Merkityksellinen puu

 Puutarhassa-blogin Maria lähetti haasteen kertoa tärkeästä tai merkityksellisestä puusta.
Maria itse oli mennyt ihan metsään haasteen kanssa.
Hemlokkimetsään.
 Ihana postaus, käyhän lukemassa tuosta alun linkistä!

Minä pysyn kuitenkin ihan kotipihalla.

Puuasiaa miettiessäni tulivat mieleen ensin kotipihan koivut.
Valkorunkoiset koivut ovat niin suomalaisia, kuuluvat maisemaan.
Hento, suloinen kevään vihreys, keskikesän syvä vihreä ja syksyn kultaamat lehdet.
Omat haasteensa on koivuista myös, meillä on monta isoa koivua pihalla,
ne roskaavat lähes ympäri vuoden
ja levittävät juurensa laajalle vieden maasta ravinteet ja kosteuden.
Silti en niistä luovu.
Lumoavan kaunis on myös kevätsuudelma, koristekirsikka Prunus accolade.
Suloiset vaaleanpunaiset kukat keväällä ja kaunis ruskaväri syksyllä.

Koivut ja kirsikat ovat ihanuuksia,
mutta valitsin kuitenkin kaksi MERKITYKSELLISTÄ puuta meidän pihalta.
Niistä ihan kohta enemmän, mutta ensin kissojen TÄRKEÄT puut.

Onnin mielestä lähes yhtä tarkeä ja hurmaava kuin kissanminttu,
 on rungollinen pikkusyreeni Syringa Palibin.
Onni rakastaa sitä niin paljon.
Palvelusväki tosin yrittää rajoittaa rakkautta asettelemalla puulle rungonsuojia,
tosin melko tuloksettomasti.

Joskus, kun Onni ei huomaa, Ruusakin käy ihan vähän kynsimässä.....


Ruusan rakkauden kohde on Opal-luumupuu.




Ruusan rakkauden osoituksista huolimatta luumupuu kasvaa ja tekee luumujakin.


Nipsun mielestä kotipihan koivut ovat vähän tyhmiä.
Tästä on jo muutama vuosi aikaa,
silloin Nipsu jostain syystä innostui kipaisemaan korkealle, puoliväliin koivua.
Ylöspäin kipuaminen kävi oikein näppärästi, mutta alaspäin laskeutuminen
osoittautui pulmallisemmaksi.




Niin että palvelusväki on nyt hyvä ja hommaa minut alas täältä!
Palvelushenkilö laittoi tikapuut koivun nojalle ja haki Nipsun alas.
Nykyään Nipsu pysyy jo maan kamaralla ja mieluiten sohvan nurkassa.


Nyt sitten ne minun merkitykselliset puuni.
Puut eivät ole vielä isoja, eivätkä kovin vanhojakaan,
mutta ne ovat erityisen merkityksellisiä siksi, että olen saanut ne rakkailta ystäviltä.

Helmipihlaja, Sorbus koehneana,
 jonka nimi on Saila.
Helmipihlajan olen saanut ihanalta ystävältäni, Kivipellon Sailalta.
Istutin helmipihlajan kirsikkapuistoon,
aina kotiin tullessani kuljen sen ohi ja muistan ystäväni.

Helmipihlaja on niin kaunis, ihan kaikkina vuodenaikoina!


Toinen ihanuuspuu on punapähkinä, Corylus avellana f. fuscorubra,
jonka upeat blogikaverit ostivat minulle 
Vakka-Taimesta edelliskeväänä, kun meillä oli blogitapaaminen täällä Raumalla.
Punapähkinällä on upean purppuranpunaiset lehdet, kun ne puhkeavat keväällä.
Myöhemmin kesällä lehtien yläpuoli on vihreä ja alapuoli punainen.



Tämä kuva on edelliskesältä, en löytänyt yhtään tänä kesänä ottamaani kuvaa,
mutta taimi on jo paljon isompi kuin tässä kuvassa.
Oikein reippaasti se kasvoi tänä kesänäkin.

Näissä viimeisissä kuvissa on Vakka-Taimen punapähkinä
joka on jo oikein komea puu.

Tämän Parasta aikaa-blogin Tarjan Puun päivän kunniaksi alulle laittaman haasteen
haluan lähettää eteenpäin
Kivipellon Sailalle, jolla on niin paljon ihania puita,
että hänelle taitaa tulla valinnanvaikeus......
sekä Molleylle, jolta uskon myös löytyvän merkityksellisiä puita.

♥

Yhtään ei ollut tilauksessa

Vaikka ei toisaalta yllättänykään,

sen verran näyttävästi asiaa etukäteen hehkutettiin varsinkin iltapäivälehdissä.

Torstain aamuyön lumisade.

Tämä kuva ei kuitenkaan ole meidän pihalta, vaan parin vuoden takaa Raattamasta.
Laitoin sen tähän ihan huvikseni muistutukseksi siitä, miten paljon on paljon lunta!

Niin harmitti se meidän vähäinen lumimääräkin, että en ottanut yhtään lumikuvaa,

toisaalta en olisi ehtinytkään, kaikenlaista menoa oli koko päiväksi.

Ja onneksi oli toisessa autossa jo talvirenkaat, sillä pärjättiin
ja pienilllä järjestelyillä kaikki asiat saatiin hoidettua.
Toiseen autoon vaihdettiin renkaat tänään.

 Tämän postauksen kuvat ovat kivempia,
ennen lumisadetta ehdin ottaa vielä muutaman kuurakuvan.

Tämän päivän vesisateen jälkeen ovat lumet onneksi sulaneet,
että voikin vesisade olla joskus niin ilahduttava!
Huomenna saan istutettua loput kukkasipulit,
vaikka sitten vesisateessa.

Tänään kävin metsästä hakemassa vähän sammalta ja jäkälää istutuksiin ja kukkalaatikoihin.
Osasta kukkalaatikoita jäkälät vielä puuttuvat, kesäkukat sentään olin ehtinyt niistä heivata
kompostiin ennen lumisadetta.
Samalla metsäreissulla keräsin havuja kransseja varten.

Ensi yönä siirrytään taas normaaliaikaan.
Sitä olen jo niin ehtinyt odottaa.
Yhtään en ole aamu-ihminen, en vaan millään halua herätä ennen kuin päivä valkenee.
Tähän aikaan vuodesta olen yleeensä vasta puolen päivän aikoihin täysin toimintakykyinen.
Illalla ei haittaa yhtään vaikka olisi pimeäkin, silloin saan aikaiseksi vaikka mitä!
Kesällä taas jaksaa touhuta vaikka vuorokauden ympäri!

Tässä puolittaisessa syyshorroksessa sopiikin hyvin värkätä slow foodia ja  hyggeillä.
Saa tehdä perinteisiä suomalaisia ruokia rakkaudella ajan kanssa, nauttia
 leivinuunin pehmeästä, kotoisasta lämmöstä ja olla onnellinen kissojen seurassa.
Ei ole kiire minnekään.

Hunajaiset uunijuurekset hautuvat kaikessa rauhassa uunissa,

ihan parasta suomalaista syysruokaa.


Mummun reseptillä olen leiponut joululimppuja muutamana päivänä.
Näiden leipomisessa menee aikaa lähes neljä tuntia.
Koko aikaa ei tarvitse sentään olla työn touhussa,
taikinaa kohotetaan pitkään ja usempaan eri kertaan.
Siinä taikinan kohotessa voi vaikka ottaa kutimen käteen tai rapsutella kissoja.

Joululimppuja ja saaristolaisleipiä olen tehnyt pakastimeen valmiiksi
Mummun Pilkkumin isänpäivälounasta varten, kaiken muun ruoan tekemisen ohella
ei millään ehditä leipoa leipiä viime tingassa.

 Karjalanpiirakat ovat viime päivinä olleet somessa kovasti keskustelun kohteena.
Uskallan siitä huolimatta laittaa tähän kuvan omista piirakoistani.
Näidenkin tekeminen vaatii aikaa, puuro pitää keittää jo edellisenä iltana.
Taikinan kauliminen, piirakoiden rypyttäminen, kaikki ottaa oman aikansa.
Leivinuunin lämmittämiseen menee muutama tunti.
Kaiken vaivan ja ajan arvoisia ovat.




Jokin aika sitten ostin Rajalan tarjouspäiviltä
kameraan uuden objektiivin, 18-200 milllisen,
pihan lintujen kuvaamista varten.
Linnut eivät yhtään ole yhteistyöhaluisia,
kissat saavat istua ihan ruokintapaikan alla, linnut eivät välitä yhtään.
Jos menen ulos ilman kameraa, linnut tulevat syömään melkein kädestä,
mutta jos minulla on kamera mukana, lähtevät ne heti karkuun!
Käsittämättömiä!

Syksyn viimeiset

Kärhö Viorna Odoriba

Kelloköynnös

Leppoista viikonloppua ja muistahan siirtää niitä kellon viisareita!

♥

Tärkeysjärjestys

Tänään oli tarkoitus paistaa karjalanpiirakoita heti aamulla, kun ensin kaikessa rauhassa olisi herätty.

Eli ei kovin aikaisin kuitenkaan, heti päivän valjetessa piti aloittaa.

Aikataulua piti rukata, ensin oli pakko päästä pihalle hurmaantumaan 

syksyn ensimmäisestä kuura-aamusta.

Yöllä oli ollut -3.6 pakkasta, nouseva aurinko sai aikaan pihalle satumaisen kimmellyksen.

Riisipuurokattila ja ruisjauhopussi jäivät keittiön pöydälle odottomaan,

 kun Onnin kanssa lähdettiin kuvausretkelle pihalle.

Onnikin malttoi poistua peiton alta lämpimästä sängystä, 

normaalisti hän nukkuu näin syksyisin pitkälle iltapäivään.

Onnillakin oli nähtävästi hyvä aamu, oikein oli suorastaan riehakkaalla tuulella!

Voi, miten kauniilta syksyn viimeiset kukat näyttävät huurrekuorrutettuina.

Sitäkin ihanammilta, kun tietää, että ihan pian kaikki on pelkkää ruskeaa.

 Keijunkukka

 Punahattuja

Tähtiputki

Punahatut ja purppurapunalatva

Syysasteri

Tiikerinlilja

Rosa Aspirin

Katvion kaikki nuput eivät ehtineet avautua ennen hallayötä.

 Höyhenpensas

 Mongolianvaahteran lehdet

 

Accolade-kirsikka

Helmipihlajan lehdet

 

Pakastemustikoita suoraan pensaasta!

 Onni oli erityisen suopealla tuulella ja poseerasi oikein auliisti.

Piti ottaa monta kuvaa. 

 

 Kissanmintut käytiin tietenkin tarkistamassa ja maistelemassa.

Runsas tunti meillä kului aikaa tuolla pihalla,

piirakatkin ehdittiin hyvin paistaa, piirakoita leipoessa hoidettiin myös syksyn glögikauden avaus.

Kaapissa oli viime vuodelta säästynyt pullo suklaa-appelsiini-glögiä.

  Iiltapäivällä ehdittiin vähäksi aikaa pihalle syysaskareisiin.

Linnuille laitettiin lisää siemeniä, 

muutaman kasvin laitoin talveksi valeistutukseen ja tyhjensin lavakauluskasvimaata.

Vielä riittää huomisellekin kukkasipulien istuttamista 

ja muutama kesäkukkaruukku pitää tyhjentää kompostiin.

Talvetettavat pelakuut, rosmariini, oliivipuu ja hortensia ovat olleet 

risuverstaalla jo pari viikkoa.

Hakuropajuille ja syyssyrikälle pitää vielä keksiä paikka talveksi.

Aina riittää haravoimista, jos ei muuta keksi.

Laattakäytäviltä ja lavakauluskasvimaalta puhaeltelen lehdet lehtipuhaltimella,

Nurmikolla lehdet silputaan ruohonleikkurilla ja lehdet saavat jäädä lannoitteeksi.

Muutamassa kohdassa on lehtiä niin paksulti, että vähän pitää haravoida.

Allin kylpylä pitää huoltaa ja pumppu puhdistaa talven varalle, 

vesiaihe oli koko viime talvenkin toiminnassa.

Kovimpina pakkaspäivinä kannettiin muutama ämpärillinen lämmintä vettä,

että vesi pysyi sulana.

Onhan siinä ohjelma valmiiksi huomisellekin, ellei taas ilmaannu jotain tärkeämpää......

Aurinkoista sunnuntaita!

♥