Kaikkensa pitää yrittää, että puutarha pysyisi lintujen suosiossa.
Jotenkin tuntuu, että tintitkin tulevat aina vaan vaativaisemmiksi.
Meillä on sekä etu- että takapihalla ruokinta-automaatit, joissa on kuorittuja auringonkukan siemeniä, sekä gourmet-siemenseosta, jossa on mukana rouhittua maapähkinää.
Lisäksi on siemen/talipötkylöitä.
Rusinoita ja vähän nahistuneita (ei passaa kertoa heille, että omput eivät ole ihan priimaa)
kotimaisia omenoita mustiksille.
Tänä vuonna heillä pitää olla myös talvella toiminnassa oleva kylpylä!
Edellisessä postauksessa jo kerroin meidän Alli Paasikivestä, jonka talvi yllätti.
Alli on siis meidän vesiaihe-kivipaatemme.
Tänään Allin jääpeite on entisestään paksuuntunut.
Toistaiseksi vielä kylpylä on pysynyt toiminnassa, kun päivittäin lisätään ämpärillinen vettä.
Taustalla näkyy myös talven yllättämäksi joutunut sormustinkukka.
Etupihan ruokintapaikka sijaitsee Allin viereisessä koivussa.
Ruokailun lomassa tintit käyvät juomassa ja räpiköimässä Allin kylpylässä.
Välillä nahistellaankin oikein kunnolla.
Jokainen haluaisi olla korkeimmalla kohdalla pulppuavan veden vieressä.
Ensi viikon lopulla on ennustettu lauhtuvaa,
joten kylpylä ehkä pystyy vielä jatkamaan toimintaansa.
Melkein en uskalla ajatella mitä tapahtuu, jos joudumme sulkemaan kylpylän,
eihän sitä tinttien paheksuntaa kestäisi kukaan!
Aivan hurmaava marraskuinen päivä heti aamusta alkaen.
Aamuauringossa, 8 asteen pakkasessa pörhisteli sinitiainen.
Tämän päivän suunnitelmissa oli havutöiden tekeminen.
No, aamupäivästä kuluikin iso osa kameran kanssa haahuiluun.
Mummun Pilkkumin ja joulumyyjäisten pöytävarausten setviminen vei myös oman aikansa.
Illan suussa ehdin kuitenkin valmistella muutaman havupallon ja kranssin pohjat.
Huomenna tulee valmista :D
Mies paneloi teehuoneen seiniä, siitä tulee kyllä hieno!
Ensi viikonloppuna pitäisi paneloinnin valmistua.
Kaikenlaista listoitusta on vielä senkin jälkeen,
mutta kyllä siellä muutamat pikkujoulukekkerit päästään ihan pian viettämään.
Lämmintä tilaa siitä ei tule,
mutta se on huomattavasti helpompi saada lämpimäksi
talvisia kekkereitä varten kuin kasvihuone.
Kasvihuoneeseen palataan taas keväällä kuohuviiniaamiaisten merkeissä!
Eipä heti uskoisi, kuinka paljon kaikkea kuvattavaa löytyy marraskuiselta pihalta!
Keijunkukka
Kiinanpeikonkello ei ole vielä irroittanut otettaan Accoladen oksista.
Taustalla punertaa Onnin oma atsalea, Onnimanni.
Helmipihlaja on niin paras puu!
Se on kaunis ympäri vuoden.
Minulla on kaksi helmipihlajaa, ne molemmat ovat niin ihania.
Toinen on pensastava ja toinen rungollinen pikkuinen puu.
Erityisen rakkaaksi pensastavan helmipihlajan tekee, se että olen saanut sen hyvältä ystävältä,
Kivipellon Sailalta.
Huurretut törmäkatkerot
Pikkugerbera, joka tänäkään vuonna ei kukkinut.
Miten joku kasvi onkaan niin omaperäinen, että ei aukaise nuppuaan ja puhkea kukkaan,
vaan väsää kaikessa hiljaisuudessa siellä nupun sisällä siemenet valmiiksi
ja leväyttää vasta sitten nuppunsa auki!
Melko omituinen.
Harmiton ja helppohoitoinen kivibambi on saanut huurretta turkkiinsa.
Takapihan ruokintapaikka on ruusutarhan vieressä.
Aspirin' in viimeiset kukat.
Takapihalla ajattelin kokeilla kameran säätöjä
tinttien kuvauksessa.
Aina yhtä innokas assari Ruusa änkesi heti mukaan ja istumaan ruokinta-automaatin alle.
Vähän kävivät tintit tarkkaavaisemmiksi.
Toisaalta minä ja kamera oltiin niille enemmän häiriöksi kuin Ruusa.
Sinitiaiset ovat kovia ärhentelemään.
Enemmän aikaa kuluu keskinäiseen nahisteluun kuin syömiseen.
Vähitellen alkaa tuntua joulufiilistä.
Väkisinkin pääsee tunnelmaan havupallotyömaalla.
Huomenna.
Mukavia joulufiilistelyjä kaikille,
paitsi Saaripalstan Sailalle toivotellaan pikaista kevään saapumista :)
♥
