Normaaliaikaan on palattu.
Illalla tulee tosi aikaisin pimeä, mutta aamulla on ihan paljon pirteämpi olo,
kun saa herätä valoisaan aikaan. Vielä hetken aikaa.
Pian ollaan taas siinä tilanteessa, kun meillä on vain se hämärä hetki kahden pimeän välissä.
Melkein vuoden tauon jälkeen otin kutimet esille, ehkä se into saattaa nyt olla palaamassa.
Toisaalta olen jo ehtinyt kaivatakin niitä terapeuttisen levollisia kutomishetkiä
sohvannurkassa kissojen kanssa
Lokakuuta on jäljellä vielä muutama tunti.
Meilläkin ehti olla yksi kunnon pakkasyö lokakuussa.
Marraskuusta on ennustettu lämmintä. Ihan hyvä nyt ensi alkuun,
minulla on edelleen talvivalkosipulit istuttamatta!
Lokakuun viimeiset sävyt, ennen värien lopullista hiipumista.
Kuka kävi maistamassa?
Riippajapaninlehtikuusesta niin tykkään.
Ihanan graafiset oksat talvella, keväällä aina jännitän, onko se selvinnyt talvesta.
Aina on riemun aika, kun niiden pikkuisten pyöreiden silmujen sisältä paljastuvat keväällä hennon vihreät lehtitupsut.
Koko kesän se ilahduttaa vihreänä ja pörheänä, maahan ulottuvine oksineen.
Vielä viimeiseksi, marraskuussa, se hehkuu loistavan kullankeltaisena.
Raparperin lehdet ovat kuin hienointa nahkaa.
Kielon ja atsalean lehdet, niin marraskuun väriset jo
Tove Janssonin hienostuneen sävyiset lehdet
Höyhenpensas on räiskyvä jä räväkkä loppuun asti.
Keväällä on tyyli muuttunut, silloin se on hento ja pörheä.
Syksy sai yliotteen kehäkukasta.
Accoladessa vielä muutama lehti, kesän muisto.
Mustaseljan lehdet eivät ihan vielä malta päästää irti.
Nyt pitää vielä saada ne talvivalkosipulit maahan ja vihdoin myös ne suojaverkot
puille ja pensaille. Sen jälkeen talvi saa tulla ja
joulu, kaikki ihanat jouluiset reseptit ja piparkakkumuotit saa ottaa taas esille.
Pari uutta kakkuvuokaakin tilasin......
Kotoisaa alkavaa marraskuuta sinulle, ystäväni!
♥