Onnin pääsiäisposeeraus.
Kivan keväinen sää suosi meitä koko pääsiäisen.
Sunnuntaina aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta,
navakka tuuli vain viilensi tunnelmaa.
Tänään aurinko näyttäytyi vasta iltapäivällä,
lämmintä oli kuitenkin +11C.
Kaikki kissat olivat niin touhuissaan,
kun me olimme heidän seuranaan pihalla
puuhastelemassa.
cin cin unkarin sinivuokolle
Kasvihuoneessa oli auringon paistaessa jo parikymmentä astetta lämmintä.
Keväisen kaunista ja kepeää..
Kevättunelmasta nautittiin kaikissa mahdollisissa käänteissä.
Pääsiäisaamun brunssi ja päiväkahvit,
2. pääsiäispäivän brunssi, päiväkahvit......
Pääsiäistä ennen tarttui melkein joka kauppareissulla mukaan
sipulikukkaruukku....tai kaksi.
Hyvä perustelu ostamiselle oli, tarjoushinnan lisäksi tietenkin,
että kasvarissa ne kukkivat siihen asti, kunnes sinne voi laittaa kesäkukat.
Vein kasvariin jo lämmittimen, jonka voi ajastaa toimimaan aamuyön tunteina.
Jos nyt sattuisi joku takatalvi yöpakkasineen vielä tulemaan.
Niin ilahduttavia ovat kevään ensimmäiset iloisen värikkäät kukat!
Kuin pieniä aurinkoja kaikki keltaiset narsissit.
Eihän näistä keltaisista voi olla pitämättä!
Pikaisesti olen pääsiäisen aikana ehtinyt vilkaista toisten blogeja.
..ehkä tässä yön tunteina lähden vielä blogikierroksellekin.....
Jossain blogissa törmäsin taas keskusteluun keltaisista kukista.
Keltaiset kukat jakavat aika voimakkaasti mielipiteet,
toiset tykkäävät ja toiset eivät voi sietää niitä puutarhassaan.
Aloin miettiä, miksi itsekin suhtaudun vähän nihkeästi keltaisiin kukkiin.
Ne keltaiset, joista en pidä, ovat jotenkin liian räikeitä ja pöyhkeän tuntuisia,
tai sitten muistuttavat rikkakasveja.
Henkilökohtainen antipatiani joitakin keltaisia kukkia kohtaan juontaa aikaan,
jolloin viljelin mansikoita ja herneitä myyntiin
Peltovalvatti tai peltovillakko tulivat silloin muiden rikkakasvien ohella niin tutuiksi,
että niitä vähänkään muistuttuvia kasveja en halua nähdä kukkapenkissäni.
Iso hirvenjuurella, syyskaunosilmällä, kevätvuohenjuurella tai Dorian villakolla
ei ole pääsyä meidän pihalle.
Kultahelokki ja tarha-alpi taas ovat mielestäni juuri sellaisia, joissa ei ole mitään
kiehtovaa jujua.
Ne vain kukkivat räikeän värisinä ja valtaavat pöyhkeästi kasvualaa muilta kasveilta.
Suikeroalpi on erityisen ärsyttävä, sen leviämistä ei pysäytä mikään!
Nauhuksia olen päästänyt pihalle pelkästään perhosten iloksi.
Näihin perusteluihin päädyin omalta osaltani.
Onneksi näilläkin kukilla on ystävänsä.
Tylsää olisi todella, jos kaikki tykkäisivät samoista kukista.
Kuvia näistä epäsuosikeista ei nyt löytynyt arkistoista.........
Keltaisillakin kukilla on pääsy meidän pihalle.
Jos kukka on vaalean keltainen tai muuten erityisen rakastettava.
Usein ne ihanat ovat myös vähän haastavampia kasvatettavia
Kuten tämä kääpiöunikko.
Harmi, kun se on aika talvenarka.
Tällä hetkellä sitä ei ole kukkapenkissäni,
muutamassa vuodessa se hiipui.
Jos keväällä löytäisi jostain taimia....
Pionit ovat erityisen upeita keltaisina.
Nämä Itoh-pionit olen kuvannut Pionien kodissa.
Bartzella ja Lollipop minulla onkin pihalla, mutta ne eivät ole vielä kukkineet.
Kesäkullero, vaikka se on voimakkaan keltainen,
se on hauska ja niin herttainen.
Kulta-akileija.
Ihana ja oikullinen.
Keltamatara, luonnonkasvi, joka kasvaa kuivilla kedoilla
usein ketoneilikan seurassa.
Ihanan tuoksuinen ja tuo mieleen lapsuuden kesät.
Luontoportti:
"Vuosisatoja vanhan ja laajalle levinneen legendan mukaan keltamatara olisi saanut muista mataroista poikkeavan kauniin kullankeltaisen kukintonsa ja hyvän tuoksunsa, kun neitsyt Maria laittoi niitä pehmikkeeksi Jeesus-lapsen seimeen. Lajin englanninkielinen nimi Lady’s bedstraw (rouvan vuodeolki) on perua olkipatja-ajoilta, ja kertoo, että kuivattunakin laji säilyttää tuoksunsa ja oli sen vuoksi suosittu laji patjaolkena."
Niittyjen katoaminen on tehnyt keltamatarasta uhanalaisen.
Ruusujakin on ihania keltaisia,
Wiljamin keltaruusu, Aicha.......
Keltaisuudellaan lumoavat aina uudestaan
keväiset narsissit ja krookukset.
Ihanat!
Hurmaavaa maaliskuun viimeistä viikkoa!
♥
