Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lapin lumo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lapin lumo. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. tammikuuta 2019

Vielä kerran.

Uusi vuosi on alkanut monipuolisesti, ainakin sään suhteen.
Myrskyä, pakkasta, auringonpaistetta, tänään vaihteeksi suojakeliä.
Siemenpussi-inventaarion tein tänään ja alkuviikolla käyn huoltamassa pelakuut risuverstaalla.
Keväthommat mielessä jo.

Vielä yhden kerran palaan viime vuoteen.
Joululoma Äkäslompolossa.
Napapiirin yläpuolella oli vielä kaamos.
Aurinko ei ihan vielä noussut horisontin yläpuolelle.
Keskipäivällä oli lyhyt vaaleanpunainen hetki, joka nopeasti muuttui siniseksi hetkeksi, kunnes pimeys taas laskeutui.

Joulukuu.
Yövyimme Oulussa sekä meno- että paluumatkalla, näin saatiin edes muutama tunti ajaa vähän valoisampaan aikaan.
Sunnuntai-aamulla Oulusta kohti Rovaniemeä lähtiessämme taivaalla paistoi täysikuu,
 pakkasta oli -27 astetta.


 Rovaniemellä poikkesimme Napapiirillä joulupukin pajakylässä.
Oi sentään, että siellä oli kiinalaisia ja japanilaisia turisteja!
Alkoi ihan ahdistaa se väkimäärä.
 
Monen vuoden tauon jälkeen molemmat pojat olivat mukana tällä reissulla.
Ajateltiin, että pojat olisivat käyneet tapaamassa joulupukkia, mutta ajatuksesta luovuttiin,
 kun pukin puheille pääsyä olisi pitänyt jonottaa puolitoista tuntia!

Tämä kuva on otettu 20.12.1995.
Mietittiin, että olisi otettu kuva uusiksi, vaan ei jonotettu kuitenkaan.
24.12.2018, samat henkilöt.
Mies oli lupautunut pukiksi naapurimökkiin......pukki asettui keikkansa jälkeen kuvaan myös poikien kanssa.

 Viikon aikana pakkaslukemat vaihtelivat -2 ja -30 asteen välillä.
Lukemat vaihtelivat sen mukaan oltiinko ylhäällä tunturissa vai laaksossa

 Jouluruoka ei ollut sitä ihan perinteisintä

Lohta kuitenkin syötiin monena päivänä.

Lumoavia vaaleanpunaisia hetkiä oli joka päivä.




 

Tapaninpäiväajelu tehtiin gondolilla Ylläksen huipulle.






 Ylhäällä tunturin laella oli uskomattoman kaunista, mutta jäätävän kylmää.
Tunturin huipulla tuulee aina.


 Pojat olivat kaksi päivää lumilautailemassa.
Meille muille riitti gondoliajelu.
 Vaalean sininen hetki ennen pimeän tuloa.

Haltiakammista varattiin yhtenä iltana pöytä.
Haltiakammi on elävän tulen ja haltioiden koti, ruokaravintola, jossa avotulella valmistuvat paikallisista raaka-aineista niin perinteiset Lapin herkut kuin kansainvälisetkin annokset.
Haltiakammissa asuvat ja viettävät pitoja myös Uuttu-Kallen valmistamat 32 haltiaa.ja.
 ... ja kas, loimulohta sielläkin tilasin.J
Annos oli nimeltään Jäkäläpääukon loimulohi. 
Jäkäläpääukko, JEÄYEL-ÖAI`J-ÄD-DÄ, on hyvän tulen haltia.
Ilmankos oli niin herkullista.


Lainiossa, n. 30 kilometrin päässä Äkäslompolosta sijaitsee lumesta ja jäästä rakennettu lumikylä, joka tunnetaan nimellä SnowVillage. Tämän vuoden teemana on Game of Thrones.
Upeiden jää- ja lumirakenteiden sisällä voi myös viettää yön lumihotellissa.





 Todella taidokkaita lumi- ja jääveistoksia!

 Pakollinen Lapinreissun porokuva.
Aina he kääntävät peräpäänsä kameralle!

 Kotimatkan alkaessa aurinko punasi jälleen puiden latvat.

Nyt alkaakin olla kevät ajatuksissa ja varmasti seuraavissa postauksissakin on jotain keväistä!

Mukavaa loppiaista!


Marja

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Vuodenajat järjestykseen!

Nyt ei ole syytä yhtään huolestua,
vain tämän yhden kerran pitää katsella näitä LUMIkuvia.
Tästä eteenpäin seuraavat postaukset ovat pelkkää kevätasiaa!
Taivaanrannalla aavistus keväästä Luoston rinteellä

Meillä on usean vuoden ajan ollut tapana viettää Lapissa viikko tammi-helmikuun vaihteen tienoilla.
Silloin siellä on lähes takuuvarmasti riittävän kylmää ja lumista.
Täällä kotonurkilla yleensä lokakuussa alkaa lähinnä syksyä muistuttava ajanjakso,
 joka jossain vaiheessa melkein huomaamattomasti vaihtuu kevääksi.
Meiltä puuttuu talvi!
Kyllä puutarhurilla pitää olla talvi, jonka jälkeen tietää kevään alkavan!
Porolla on lumikengät omasta takaa

Viime viikolla oli minun talveni.
Vietimme Luostolla täydellisen talvisen viikon.
Lunta oli noin metri, penkat olivat varmaan jotain kolmen metrin korkuisia!
Pakkanen vaihteli viikon aikana 5-30 pakkasasteen välillä,
 sää oli puolipilvistä ja välillä aurinkoista.
Täydellinen talvi!
 
Torvisen maja ja poro

Kotiin palatessa voi talvisen viikon jälkeen vähitellen orientoitua kevään alkamiseen.
Kuluneen viikon kuluessa tännekin oli yllättäen tullut vähän talven tapaista.
Oikein mukavaa, ei tullut ihan liian jyrkkää siirtymistä talvesta suoraan kevääseen,
vaikka pihalla olikin vähän kolaamista.
 (Kissojen varahenkilökunta ei ilmeisesti ollut löytänyt lumikolaa :DD)
 Lunta taitaa olla nyt kymmenkunta senttiä ja pakkasta -12 astetta.
 Ihanaa, että on lunta edes tuon verran, kyllä sekin jo suojaa kasvien juuristoja pakkasella.
Tänään aurinko paistaa kirkkaasti ja helmikuiset timantit kimaltelevat hangella.
Juuri nyt tuntuvat vuodenajat olevan järjestyksessä.
Pakkaskelillä on hyvä uppoutua siemenpussien inventointiin ja lavakauluskasvimaan
kylvösuunnitelmaan.

Tervetuloa mukaan kokemaan TALVI!


Kävimme Koparan poropuistossa tutustumassa poroihin.
Kopara järjestää erimittaisia poro-ohjelmia 
aina poronpolusta pidempiin porosafareihin ja -retkiin.
Emme tällä kertaa lähteneet porosafarille, vaan tyydyimme poropolkuun.
Aitauksessa oli hirvaita ja vasoja viettämässä talvea.
Lunta on nyt niin paljon, että porojen on vaikea löytää metsässä ravintoa, 
ruoka tarjoillaan heille tuonne aitaukseen.
Myös metsässä oleville poroille viedään ravintoa ruokintapaikoille.

Polun varrella on opastauluja, joissa kerrotaan porojen elintavoista.
Vielä on varaa sataa lisää lunta, aurausmerkkiä on yhä näkyvissä!
Aidan vieressä on rehulaatikoita, joista myös vieraat voivat tarjota poroille ruokaa.
Oikein innokkaina ne tulivat kädestä syömään, vaikka muuten ovatkin arkoja.

Aitasta näkyy vielä katto!



Luoston rinteillä on useampikin lumikenkäreitti.
En ole enää muutamaan vuoteen tykännyt lähteä suksilla maastoon.
Mäet, sekä ylä- että alamäet, ovat ihan liian jyrkkiä minulle :D

Lumikenkäily sitävastoin on oikein mukavaa,
varsinkin nykyään, kun maastossa on valmiita reittejä,
ettei ihan umpihangessa tarvitse tarpoa.
Hien saa kyllä pintaan valmiilla reitilläkin kun kipuaa jyrkkää tunturin rinnettä ylös.
Alaspäin tulee melko vikkelästi, pitää kuitenkin varoa, ettei kompastu kenkiinsä.
Reitin viereen jos pyllähtää, on melko syvällä hangessa.
Tällä kertaa pysyin pystyssä koko matkan!


Aamulla valo oli vielä vähän hämyistä ja sinistä



Tunturin laella on valoisaa ja tykkylumen muodostamia satuhahmoja.








Lumikenkäretken aikana pilvipeite rakoili välillä vähän, pakkasta oli -6 astetta,
täysin tuuletonta. Sää oli niin täydellinen.

Torvisen majalla on latukahvila, siellä on myös lumikenkäreitin pääte-(tai alku-)piste.



Torstaina oli reipas pakkaskeli!
Tuossa lämpötilassa alkaa vähitellen hyytyä sekä kamera, että kuvaaja.


Mitä kylmempää, sitä kauniimpi on maisema.



Talvinen aurinko puiden latvoissa ei vielä lämmitä, mutta valaisee ihanasti.

Meidän vuokramökkimme oli Kitisen rannalla kauniissa koivikossa.

Niliaitan katolla lumihattu.

Onneksi on värikkäät postilaatikot, löytyvät helpommin hangesta.

Näin.
Siinä oli talvi.
Voidaan siirtyä kevääseen.

Lauantaina käytiin pikimmiten Turussa hakemassa Ikeasta tarvikkeita
Artistin huoneen remppaa varten.

Ehdittiin poiketa myös Artistin ja tyttöystävänsä kanssa syömässä,
sekä Flörissä ja Viherlassilassa.
Hyvät siemenvalikoimat oli molemmissa liikkeissä.


Flöristä löysin kevään!
Kirjopikarililjoja, tähtiputkia ja anemonea.
Niin hento ja suloinen.
Onni jo pisteli poskeensa enimmät karhunheinät kimpusta, mutta ei haittaa.
Onnille olen ostanut myös vehnänorasta, mutta kukkakimpun heinät ovat houkuttelevampia.





Viherlassilasta löytyi muhkea monivärinen tulppaanikimppu, niin karkki!

Auringonpaistetta viikkoosi!




Marja