Kaikenlaista, kukkia ja sukkia

Sitä sun tätä sisältää tämä postaus.

Kevättä kohden mentäessä tulppaanit sen kuin hempeytyvät ♥

Kasvihuoneesta kerättiin pois kaikki jouluinen.

Kovia kokeneen rosmariinin vein risuverstaalle.

Katsotaan innostuuko siellä lähtemään uuteen kasvuun.

Ressukka unohtui kovien pakkasten ajaksi kasvihuoneeseen.

Laskiaispullia.

Juuri näitä perinteisiä, mantelitäytteellä.

En mitään tötteröitä tai kransseja.

Perinteet kunniaan!

Näitä maisteltiin vielä ihan vaan keittiön pöydän ääressä.

Kasvarin pöytäliinakin on parhaillaan pesukoneessa pyörimässä.

Kasvariin täytyy vielä saada runsaasti keväistä reksvisiittaa ennen 

ensimmäisiä kevätkemuja!

Tiistaina Takapenkin Ladyt suuntaavat matkansa Turkuun,

Tällä kertaa ollaan tosin etupenkeillä, kun ei järjestynyt kuskia meille.

Ei haittaa, osataan me itsekin.

Kun on käyty Turun puutarhamyymälät ja muut sisustusputiikit läpi,

uskoisin, että kaikenlaista keväistä on löytynyt!

Pihabongauksesta ei tullut mitään tänä viikonloppuna.

Eivät olleet pikkulinnut ruokailutuulella. 

Ruokintapaikalla näkyi 1 harakka, Ruusa ja Viiru.

En ehkä ilmoita tulosta BirdLifeen....

Sinivaleunkot, mummon myssyt ja jättiverbenat siirsin

tänään kuukaudeksi risuverstaan jääkaappiin.

Tähän päiväkirjaan olen merkinnyt kylvöpäivän, sekä

tämän päivän kun siirsin kylvökset jääkaappiin.

Niin innolla odotan, että saan tehdä uusia merkintöjä!

Voi, kun tulisikin merkattua kaikki kevätjutut nyt tähän!

Sukkia valmiistuu hitaasti, mutta varmasti.

Erittäin harmillista, kun ei ole sattunut meilläpäin liikkumaan sopivia jalkoja,

 että olisin voinut kuvata sukkia.

Tänään suostuttelin miehen sukkamalliksi.

Muuten ihan hyvä, mutta jalkojen ja sukkien koot eivät oikein kohdanneet.

Pienemmät jalat olisi tarvittu....

Nämä Päkä-sukat jo kerran vilahtivatkin täällä blogissa.

Varressa olevan mallineuleen löysin joskus youtubesta.

Mukavan muhkeaa neuletta.

Gjestalin Jannea.

 

Harmaita sukkia päätellessäni huomasin, että mallineule on nurjaltakin puolelta

ihan kivan näköistä, vielä muhkeamman oloista.

Nämä siniharmaat sukat tein niin, että tuossa varressa on "nurja"puoli päälläpäin.

Yläreunan tein käännettäväksi.

 

Jannea ovat nämätkin sukat

Samat sukat edelleen kyseessä, vaikka näyttävätkin ihan erivärisiltä.

Sukkiin tein taas toispuoleisen nauhakavennuksen kärkeen,

 jolloin oikean ja vasemman jalan sukat ovat erilaiset.

Ovat oikein mukavat jalassa.

Tammikuun loppumisesta riemastuneena

ajattelin järjestää pikkuisen arvonnan.

Koska minulla on kaksi 

Anneli Pöyhösen tekemää ja Yläkuu-kustannuksen kustantamaa päiväkirjaa,

arvon toisen kirjan niiden kesken, jotka jättävät kommentin tähän postaukseen.

Tammikuu on vasta kulunut, vielä on 11 kuukautta käyttämättä!

Hyvin ehtii tehdä kaikki tarpeelliset puutarhamerkinnät kalenteriin ja

tarkistaa sopivat kylvöajat!

Kirjassa on kätevät värikoodit kuunvaiheille - milloin kasvit kasvavat ylös- ja milloin alaspäin. 

Joka päivälle muistiinpanotilaa, viikko yhdellä aukeamalla. 

Jokaiselle päivälle on merkittynä kuun vaiheet, eläinradanmerkit, ja ratatason nuolet.

 Jokaisen päivän kohdalla on lyhentein merkitty kunakin päivänä tehtäväksi sopivat työt,

 kuten esim. kukkien mullan vaihto ja kylvö, marjapensaiden ja hedemäpuiden leikkaus, rikkaruohojen kitkentä... Sivun reunassa olevasta palkista näkee yhdellä vilkaisulla, 

onko ylä- vai alakuun aika.

Vihreä palkki kertoo kasvavasta kuusta ja ruskea palkki vähenevästä kuusta.

 Onnin ja minun mielestä arpominen on niin kivaa,
että päätimme samalla kertaa arpoa vielä villasukat.

Kerro siis kommentissa, 

haluatko Onnin suosiessa

Kuu- ja sääpäiväkirjan vai villasukat.

Voi valita, mitkä tämän postauksen sukista haluaisit itsellesi

Muhkeat siniharmaat (koko n. 39-41, reilusti leveyttä myös varressa),

vai harmaat Päkä-sukat (koko n. 38-39),

vai haluaisitko kenties yläpuolella olevassa kuvassa olevat

lilat kurpitsasukat, vai ylimmässä sukkakuvassa näkyvät tummanvihreät kurpitsasukat.

Kummatkin kurpitsasukat ovat kokoa 37-39.

Onnin kanssa päätettiin suorittaa arvonta

aika nopeasti, että kalenteri pääsee käyttöön ja

villasukkiakin ehtii käyttää vielä ennen keväthelteitä!

Arvonta suoritetaan siis viikon kuluttua.

Laskiassunnutaina 7.2. klo 20.!

Helmililjat.

Huomenna on helmikuu!

Tänään laitoin postiin sinivaleunikon siemenet niille, jotka ovat
lähettäneet minulle osoitetietonsa.

♥

Puutarhastelijan herätyshaaste

Elämää Paratiisinpalasessa-blogin Laura haastoi puutarhabloggaajat:

"Lähdenpä kevätkauden bloggaamiseen haastamalla teidät kaikki, 

jotka haluatte osallistua Puutarhastelijan herästyshaasteeseen.
Sääntöjä on vain kaksi, ettei aloittaminen ole liian vaikeaa:
- Valitse kuvatiedostoistasi kaksi (tai useampi) viime kesän kansiota.

- Lataa kummastakin kansiosta blogiisi kuusi sattumanvaraista puutarha-aiheista kuvaa, 

ja kerro niistä jotakin.  Eli yhteensä 12 kuvaa.

 Halutessasi voit linkittää kuviin liittyviin kesämuistoihin blogissasi."

Ihana haaste, kun ulkona vihmoo räntää ja kevät tuntuu olevan vielä niin kaukana!
Helpotusta kevätkaipuuseen tuo siemenpussien rapistelu.
Sormet on jo saanut upottaa ensimmäisen kerran kylvömultaan.
Tulee se kevät!

Viime kesästä muistuvat ensimmäisenä mieleen kaikki mukavat
puutarharetket, puutarhabloggaajien tapaaminen Tampereella,
Takapenkin ladyjen excursiot Jyväskylään ja Vakka-Taimeen,
Vakka-Taimessa käytiin myös Kivipellon Sailan kanssa.
Matkat Ruotsin puutarhoille.
Sade.

Ajatuksenani oli etsiä sellaisia kuvia, joihin liittyy suuri tunne.
Kuva hetkestä, jolloin mielen valtasi onnentunne, sietämättömän ihana hetki,
 jonka toivoisi jatkuvan ikuisesti.
Oikeasti näitä pakahduttavan täydellisiä hetkiä olen kokenut vain muutaman;
tunturin laella tammikuussa auringon noustessa, pakkasta -29,
tai merikotkasafarilla Norjan kauneimmassa vuonossa,
 kun merikotka liitää alas vuorenrinteellä sijaisevalta pesältään,
toukokuussa Kauttuan koskilla tuomien kukkiessa...

Valitsemissani kuvissa on, jos ei ihan euforisia,
niin kuitenkin unohtumattomia hetkiä viime kesältä.


Viime keväänä en päässyt Tukholman puutarhamessuille kaikenlaisten yhteensattumien vuoksi.
Teimme kuitenkin oman retken Ruotsiin pari viikkoa messujen jälkeen.
Kävimme Ulriksdalissa ja Zetasilla.
Tukholmassa kevät oli vähän edellä meidän kevättämme.
Kauneimman aamun ikänä vietin Kungsträdgårdenilla Accolade-kirsikoiden alla.
Uskomattoman kaunista.


Ruusa, ihana pieni kissa, onnessaan kevätkukkaniityllä.


Aamu-aurinko herättelee valkoiset sinivuokot siilikuusen juurella.

Puutarha-aiheisten kuvien valinnassa tahtoo väkisin juuttua huhti-toukokuun kuviin!
Niin paljon kaikkea ihanaa, uutta ja vihreää.
Ensimmäiset raparperit.
Raparperipiirakka kuuluu niin kevääseen!


Fritillariat, ihanat ilta-auringossa.
Peipposen iloinen viserrys taustalla.


Pienet Fire of love-tulppaanit.
Olen istuttanut pääasiassa parvitulppaaneja ja muita pieniä tulppaanilajikkeita,
jotka viihtyvät useita vuosia ja leviävätkin.
Isot tulppaanit ovat kyllä ihania, mutta vähäen sellaisia yksivuotisia, tahtovat hävitä aika nopeasti.


Ruusutarhassa kukkivat viime kesänä kuitenkin nämä tulppaanit,
jotka olivat auetessaan keltaisia ja muuttuivat vähitellen punaisiksi.
Mielenkiinnolla odotan, kukkivatko vielä ensi keväänä.


Orvokit ja sateinen kesä.
Orvokit ovat jotenkin niin positiivia ja iloisia kukkia.
Hymyilevät sateellakin.


Oman kirsikkapuiston Accolade.
Kesällä rakennettiin kirsikkapuisto kodin sisäänkäynnin viereen.
Kaksi Accoladea, kirsikkasorvarinpensas, Kivipellon Sailalta sain helmipihlajan taimen,
kaksi pienikasvuista (toivottavasti) purppuraheisiangervoa, kaikkia ihania perennoja.
Syksyllä käytiin taas Ruotsissa, täällä, täällä ja täällä.
Tällä reissulla ostin monenlaisia ihania sipuleja.
Voi, kun odotan kirsikkapuiston heräämistä!


Kesäkuun puolelle vihdoin päästiin kuvissa,
Unelmatädyke.
 niin kaunis kukkiessaan, loppukesällä vähän ränsistyneen näköinen.
Oikein sympaattinen. vähän vaatimatonkin.
Tuo mieleen lapsuuden niittyjen villit nurmitädykkeet.


Kesällä kävin useammankin kerran Vakka-Taimessa.
Ruusu-päivänä Vesa Muurinen esitteli ruusuntarhansa ruusuja,
 kertoi niiden historiasta ja kasvatuksesta.
Mukava ja lämmin tunnelma oli siellä, välillä vähän satoi vettä,
 mutta innostunut ja asiantunteva esittelijä piti kuulijat tarkkaavaisina.
Ihastuin niin tähän Violaceaan, että ihan pakko oli saada omallekin pihalle.
Niin toivon, että selviää tämän talven yli!


Pionien kodissa käytiin heinäkuussa.
Vierailu siellä on aina yhtä unohtumaton!
Kuvan pioni on kotipihalta, vaikka en juuri nyt muistakaan nimeä....


Jalokurjenpolvi Rozanne, jaksaa kukkia koko kesän.
Kurjenpolvet ovat uusi keräilykohteeni, niin monimuotoisia, matalia, korkeita, kerrottuja,
ihania pastellisävyjä....

 Viime kesä oli vallan tavattoman hyvä mustikkakesä.
Takapihalta löytyivät piirakkamustikat.

Viimeinen kuva on Zetasilta syyskuussa.
Zetas on taas kohteena huhtikuussa, kun mennään puutarhamessuille, hotellikin on varattuna ihan Zetasin vierestä :)

Between omassa haastevastauksessan totesi, että häneltä katosi postauksen edetessä punainen lanka.
Niin taisi käydä minullekin, kateissa ovat niin vihreä kuin punainenkin lanka,
mutta ihanissa kesäisissä muistoissa kului hyvä tovi!

Kuviakin tuli taatusti enemmän kuin 12, en edes laskenut.
Mutta niin tässä aina käy.

Mukavaa Pihabongausviikonloppua!

♥

Runebergit etuajassa ja Mummun Pilkkumi 21.2.2016

Runebergit tänään iltapäiväkahvien seuraksi.

Vähän etuajassa, mutta mitäs siitä!

Enempää en  näitä teekään, kerran vuodessa on nämäkin leivottava,

vaikka eivät mitään parasta-ikinä-herkkua olekaan.

Tässä resepti, tulee ihan kohtuullisia.

Laskiaspullia teen kyllä monta kertaa!

Asiasta Pilkkumiin;

 PopUp-ravintola Mummun Pilkkumi avaa ovensa taas

ravintolapäivänä 21. helmikuuta!

Ruokalista saatiin valmiiksi.

Reseptien testailut ovat parhaillaan käynnissä.

Viikonloppuja!


♥

Talvenselätyskemujen Porkkanakakku

Eilen illalla oli syytä juhlaan!

Tosin juhlimme muutaman päivän myöhässä,
 sillä Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan 

Heikin päivä 19.1. on  talven keskikohta,

 jolloin karhu kääntää kylkeä ja talven selkä paukahtaa poikki.

No, eilen oli nollakeli ja selvästi tunsi, että ollaan siirrytty 

talven jälkipuoliskolle.

Tänään aamulla olikin ikkunasta avautuva maisema tyystin erilainen,

 kuin vielä eilen illalla.

Lumikuorrutteen sijasta puiden oksia koristivat vesipisarat.
Kunnon keväinen loskakeli!
Pihatie on kuin paraskin luistinrata!

Potkukelkka on onneksi rappujen vieressä odottamassa.

Kustaa Vilkunan mukaan kevät alkaa noin kuukauden kuluttua;

Helmikuun 24. päivä eli Talvi-Matti on kevätkauden alkupäivä,

 jolloin kaivojen vesi on alimmillaan ja aurinko alkaa jo sulatella räystäitä. 

Uudet kemut tiedossa silloin :)

Tällä kertaa ei ollut kasvaribileitä.

Olisi pitänyt luoda polku kasvarille ensin.

Nythän ne lumet lähtevätkin ihan itsekseen :)

Kasvarissa on vielä joulukuusi ja kaikki muutkin joulukoristeet.

On ollut ihan liian kylmää lähteä siivoamaan niitä pois.

Jouluvalot olen sieltä toki jo sammuttanut.

Ehkä ensi viikonloppuna siellä voisi jo pitää joulukoristeiden poistokekkerit.

Ensin siivottaisiin joulu pois ja sen jälkeen vaikka laskiaispullia ja kaakaota.....

Eiliset kekkerit aloitettiin käymällä elokuvissa katsomassa Marko Röhrin "Järven tarina".

Kaunis ja mielenkiintoinen elokuva.

Suurimman vaikutuksen teki sudenkorennon kuoriutuminen.

Ihana oli myös röyhtäilevä majavanpoikanen :)

Olimme salissa kahdestaan, yksityisnäytös siis!

Arki-iltaisin elokuvissa ei todellakaan käy paljon väkeä.

Toisessa salissa meni  StarWars, sinne näkyi menevän neljä katsojaa....

 Kotona talvista kuoharia ja mehevän kuohkeaa porkkanakakkua.

Risuverstaalta kävin hakemassa pelakuun kukkia koristeeksi.

Nekin ovat syötäviä 

Nämä kukat eivät ole saaneet Sprutzit-käsittelyä, ei ole vielä näkynyt kirvoja.

Kukkakaupasta ostin nipun terttuneilikoita, pari tertturuusun oksaa ja vähän vihreää.

Tuli niin keväinen kimppu!

Tässä vielä porkkanakakun ohje,

alkuperäisen ohjeen olen löytänyt  Cebicin keittiössä-blogista

Vähän olen muokannut ohjetta kuitenkin.

 PORKKANAKAKKU

2 kananmunaa

2 dl sokeria

3 dl porkkanaa raastettuna

2 rkl appelsiinimehua

2 dl vehnäjauhoja

2 tl kanelia

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

2 tl vaniljauutetta

0,75 dl rypsiöljyä

kuorrutus

75 g Philadelphia-tuorejuustoa 

75 g voita

3 dl tomusokeria

1 tl vaniljauutetta

koristeluun

mantelirouhetta

Voitele ja jauhota n. 26 cm piirakkavuoka.
Ota kuorrutteen voi ja tuorejuusto lämpiämään huoneenlämpöön.

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi.
 Sekoita kulhossa vispilällä kaikki taikinan ainekset listan järjestyksessä.  
Kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa keskitasolla n. 40-45 minuuttia,
 juuri ja juuri kypsäksi. 
 Vatkaa tuorejuusto ja voi tasaiseksi seokseksi ja lisää siihen 1 dl tomusokeria kerrallaan, 
jatka, kunnes kaikki tomusokeri on käytetty, lisää lopuksi joukkoon vaniljauute. 
Vatkaa voimakkaasti vielä muutama minuutti, että kuorrutteesta tulee oikein kuohkeaa.
Levitä kuorrute jäähtyneelle piirakkapohjalle, koristele mantelirouheella.
Laita vähäksi aikaa jääkaappiin jähmettymään ennen tarjoamista.

Koristelin tämän kakun mantelirouheen lisäksi appelsiininkuorisuikaleilla
ja pelakuun kukilla.
Kesällä onkin jo vaikka mitä koristelumahdollisuuksia,
tuoreet mansikat, punaherukat, kehäkukat, orvokin kukat, krassin kukat

Herkullinen, kuohkea ja todella helppo tehdä.
Kannattaa kokeilla!

Reippaan loskaista loppukuuta!

♥

Hilkulla.

Tänään, 24.1., on täysikuu.

Eilen, ihan viimeisellä mahdollisella hetkellä,

 muistin tehdä kevään ensimmäiset kylvöt.

Runsaan parin viikon kuluttua voi taas suunnitella uusia kylvöksiä.

Tammikuussa voi kokea jo kevään!

Mullan tuoksu ja tuntu sormissa.

Kevään tuoksu.

Kylvin jättiverbenat, Kivipellon Sailalta saadut Mummon myssyn (ihana vaaleanpunainen akileija) siemenet ja syksyllä keräämäni sinivaleunikon siemenet.

Nämä kaikki vaativat kylmäkäsittelyn itääkseen.

Jättiverbenat ja kosmoskukat

Jättiverbenakylvöksen pidän ensin pari viikkoa lämpimässä pesuhuoneen lattialla.

Sen jälkeen kuukauden jääkaapin vihanneslokerossa.

Seuraavaksi ne pääsevät apukeittiön ikkunalle kasvilampun alle.

Siellä ne itävät. Tai sitten eivät.

Jättiverbenoiden kasvatus on aika pitkästyttävää. 

Ne ovat todella hitaita. 

Elo- syyskuussa vasta ehtivät kukkaan.

Komeita kylläkin.

Ne kylväytyvät aika tehokkaasti,

alkukesästä niiden kasvupaikoilla onkin runsaasti pieniä siementaimia.

Viime kesänä muutama ehti ihan kukkaan asti, kurjasta alkukesästä huolimatta.

Suurimman osan siementaimista kiskoin pois, kun olivat sopimattomassa paikassa.

Sinivaleunikot aloittavat kukinnan jo kesäkuuun puolella.

Nämä komeasinivaleunikot olen ostanut pari vuotta sitten Vakka-Taimesta.

Ne viihtyvät happamassa maassa puolivarjoisassa paikassa.

Keräsin syksyllä kaikki siemenkodat ja ne olivat eiliseen asti kasvihuoneessa.

Ovat mitä ilmeisimmin jo saaneet kunnon kylmäkäsittelyn.

Laitan kylvöksen kuitenkin vielä joksikin aikaa jääkaappiin.

Siemeniä oli loppujen lopuksi tosi paljon kun karistelin ne siemenkodista.

Läheskään kaikkia en kylvänyt, joten jos joku haluaa kokeilla sinivaleunikon kasvattamista,

voin lähettää muutamalle kokeilunhaluiselle siemeniä.

Laita kommenttia, jos haluat siemeniä.

Mitään takuuta siitä, että ne itävät, ei sitten ole :)

Mummun myssyistä ei minulla ole kuvaa.

Toivottavasti vielä jossain vaiheessa pääsen niitäkin kuvaamaan!

Perjantai-aamuna aurinko leikitteli kasvihuoneen jääkukissa

Kauniita ovat jääkukatkin.....

...vaan tätä kaipaan....

Kylmää ja kaunista oli vielä perjantaina.

Leivinuunia on lämmitetty joka päivä

Nyt on lavakauluskasvimaan valkosipuleilla ja valeistuksessa olevilla kasveilla

lunta suojana. Toivottavasti ei tullut liian myöhään....

elokuuta

Ruusa istui lämpimän leivinuunin päällä seuraamassa kylvöpuuhiani.

Ei voisi kylvökset vähempää pientä kissaa kiinnostaa!

Täällä on jo lähes suojakeli!

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa tammikuun viimeistä viikkoa!

EDIT!

Te, jotka halusitte sinivaleunikon siemeniä, 

laittaisitteko osoitetietonne e-mailiini:

marja.palonen@gmail.com.

♥