Blogin nimi vaihtui Risusydämestä Suvikummuksi.
Sisältö kuitenkin sitä samaa vanhaa ;)
Blogin kuvat suurenevat klikkaamalla
Kuvat ovat omiani, lainata saa luvan kysymällä

torstai 30. heinäkuuta 2015

Sateen välissä kissajoogaa

Tänään on sää ollut oikein monipuolinen.
Pistävän kuumaa auringonpaistetta, tihkusadetta, rankkasadetta, ukkosta.....
Sateisena hetkenä keittelin kuningatarhilloa ja porkkanamarmeladia.
Sateen pitäessä taukoa mentiin kissojen kanssa pihalle.
Perkaamista olisi ollut vielä kukkapenkeissä.
Sitä on tänä kesänä riittänyt, jos ovat kukat kasvaneet ennätysmäisesti tänä kesänä,
rikkikset ne vasta ovatkin kunnostautuneet!
Sadekuuroja tuli sen verran tiuhaan tahtiin, että eipä sinne märkiin puskiin viitsinyt mennä perkaamaan.
Otettiin sen sijaan kuvia kaikesta mahdollisesta.
Nipsu näyttää kissajoogan alkeisliikkeet.
Ei haittaa, vaikka nurtsi onkin vähän kostea.
Rentoudu.
Nosta oikea takatassu ylös
Käännä päätä vasemmalle
Käännä pää takaisin alkuasentoon ja nosta oikea takatassu mahdollisimmat ylös.
Toista sama liike myös vasemmalla takatassulla.
Sitten taas ihan rentona.
Ruusa meditoi pihatiellä
..ja mitähän sitten tekisi?
Tässä pallohopeakuusen vierellä on mukava tarkkailla maailmanmenoa,
aina seuraavaan sadekuuron asti
Onnilla on kiire.
Ei tässä ehdi mitään meditoimaan eikä joogaamaan.
Vesimyyräkelit ovat mitä mainioimmat!
Olisiko tässä kuvassa jo vähän syksyn sävyjä?
Mustilanhortensia ja rakettinauhus.

Kiireesti kesäisempiä kuvia!
Alppipiikkiputki.
Hieno metallinhohtoinen sininen.

Honkkarista monta vuotta sitten ostetut liljat kukkivat aina vaan uudestaan.
Edes liljakukot eivät ole löytäneet niitä kääpiöstrobusmännyn juurelta.
  
Valkoiset häntäkukat ovat hauskoja.
Tämä on joku luppio, mutta koska taas sataa, 
en viitsi mennä katsomaan tarkempaa nimeä ulkoa nimikyltistä....

Lievä tappiomieliala iski kun kävin katsomassa persikkapuuta, 
kaikki muut raakileet olivat varisseet, vain tämä yksi oli jäljellä.
No, tämä on kuitenkin ensimmäinen persikka ikinä, jonka olen kasvattanut.
Punertaakin jo vähän.
Ensi vuonna sitten useampia :)
Pensasmustikoita tulee tavattoman runsaasti!
Tavallisia mustikoitakin ovat varvut täynnä takapihan metsikössä.

Sinivaleunikolla on hauskat siemenkodat

 
Pikkusyreenin juurella, pienessä kallionkolossa, kasvaa tämä akileija, jonka kukinta
jatkuu aina vaan. 

Louise Bugnet kukkii myös monta viikkoa, vieläkin on nuppuja vaikka kuinka paljon.
Hämykurjenpolvikin kukkii vielä
Kasvarissa pelakuut kukkivat, tomaatit ja amppelikurkut kypsyvät.
Monivärinen.
Nyt alkaa olla jo nimet kadoksissa.
Olen ottanut pistokkaita pelakuistani, mitäpä sitä turhaan nimilappuja ruukkuihin laittamaan.....


 Tämä on Nimismies.
Hieno ja upea ja suloinen.




 Nyt täytyy mennä nukkumaan.
Huomenna onkin työpäivä, vaikka ei olekaan vielä lauantai.
Huomiseksi on luvattu poutaa, joten torille kannattaa mennä.
No, mikäs siinä, ihan mukavaa sielläkin on.

Niitä Vakka-Taimen retken kuvia lisää ensi kerralla....

Iloista heinäkuun viimeistä päivää!

 ♥

Marja

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Violacea

Eilen vietettiin työkaveri Outin kanssa suorastaan täydellinen lomapäivä.
Ihanteellisen lomasään vallitessa ajeltiin Vakka-Taimeen.
Tällä kertaa takapenkin ladyt selvisivät ihan omin neuvoin ilman kuljettajaa
tuosta parinkymmenen kilometrin matkasta.
Kuohuviinit tosin oli pakko jättää väliin tällä kertaa.....

Perillä tutustuttiin oikein ajan ja kartan kanssa ruusuihin.
Kuvattiin kameran muistikortit täyteen.
Ruusujen lisäksi kaikkea muutakin upeaa ja ennennäkemätöntä.

Edellisellä kerralla mieleen jäi erityisesti yksi ruusu, jonka nimi jäi silloin selvittämättä.
Kotona kuvia katsellessa alkoi tuntua siltä, että juuri tuon ruusun haluan itsellekin.

Ruusu kukki näytemaassa edelleen oikein kauniisti.
Henkilökunnan avustuksella ruusulle löytyi nimi:
Rosa gallica Violacea
Hyvä tuurini jatkui,
myynnissä olevien ruusujen joukosta löytyi vielä yksi Violacea,
oikein komea kukkiva taimi!



Violacea muistuttaa paljon Suomen Ruususeuran vuoden 2015 ruusuksi valitsemaa Merveilleä,
jonka Pirjo Rautio on jalostanut v. 2005.
En ole Merveilleä nähnyt missään luonnossa,
mutta kuvien perusteella tämä Violacea ei ole niin sinisen violetti kuin Merveille.

Koska nyt näyttää siltä, että olen täydellisesti hurahtanut ruusuihin(kin)
ruusuisia kuvia on tämäkin postaus tulvillaan.
Anteeksi.
Niitä on taas monta.


Viime kerran jälkeen isoon osaan ruusuista oli ehditty laittaa nimilaput.
Ihan kaikista nimiä ei vielä löytynyt, mutta nyt useimmissa kuvissanikin on jo nimet.

Ruusut on näytemaassa istutettu ryhmittäin,
joten laitoin kuviinkin, mihin ryhmään  ruusu kuuluu.
Ruusun tuoksua ja poutapilviä, 

takapenkin ladyt yhtä hurmaantuneet ja huumaantuneet kuin ruusuissa
pörräävät mehiläiset ja kimalaisetkin.













 Omarin olisin halunnut myös,
mutta jäljellä oli enää emotaimi.
Täytyy siis odotella, ehkä ensi keväänä olisi Omariakin taas myynnissä.

Sen sijaan ostin Rosa Mundin, eli kirjoapteekkarinruusun.
Hieno perinneruusu ja pitäisi olla varsin kestäväkin.



Eihän tuolta olisi malttanut lähteä pois ollenkaan.
Välillä käytiin kuitenkin tekemässä ostokset, vietiin ne autoon ja
jatkettiin muiden puutarhan ihmeiden kuvaamista.
Niitä kuvia seuraavassa postauksessa.

Kyselin myös alustavasti, että jos ensi kesäkuun alussa jonakin lauantaina
sopisi puutarhabloggaajaryhmän tulla käymään.
Oikein mainiosti sopii, tiedustelivat, että mistähän osallistujat olisivat kiinnostuneet.
Vastasin, että nämä bloggaajat ovat varmasti kiinnostuneet ihan kaikesta.
Vesa Muurinen vetää kuulema helposti sellaisen kolmen tunnin esittelykierroksen...


Mainio lomasää tuntuu jatkuvan,
 jotain pientä perkaamista löytyy pihalta varmaankin...




Marja