :)

      Poista
  13. Intianminttu, kiitos samoin. Antoisaa kurssiviikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  14. Oi ku kauniita kuvia ja tunnelmia!

    VastaaPoista
  15. Komeat on maisemat. siis niin hullua, vaikka on muissa maissa tullut kierreltyä, niin kaunis pohjoisemme on jäänyt kokonaan näkemättä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi, maisevat ovat upeita tuolla pohjoisessa. Sinne kun kerran menee, pitää päästä aina uudelleen....

      Poista
  16. Parantumisrapsutuksia Onnille. Kiitos matkakertomuksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pirkko, kiitos paljon! t. Onni
      Ole hyvä vaan, sinun matkakuviasi tässä odotellaan....

      Poista
  17. Onni on todella niin Onni :) Paranemisia Onnille! Upeita lappikuvia!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥