Kansainvälisen kissapäivän pelakuupostaus osa 2

Oikein muhkeaa ja pörheää kansainvälistä kissapäivää kaikille!

t. Onni ja Ruusa

Ulkona sataa ja ukkostaa juuri parhaillaan.

Ukkonen on aika kaukana, mutta sade on juuri tässä kohdilla.

Sadevaroituskin on tänne annettu. 

Katsotaan nyt, paljonko sitä vettä tällä kertaa saadaan.

Tiistaina satoi jo15 mm, jo siitäkin määrästä puutarha selvästi virkistyi.

Ajattelin nyt tehdä jatko-osan pelakuupostaukseen.

Saa nähdä, kauanko uskallan tässä koneen ääressä istua, ennen kuin pitää irroittaa johdot seinästä.

Toivottavasti tuo ukkonen nyt pysyy loitommalla!

Pelakuut ovat pääasiassa tuolla kasvihuoneessa, mutta myös kuistin kukkalaatikossa on

valkoisia riippapelakuita ja olohuoneen ikkunan kukkalaatikoissa kukkivat ikisuosikkini vaaleanpunaiset Aquarellot.

Kukkalaatikoihin ostan joka kevät uudet taimet, tila ei vaan millään riitä niiden talvettamiseen.

Pelakuut viettävät siis kesän tuolla lasikasvarissa, eipä sinne juuri muuta mahdukaan.

Toki meidän kuohuviiniaamupalapöydän pitää sinne sopia.

Yhdessä termokukkaruukussa kasvaa kaksi tomaattia, mutta muuten tämä on pelakuiden valtakunta.

Kun kasvihuonetta katsotaan tästä edestä, vasemmanpuoleinen seinä on suunnilleen koillisen suuntaan, eli sieltä nousee aamuaurinko. Muutama iso mänty varjostaa juuri sopivasti, että sillä puolella ei tarvita varjostusverhoja. Oikeanpuoleinen seinä onkin lounaan suuntaan, vaikka silläkin puolella on puita, olen laittanut etelänpuoleiseen päätyyn ja sivulle verhot. Muuten suora auringonpaiste ja kuumuus polttaisivat jopa pelakuun lehdet.

Verhot olen ostanut Ikeasta edullisesti, niissä on valmis kuja verhotankoa varten, alareuna pitää ainoastaan ommella sopivaan pituuteen. Ne kestävät hyvin muutaman kesän paahteesta huolimatta.

Richard Hodgson on yksi vanhimmista pelakuistani, taitaa olla jo 8 vuotias.

Olen ostanut sen pienenä pistokkaanaTukholman messuilta Vibrant Rockdalan osastolta. 

Siinä alkuperäisessä nimikyltissä lukee Richard Hodgeson, mutta oikeasti se taitaa olla kyllä Hodgson. Samapa tuo.

Se on kuitenkin tähtipelakuu, jolla on kerrotut vaaleanpunaiset kukat, joissa on punaisia pilkkuja ja viiruja. Brian West on jalostanut sen v. 2004.

 Vectis Glitter on myös Brian Westin jalostama tähtipelakuu, jolla yksinkertaiset valkoiset munankuorikuvioiset kukat.

Brian Westin jalostama on tähtipelakuu Snow Bright' kin.

Kukissa on valkoista ja vaaleanpunaisia sävyjä

Kääpiö, sormipelakuu Dream Lover, jalostaja Jim Sheehan Skottlannista (2013).

Dream Loverin lehdet muistuttavat kättä, jossa on viisi sormea.

 Nordiska Trädgårdar-messuilla Tukholmassa valitaan joka vuosi Årets Pelargon.

Tänä vuonna vuoden pelakuita oli kaksi, Brocade-sarjaan kuuluvat suklaapelakuut

Brocade Salmon Night ja Brocade Cherry Nigt.

Ostin ne molemmat, mutta Cherry Nightiin iskivät ensin kirvat ja kun sain ne häädettyä, gammayökkösen toukka ehti rouskutella siitä melkein kaikki lehdet.

Se on kuitenkin vielä hengissä, kyllä siitä vielä pelakuu tulee, ensi kesäksi viimeistään!

Tällä pelakuulla on erityisen hienot suklaanruskeat lehdet, joissa on vihreä reunus.

Välillä yksi, jonka nimi on hukassa. Tämä on ollut minulla jo monta vuotta ja nimilappu on kadonut.

Joku sievä munankuoripelakuu kuitenkin.

Viime vuoden Årets Pelargon oli tämä Picotee Pink,

joka on kasvanut aivan hulvattomasti.

Syksymmällä pitää kyllä leikata melko reippaasti.

Mutta kukat ovat tosi kauniit ja ISOT!

Edellisessäkin postauksessa ollut Prins Gustav.

Kaunis.

Aivan ihana miniatyyripelakuu.

Vyöhykepelakuu Kleine Liebling, (Saksa 1890), tunnetaan myös nimellä Petit Pierre

Tanskan kuningattaren mukaan nimetyn vyöhykepelakuu Dronning Margreten ostin keväällä

isona taimena Ulriksdalin puutarhasta.  Melko intensiivisen värinen tämäkin.

 Kääpiöpelakuu Friesdorf on sveitsiläisen Lobnerin jaloste vuodelta 1927.

Friesdorfilla on Intensiivisen punaiset yksinkertaiset kukat ja kauniit pienet, tummat, 

pyöreät lehdet, joissa on selkeä tumma vyöhyke.

Toscana Sil Katarinan ostin ihan pienenä pistokkaana keväällä.

Ihan perus-Mårbacka, vaaleanpunainen.



Ruusunnuppupelakuu Pink Rosebud  kasvaa ihan hillittömmästi.
Pari vuotta sitten ostin sen pikkuisena pistokkaana, viime kesänä se oli kasvanut puolentoista metrin korkuiseksi. Talvella leikkasin sitä todella reippaasti, siitäkös se innostui kasvamaan entistä innokkaammin!

Aikoinaan en tykännyt pelakuista yhtään.

Se oli silloin, kun ei oikeastaan ollut edes muita, kuin niitä perinteisiä 

kirkkaanpunaisia ja vaaleanpunaisia pelakuita mummon ikkunalla.

Niitä punaisiakaan en saanut menestymään kesällä kukkalaatikoissa,

lopettivat kukinnan suunnilleen samantien kun olin ne istuttanut.

Ajattelin, että ovatpa tyhmiä kukkia!

Ruotsissa pelakuuharrastus on ollut vallalla paljon kauemmin kuin täällä Suomessa.

Siellä messuilla varmaan jo 10 vuotta sitten näin ne kaikki hyllyköt täynnä erilaisia pelakuun taimia.

Pitihän niitä muutama ostaa, kun olivat niin kauniita ja erilaisia kuin peruspelakuut.

Joku niistä menestyikin ihan hyvin pihalla ruukussa.

Seuraavana vuonna ostin lisää.....

 Onnistuin muutaman talvettamaankin risuverstaalla.

Seuraavana keväänä puolet talvetettavista paleltui risuverstaalla.

Viirulla oli tapana hypätä ovenkahvaan ja aukaista ovi, että pääsi kulkemaan ulos ja sisälle.

Tämä siis ennen kuin meille hankittiin kissanluukut oviin.

Viiru oli mennyt risuverstaalle maaliskuisena pakkaspävänä

ja jättänyt tietysti oven auki.

Lähinnä ovea olleet pelakuut paleltuivat, onneksi osa selvisi.

Tästäkään en lannistunut, vaan ostin keväällä lisää pistokkaita.

Seuraavana talvena talvetuskin onnistui ja kun sain lasikasvihuoneen,

siitä tulikin yllättäin pelakuiden valtakunta.

Täällä meillä sade loppui, aurinko paistaa ja ukkonen pysytteli kaukana.
Vettä saatiin tällä erää 11 mm.
No, on tuolla kyllä vielä aika synkkiä pilviä......

Onnikin sai jo turkkinsa kuivateltua.

♥