keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Lopuillaan

Kesä alkaa olla loppumaisillaan.

Melkein jo annoin periksi syksyn saapumiselle.
Laiton muurin nurkalle lyhdyn ja ostin lyhtyyn syklaamin.
Ei nyt sentään vielä mitään kynttilöitä!

Blogijutut ovat taas jääneet taka-alalle.
Pariin päivään en ole tullut avanneeksi tietokonetta ollenkaan.
Ensi viikonloppuna on naapurikylässä
perinteiset syysmarkkinat.
Markkinoille valmistautumiseen on aika kulunut.
Mikäli liikut Rauman seudulla ensi lauantaina, kannattaa poiketa markkinoilla.
Siellä on aina hyvä tunnelma ja kaikenlaista kivaa paikallista ostettavaa.
Metrilakua, paellapatoja, eikä halpatuontivaatteitakaan löydy.
Itse tehtyjä leivonnaisia, säilykkeitä, villasukkia  kylläkin.
Pannukaffetta ja lättyjä.

Edellisyönä oli lämpötila lähellä nollaa ja aloin jo orientoitua syksyn saapumiseen.
Viime yönä lämpötila ei laskenut alle +15 asteen 
ja tänään oli yli 20 astetta lämmintä ja aurinkoista.
Syksyn saapuminen lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen!
Iltapäivällä kiertelin kamera seurani pihalla.
Kissoista en saanut seuraa, kaikki olivat jossain pensaan juurella päiväunilla.



 
Lavakauluskasvimaan kosmoskukat
asterit
 Mangoldilla on kauniit punaiset varret
 
 
Sinivarjo ei meinannut keväällä milläään itää.
Muutenkin tuntuu varsin verkkaiselta, nyt vasta alkoi kukkimaan.
Sinivarjojen seuraan on jostain ilmestynyt silkkikukka.
Tuoksuherneet jatkavat pakkasiin asti
Jättiverbena odottaa turhaan perhosia.
Eivät tunnu meidän perhoset olevan tietoisia, että jättiverbana on perhoskasvi!
Kehäkukka on ihanan positiivinen.
Vaikka on keltainen.
Kuistin amppelissa miljoonakello kurkottaa kohti aurinkoa

 Helmipihlaja ON ihana!

 
Lumikärhökin on ihana!
 Gammayökkösiä pörrää monta kasvarissa, joku sentään ulkonakin syysleimun kukassa.

 Varjoasteri (Aster divaricatus) kukkii valkoisena kukkapilvenä.


Kärhöt eivät ole olleet ollenkaan loisteliaita tänä kesänä.
Fujimusume kuitenkin alkoi vihdoin kukkia.

 Kovin kesäinen päivä oli tänään.

Kesäisyydestä huolimatta aloin tänään vähän lämmittää leivinuunia.
Perjantaina paistan karjalanpiirakat myyjäisiin,
uunin lämmitys pitää aloittaa hitaasti ja varovasti kesän jälkeen.
Hyvin alkoi heti vetää, ei yhtään tullut savua sisälle!

  Olisiko näissä kuvissa kuitenkin jo aavistus syksyä?
Loppukesän valoa ja kypsiä värejä.


 

Syysaurinkoa päiviisi!

♥ 

Marja

perjantai 2. syyskuuta 2016

Villasukkia ym. kesäistä

Villasukkien satokausi alkoi,
vaikka meillä onkin vielä oikein kesäistä.
Loppukesän alkua.
Jatkuvasatoinen mansikka.
Kesäisissä tunnelmissa. 
 
Suorastaan keväistä parfyymiä levittää ympärilleen 
uudelleen kukinnan aloittanut
syreeni Bloomerang ' Dark perfume'
(syringa meyeri x microphylla ' Dark purple')
 Keijuängelmän kukat tanssivat tuulessa


Kasvihuoneella kesä
 
  Honeywood Suzanne ja Violet Star

Richard Hodgeson'illa pitäisi olla vaaleanpunaiset kukat, 
joissa punaisia pilkkuja, vähän on nyt pilkuttaja innostunut!

Mårbacka

Sukkasatoa kävin kuvaamassa kasvihuoneella

Pinkit sukat Jannesta.
Mallineule löytyi Fb:n sukkaryhmästä, olikohan se nyt sirkka nimeltään?

Siniset sukat Maijasta,
oma malli.

Tavissukat Austerman Step 6 aloevera+jojoba-langasta
Vihreät miesten sukat Jannesta,
takana kerrosrivinousua


Miesten siniset sukat Jannesta,
takana punoskuvio

Lisää sukkia valmistuu tuota pikaa.....

Helmipihlajan helmet, ihan vähän syksyiset

törmäkatkeron kukat, kuin jalokivet


 Paras viimeksi.
Mintut on hoidettu myös tänään, niin kissanminttu kuin mirrinmintutkin!



 Iloista viikonloppua!


 ♥

 Marja

torstai 1. syyskuuta 2016

Tasokasta


Onnimaisen tasokas postaus.


Puutarhuri-Onni.
Trädgårdsmästare.

Ujutan tuonne loppuun vähän muutakin.
Onni antoi luvan.
Kun alku on kuitenkin laadukas.

 Varhaisesta keväästä alkaen, heti kun ensimmäiset pikkuiset versot kurkkasivat mullasta,
on Onni hoitanut erityisen antaumuksellisesti omaa Kissanminttuaan (Nepeta cataria)
 
Joka päivä hän käy tarkistamassa, että Minttu voi hyvin, puraisee hellästi kukinnosta ja nuuhkuttelee.






Joinakin päivinä Mintua pitää oikein kunnolla halata ja vähän kieriäkin sen päällä.
Pökerryttävän ihanaa.

Voisiko enää enemmän omistautunutta puutarhuria olla!?

Lopuksi ihan vähän  kausiherkkuja viime viikonlopulta.


Kesäkurpitsat ovat ihan kiitettävästi alkaneet tuottaa satoa.
Hyviä niistä tulee grillaamallakin, kunhan vaan maustaa kunnolla.
Sämpylätaikinaankin voi lisätä kesäkurpitsaraastetta, mukavasti mehevöittää.


Viime viikonloppuna syötiin taas kerran kesäkurpitsakeittoa ja siemennäkkäriä.
Basilika tekee tästä keitosta erityisen herkullista.
Parasta kuitenkin on se kun kaikki raaka-aineet löytyvät omalta pihalta!

Ohje olisi tässä:

1 kg kesäkurpitsaa
1 sipuli
(1-2valkosipulin kynttä)
2 rkl oliiviöljyä
8 dl vettä
Fond "du Chef" kasvisfondi
tuoretta basilikaa kunnon nippu

Kuori ja paloittele kesäkurpitsat, pienet voi hyvin käyttää kuorineenkin.
Hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kuullota kesäkurpitsa ja sipulit oliiviöljyssä.
Lisää vesi ja fondi, keitä n. 10 minuuttia.
Lisää basilika ja soseuta keitto.

Valkosipuli antaa keitolle mukavan maun, ihan joka kerta en sitä laita,
 mutta nyt kun on taas omia Aleksandroja käytettävissä, sitäkin tulee lisättyä.
Välillä käytän vähemmän vettä, n. 0,5 litraa ja lisään soseuttamisen jälkeen pari desiä kermaa.
Tulee niin samettista ja täyteläistä♥

Jälkiruoaksi kahvin kanssa porkkanakakkua.

 Täällä resepti tosi mehevään porkkanakakkuun.


 Sunnuntain kuohuviiniaamupalalla Kinuski-suolapähkinäjuustokakkua.
Taannoin Kissakahvila mainosti juustokakkua, jossa oli kinuskia ja suolapähkinöitä.
Kuullosti niin herkulliselta yhdistelmältä, että piti yrittää omaa versiota.

Pohjaan laitoin digestivejä ja rouhittuja suolapähkinöitä.
Täytteessä on maustamatonta tuorejuustoa, Philadelphiaa, Flora-vispiä ja itse keitettyä kinuskia,
sekä suolapähkinärouhetta.
Päälle keitin toisen satsin kinuskia, lisäksi suolapähkinärouhetta ja kourallinen puolukoita takapihalta.

Periaatteessa melko hyvää.
Vähän vaatii vielä säätöä.
Pohja on ok. Täytteessä voisi olla tupla-annos kinuskia. Ehkä vähän jotain happamuuttakin.
Päällisen kinuskia keitin vahingossa turhan kauan. Tuli melko rapeaa.


Ei silti jäänyt tämäkään syömättä.


Hurmiollisia puutarhahetkiä Onnin kanssa toivotellaan.
Pian on taas viikonloppukin!



Marja