Blogin nimi vaihtui Risusydämestä Suvikummuksi.
Sisältö kuitenkin sitä samaa vanhaa ;)
Blogin kuvat suurenevat klikkaamalla
Kuvat ovat omiani, lainata saa luvan kysymällä

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Lomamatkan paras osuus


Alkaisiko syksy pikkuhiljaa lähestyä?
Sateen ropinaa on kuunneltu useamman kerran joka päivä.
Pihalla nurmikko kasvaa ja kasvaa......
Kuten myös rikkaruohot
Tuuli riepottelee kukkien vesisateen kastelemia painavia kukintoja.

Pihalle ei ole tehnyt mieli.
Mikä onkin ihan hyvä,
sillä 6. syyskuuta ovat taas syyssadon markkinat naapurikylässä.
Alkuviikon olen keitellyt mehuja,
106 mehupulloa odottaa innokkaina markkinoille pääsyä.
Loppuviikolla keitän hillot ja ensi viikolla leivon kaikenlaista mukavaa.

Mansikkamehun tuoksussa ja sateen ropistessa ikkunaan
on vihdoin aikaa käydä läpi lomareissun viimeiset kuvat.

Tämä oli reissun paras osuus.
Ehdottomasti.
Tätä varten varattiin koko päivä aikaa.
Ulriksdals Slottsrädgård Tukholmassa.

Olen aikaisemminkin hehkuttanut tätä puutarhailijan paratiisia.
Siellä on aina hyvin siistiä ja valtavasti hyvälaatuisia kasveja.
Olimme siellä monta tuntia, joten kuviakin kertyi sen mukaisesti...
Myös ostoksia, mutta niistä toisella kertaa.

Tässä ensimmäisessä postauksessa on kuvia kasvihuoneista.
Toisessa postauksessa sitten ulkokuvia.

Enemmän kuvia, vähemmän tekstiä.....

Lämmittämättömässä hallissa kasveja syksyiseen puutarhaan


Kasvihuoneessa syksyisiä ruukkukukkia

Myymäläosassa lisää kasveja ja sisustustavaraa
Tämä on niin hauska, en huomannut katsoa nimeä,
mutta jotenkin tulee Onnin viikset mieleen :)

Alkaa olla syklaamien aika.

Leppoisaa keskiviikkoiltaa!


Marja

perjantai 22. elokuuta 2014

Sadesää

Loppukesän sade saa sienet havahtumaan metsän kätköissä.
Kiireesti on päästävä maan pinnalle.
 Ålesundista sisämaahan ja Ruotsin rajalle päin ajaessamme
vuoret eivät olleet enää yhtä korkeita ja tien mutkatkin alkoivat suoristua.


Kymmenien kilometrien matkalla mäntymetsän pohja oli poronjäkälän peittämää.
Jäkäläpeite ulottui korkealle ylös tunturin rinteen puuttomalle alueelle.

Ihan piti pysähtyä ihailemaan pehmeää jäkälämattoa.
Vaikka vettä satoi.

Jäkälikössä olikin sienestäjän paratiisi.
Tai en tiedä.
Tunnistan ainoastaan punaisen kärpässienen ja kanttarellin.
Niitä kumpaakaan ei näkynyt.
Saattaa olla, että tämä olikin Vuorenpeikon myrkkysienitarha!



Melkein saattoi kuulla puhinan ja ähellyksen
kun sienet työnsivät jäkälää sivuun päästäkseen maan pinnalle



 


-oli siellä puolukoitakin-


Puuhakasta viikonloppua!
Muista, nyt on syyslannoituksen aika
Mitä mainioin aika istuttaa uusia perennoja
Tai siirtää vanhoja.....



Marja

torstai 21. elokuuta 2014

Peikon askelissa

Kotona taas.
Kissojen ja pelakuiden lepyttely käynnissä.
Molemmat on ihan asianmukaisesti hoidettu poissa ollessamme,
mutta varsinkin kissat osoittavat taas mieltään.
Ei ne kauaa kuitenkaan viitsi mököttää
  
Kuvat ovat viime sunnuntailta.
Käytiin Runden saarella sekä Raumalla(!),
jossa sijaitsee Valldalin ja Romsdalin laaksot yhdistävä Trollstigen.

Runden saari on lauttayhteyden takana
Lautta kulki puolen tunnin välein, matka kesti 25 minuuttia 
ja maksoi n. 15 euroa suuntaansa.
Saari on tunnettu lintusaari, jossa pesii mm. lunneja.
Me näimme vain erilaisia lokkeja, västäräkkejä ja varpusia.
Muutama kilometri olisi pitänyt ensin kiivetä jyrkkää rinnettä ylös,
ylhäällä risteilee polkuja, joiden varrella niitä lintuja saattaa olla.
Toukokuun ja elokuun lopun välillä tosin saaren pohjoisosaan ei ole pääsyä, 
etteivät linnut häiriinny.
Kunto ei oikein nyt riitä sellaiseen kiipeämiseen, 
varsinkaan kun niiden lintujen näkymisestäkään ei ollut varmuutta.

Jos ei lintuja ollut, niin lampaita kuitenkin.


Samaa tietä takaisin, lautalla mantereelle ja kohti Trollstigeniä




Matkan varrella maisemat vaihtuivat, välillä satoi, välillä paistoi aurinko

Joka kerta yhtä hilpeä asia Norjassa on saapua Raumalle

Trollstigen on Stega-vuoren ylittävä tie, joka yhdistää Valldalin ja Romsdalin laaksot.
Jonkinlainen polku on ylittänyt vuoren jo 1700-luvulla, 1900-luvun alussa rakennettiin ratsutie ja
8 vuoden rakennusurakan jälkeen avattiin ajotie v. 1936.
Jyrkimmässä kohdassa tie kulkee siksakkia 9% kulmassa.
Neulansilmämutkia on tällä osuudella 11 kappaletta!
Korkeimmalla kohdalla,Stigrøralla, 
on uusi turistikeskus, jossa on kahvila, matkamuistomyymälä
ja näköalapaikka
Hyvin maisemaan sulautuva turistikeskus 
Helppokulkuinen ja turvallinen reitti näköalapaikalle.
Ja riittävän jykevät kaiteet!

Jotain vihreääkin 1800 metrin (m.o.h.) korkeudessa

Tuolla reitillä en todellakaan turvautuisi bussikyytiin!
Paljon niitä siellä kuitenkin liikkuu, turistibusseja.
Saattaa olla jotain reittiliikennettäkin.

Alaspäin lähdettiin ja taas toivottiin, ettei tule bussia vastaan

Nopeus jonkin verran alle sallitun, kuten navista näkyy


Nyt näyttää ulkona aurinko paistavan.
Kierros omalla pihalla kameran kanssa lienee nyt paikallaan,
vaikka matkakuviakin kyllä vielä riittää......


Edit
Laitoin kommentteihin sanavahvistuksen ainakin joksikin aikaa.
Roskapostikommentteja alkoi tulla siihen malliin, yli 50 päivässä.
Vaikka bloggeri plokkaakin ne roskikseen, harmittavat ne silti.
Jotain kiusaa roboteille.


Marja