Myrskyn jälkeen tuli poutasää.
Ei tosin heti sunnuntaina, mutta tänään.
Viime yönä täällä oli muutama aste pakkasta,
ensimmäistä kertaa tänä syksynä,
ja tänään on ollut aurinkoinen ja lähes tyyni päivä.
Se pakkasyö tosin näyttää jäävän ainoaksi,
pitkälle tästä eteenpäin on ennustettu lämpöasteita myös öisin.
Lunta tai edes räntää, ei ole edelleenkään satanut.
Vettä on ropissut sitäkin enemmän.
Muutamat kasvit pitävät vielä tiukasti lehdistään kiinni.
Pudonneet lehdet saavat jäädä maahan talven yli.
Ollaan jo luovuttu lehtien silppuamista ruohonleikkurilla,
hyvin ne talven aikana maatuvat ilman silputustakin.
Keväällä kun nurmikko alkaa kasvaa, lehdet jäävät nopeasti piiloon ja lannoitteeksi.
Lehtipuhaltimella on silti käyttöä, laattapolut ja sora-alue puhalletaan puhtaiksi.
Ristinummi-ruusussa ei enää ole kukkia, muutama keltainen lehti ainoastaan.
Lavakasvimaan portin lumikärhö on vielä ihan vihreä.
Clematis Emilia Plater, ei enää ihan hehkeimmillään risaisine terälehtineen.
Kehäkukkia ei lannista mikään, ne kukkivat, vaikka lunta sataisi päälle.
Kesäpäivänhatut jätin maahan, kun ne saattavat talvehtia.
Kaivan keväällä pois, jos eivät selviä talvesta.
Urhoollisesti nekin vielä yrittävät availla nuppujaan.
Takapihan metsikössä riittää selvittämistä kaatuneissa puissa,
joukossa on myös naapurin puolelta meidän tontille kaatuneita runkoja.
Kaikki eivät kaatuneet maahan asti, vaan jäivät nojailemaan toisiin puihin.
Takapihan ison kiven päällä kasvavat sammaleet ovat ihanan pehmeitä ja pörheitä.
Monta erilaista sammalta,
siellä on varmaan monen pikku-hämpyn ja muun ötökän koti.
♥ ♥ ♥
Marraskuussa voi pikkuhiljaa alkaan miettiä jouluisia asioita.
Joulusta en niin kovin perusta, mutta tämä joulun odotus on kivaa aikaa.
Pieniä juttuja.
Laitettiin talon etupihallekin linnuille ruokinta-automaatti.
Pari hömötiaistakin on siinä touhuillut, siitä olen kovin iloinen.
Lintujen puuhia on mukava seurata samalla, kun miettii omia päivän tekemisiä.
Havukransseja voi jo hyvin tehdä, nyt kun löytyy materiaaliakin....
Tekisikö perinteisen pyöreän, vai sydämen.
Aina, jos huvittaa, voi leipoa jotain jouluista.
Uskoisin, että pian tekee mieli leipoa joulupipareita
mummulta perityllä possumuotilla.
Pipareita oikeastaan tarvittaisiinkin jo, ensimmäiset glögit on jo avattu.
Muistan niin nauttia siitä, että enää en leivo joulumyyjäisiä varten.
Se ei ollut enää kivaa, kun se alkoi tuntua työltä.
Joulumyyjäisistä luopuminen kävi luontevasti koronan ansiosta,
kun silloin jouduttiin myyjäiset peruuttamaan kahtena vuotena.
Ostin herttaisen vaaleanpunaisen syystähden kukkapöydälle.
Tämä ostos on ihan postin ansiota.
Kävin hakemassa paketin pakettiautomaatista,
tilaan paketit aina ruokakaupan lokeroihin,
mutta välillä posti toimittaa ne kuitenkin viereisen puutarhamyymälän lokeroihin.
Ne lokerot ovat siellä eteisessä, mutta pakkohan sieltä on poistua myymälän kautta.
Hyvin hillitsin itseni kuitenkin, kun ostin vain tämän,
vaikka siellä oli niin paljon kaikkea kaunista jouluista.
Kauppoihin ilmestyneet joulukonvehdit ilahduttavat.
Niistä saa pöydälle kivan somisteen, joka jostain syystä hupenee kuin itsekseen.
Seuraavalla ruokakauppareissulla saa ostaa uuden rasian.
Joko sinulla on joulu ajatuksissa?
♥
Marja
