Vain kolme kuvaa, helmikuu

. 

Helmikuun loppu alkaa olla käsillä, joten taas on Kristiina K:n 

"vain kolme kuvaa kuukaudessa" haasteen aika.

Nyt helmikuussa on vuorossa H-kirjaimella alkavista asioista kolme kuvaa.

En ole vielä käynyt katsomassa muiden haastekuvia, 

vaan ihan itsekseni mietin H:lla alkavia juttuja.

 Hevonen, hylje, hiiri, hillo, haikara, hattara, hiillos, heinäsirkka........

 H-sanoja, mutta ei kuvaa mistään näistä!

Hakoneheinä, Hakonechloa macra 'Aureola'

 saa nyt edustaa kaikkia heiniä.

Hakoneheinä on monivuotinen näyttävä, keltaraitainen koristeheinä, 

joka muodostaa leveän mättään. 

Se viihtyy puolivarjoisassa, tuoreessa, kosteahkossa kasvupaikassa.

Se on hyvä suojata talveksi vaikka havuilla.

Koristeheinillä saa puutarhaan uutta, erilaista ilmettä. 

Ne sopivat sekä yksittäiskasveiksi, että rauhalliseksi taustaksi perennaryhmiin.

Heinien määrä on minunkin puutarhassani lisääntynyt;

erilaisia kastikoita, siniheiniä, palmusara on voimakaskavuinen, kivan limenvihreä heinä. 

Hentohöyhenheinää olen kasvattanut ruukuissa, samoin 

 kuin hurmesilkkiheinä Red Baronia. Nyt kokeilen talvettaa niitä molempia kasvihuoneessa.

Jos ne eivät selviäkään talvesta, pitää vaan ostaa keväällä uudet!

Yksivuotinen lännenhirssi 'Fontaine' on ihana ja se kyllä kylväytyy itsekseen tehokkaasti.

Jänönhäntä on aivan ihana yksivuotinen heinä.

Hömötiainen, Parus montanus

Ihana, pikkuinen ja rohkea ruokavieras. 

Kun ruokinta-automaattia täyttää, se odottaa viereisellä oksalla.

Hömötiaisten kanta on ihan hälyttävän alhainen ja sen on kyllä huomannut

ihan omallakin ruokintapaikalla.

Meillä niitä käy 3-4 yksilöä, kiva kuitenkin, että päivittäin käyvät.

BirdLife Suomi:

Hömötiaisen Suomen pesimäkanta on vähentynyt 2000-luvulla alle puoleen entisestä. 

Nopean vähenemisen vuoksi hömötiainen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanlaiseksi lintulajiksi. Muutos on ollut nopea: vielä vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa hömötiainen luokiteltiin elinvoimaiseksi ja vuonna 2015 vaarantuneeksi lajiksi. 

Hömötiainen kärsii metsätaloudesta

Ympäri vuoden samoilla alueilla elävänä paikkalintuna hömötiainen on riippuvainen suomalaisen metsäelinympäristön tilasta. Muun muassa Oulun yliopistossa tehdyt tutkimukset osoittavat hömötiaisen vähenemisen johtuvan pääosin metsätaloudesta. Pesivä hömötiaiskanta on sitä harvempi, mitä enemmän metsämaisemassa on hakkuualoja ja nuoria talousmetsiä. Tällaisissa metsissä hömötiaiset joutuvat myös liikkumaan pidempiä matkoja sopivan pesimäreviirin löytääkseen. Pökkelöiden runsaudella on tutkimusten mukaan puolestaan positiivinen vaikutus hömötiaiskannan tiheyteen.

Metsien käsittely vaikuttaa myös hömötiaisen selviämiseen talvesta. Nuorissa talousmetsissä hömötiaisen talvikuolleisuus on tutkimusten mukaan suurempaa. Hakkuiden ja taimikoiden kirjomilla metsäalueilla hömötiaisten on todettu tarvitsevan ravinnonhankintaansa varten suuremman talvireviirin kuin yhtenäisillä varttuneen metsän alueilla.

Hömötiaisen kaltaisen monenlaisissa metsissä viihtyvän linnun nopea väheneminen on hälyttävä merkki suomalaisen metsäluonnon tilasta. Hömötiaiskannan elvyttämiseksi ja metsien luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan muutoksia metsien käsittelytavoissa, kuten hakkuumäärien vähentämistä, jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen osuuden lisäämistä, lahopuun määrän kasvattamista ja sekapuustoisuuden osuuden lisäämistä. Myös metsien lisäsuojelu on välttämätöntä erityisesti Etelä-Suomessa, missä joissakin maakunnissa vain alle kaksi prosenttia metsämaasta on nykyisin suojeltu.

Herne, Pisum sativum

Parasta kesäherkkua mansikoiden ohella.

Herne kuuluu vanhimpiin viljelyskasveihin. 

Se on maistuva, helppo ja varmakasvuinen laji pieneenkin hyötytarhaan. 

Kotipuutarhoissa viljellään yleisimmin sokerihernettä ja silpoydinhernettä. 

 Herneet sisältävät runsaasti kuituja sekä proteiinia. 

Lisäksi niistä saa hyvin C- ja K-vitamiineja.

Jo näin talvella voi kylvää herneitä ruukkuun ikkunalle, 

viikossa saa jo herkullisia herneen versoja leivän päälle tai salaattiin.

Kuivatuista herneistä syntyy perinteinen torstai-ruoka; hernekeitto.

 

Hernekasvusto sitoo maahan typpeä. 

Typensidonta on voimakkaimmillaan kukinnan loppuvaiheessa ja palkojen täyttyessä. 

Maahan jätetyn herneen juuriston, Rhizobium-bakteerin keräämä typpi 

koituu seuraavan viljelykasvin eduksi.

Siinä kolme H-kuvaa!

Nyt menen katsomaan muiden kuvat täältä :)

♥

Marja