Peikon askelissa

Kotona taas.

Kissojen ja pelakuiden lepyttely käynnissä.

Molemmat on ihan asianmukaisesti hoidettu poissa ollessamme,

mutta varsinkin kissat osoittavat taas mieltään.

Ei ne kauaa kuitenkaan viitsi mököttää

  

Kuvat ovat viime sunnuntailta.

Käytiin Runden saarella sekä Raumalla(!),

jossa sijaitsee Valldalin ja Romsdalin laaksot yhdistävä Trollstigen.

Runden saari on lauttayhteyden takana

Lautta kulki puolen tunnin välein, matka kesti 25 minuuttia 

ja maksoi n. 15 euroa suuntaansa.

Saari on tunnettu lintusaari, jossa pesii mm. lunneja.

Me näimme vain erilaisia lokkeja, västäräkkejä ja varpusia.

Muutama kilometri olisi pitänyt ensin kiivetä jyrkkää rinnettä ylös,

ylhäällä risteilee polkuja, joiden varrella niitä lintuja saattaa olla.

Toukokuun ja elokuun lopun välillä tosin saaren pohjoisosaan ei ole pääsyä, 

etteivät linnut häiriinny.

Kunto ei oikein nyt riitä sellaiseen kiipeämiseen, 

varsinkaan kun niiden lintujen näkymisestäkään ei ollut varmuutta.

Jos ei lintuja ollut, niin lampaita kuitenkin.

Samaa tietä takaisin, lautalla mantereelle ja kohti Trollstigeniä

Matkan varrella maisemat vaihtuivat, välillä satoi, välillä paistoi aurinko

Joka kerta yhtä hilpeä asia Norjassa on saapua Raumalle

Trollstigen on Stega-vuoren ylittävä tie, joka yhdistää Valldalin ja Romsdalin laaksot.

Jonkinlainen polku on ylittänyt vuoren jo 1700-luvulla, 1900-luvun alussa rakennettiin ratsutie ja

8 vuoden rakennusurakan jälkeen avattiin ajotie v. 1936.

Jyrkimmässä kohdassa tie kulkee siksakkia 9% kulmassa.

Neulansilmämutkia on tällä osuudella 11 kappaletta!

Korkeimmalla kohdalla,Stigrøralla, 

on uusi turistikeskus, jossa on kahvila, matkamuistomyymälä

ja näköalapaikka

Hyvin maisemaan sulautuva turistikeskus 

Helppokulkuinen ja turvallinen reitti näköalapaikalle.

Ja riittävän jykevät kaiteet!

Jotain vihreääkin 1800 metrin (m.o.h.) korkeudessa

Tuolla reitillä en todellakaan turvautuisi bussikyytiin!

Paljon niitä siellä kuitenkin liikkuu, turistibusseja.

Saattaa olla jotain reittiliikennettäkin.

Alaspäin lähdettiin ja taas toivottiin, ettei tule bussia vastaan

Nopeus jonkin verran alle sallitun, kuten navista näkyy

Nyt näyttää ulkona aurinko paistavan.
Kierros omalla pihalla kameran kanssa lienee nyt paikallaan,
vaikka matkakuviakin kyllä vielä riittää......


Edit
Laitoin kommentteihin sanavahvistuksen ainakin joksikin aikaa.
Roskapostikommentteja alkoi tulla siihen malliin, yli 50 päivässä.
Vaikka bloggeri plokkaakin ne roskikseen, harmittavat ne silti.
Jotain kiusaa roboteille.

♥

Pää pilvissä ja jalat maassa

Sananmukaisesti.

Vuorenrinteitä pitkin leijailevat untuvaiset pilvet maahan asti.

Sen kun laittaa pään pilveen.

Paitsi tukka kyllä kastuu.....

 Perjantaina ajeltiin Askerista Ålesundiin.

Ai että, tämä avaruus on niin terapeuttista.

Täällä on niin helppo hengittää.

 Talvi on tulossa vuorille.

Aurauskepit ovat jo paikoillaan.

Reitti kulki Geirangerin kautta

Ylhäällä oltiin jo,

lumihuiput ihan vieressä

Vähän ennen Geirangeria 

Ehdottomasti tuonne!

1,5 km meren pinnan yläpuolelle.

Serpentiinitietä.

Huipulle on matkaa n. 5 km

Välillä vilkaisu sivulle

Ylhäällä lämpötila juuri sopiva heinäkuisten helteiden vastapainoksi.

 Pilvien tasolla

Lumihuiput

 Alaspäinkin uskalsi katsoa kun oli kunnon kaiteet

 Alhaalla näkyy Geirangerin vuonon pohjukka.

Vuonon vastakkaisella rannalla serpentiinitie, jota pitkin jatkettiin kohti Ålesundia.

Täällä asiat saavat oikeat mittasuhteet.

Ihminen on hyvin pieni.

Kaikkia eivät kaiteet pidätelleet.

 Ranskalaiset nuoret kävivät vuorotellen istumassa tuolla kielekkeellä.

 Selfie-villitys.....

 

Takaisin alas.

Toivottiin, ettei tule bussia vastaan....

  

 Kuvassa näkyykin tie Geirangeriin.

Valokuviin saa ikuistettua vain kalpean aavistuksen näistä huikeista maisemista.

Silti yksi asia tuli mieleen.

Joulupukki voisi olla kiltti (vai minunko se pitikin olla kiltti)

ja tuoda laajakulmaobjektiivin!

Niitä tavisobjektiivilla otettuja kuvia on

vielä ...paljon... joten jatkoa seuraa

♥