Sopivasti talvista

Kevät on ihmisen parasta aikaa.
Ilman syksyä ja talvea kevät ei tuntuisi erityiseltä.
Kamalaa, jos kevät olisi ihan vaan tavallinen.

Parasta talvessa on, että voi unelmoida keväästä.
Hartaasti odottaa.


Odotellessa voi vallan mainiosti nauttia talvesta.
Ihan vaan ajankuluksi.
Juuri nyt on sopivan talvista.
Unelmaisen kevyttä lunta,
pientä pakkasta.
Pakahduttavan kaunis luonto.
Valoisaa.
Jokaisena päivänä valoisa aika lisääntyy.
Kevyttä lunta on kiva kolata.


Riemastuttava Kevät odottaa lumen alla.

Sunnuntaina käytiin taas Eurassa Kauttuan koskilla.

Kaunis päivä, pakkasta vain -7 astetta.

Aluksi kaikki näytti vain valkoiselta.

Tumma vesi kuohui sulapaikoissa.

Hetken kuluttua alkoi erottaa paljon erilaisia värisävyjä.
Jääkylmää.

Untuvanpehmeää

 Graafista mustavalkoista

 Sinivalkoista

  Suvantopaikassa veden virtaus rauhoittuu.

 Nokkonen!

Koskikarat sukeltelivat kosken kuohuihin
ja välillä sukivat sulkiaan jään reunalla.
Suunnilleen 50 metrin päässä meistä.
Eihän minun välineilläni niin kaukaa mitään kuvia saa!
Kotona katselin Canonin 500 millisten putkien hintoja.
Pyöreästi kymmenentuhatta euroa!
En todellakaan halua niin kiihkeästi koskikaran kuvaa,
että maksaisin tuollaista summaa.
En edes, jos minulla olisi se summa.
Toki saisi Tamronin 150-600 millisen tuhannella eurolla,
mutta en nyt ole sellaistakaan hankkimassa.

Minäpä kuvaan Onnia.
Heillä on koskikaran kanssa sama väritys
ja Onni (melkein) aina auliisti poseeraa.
Tarpeeksi lähellä, eikä (yleensä) lähde karkuun.

Tulppaanien aika!


Lupaus keväästä.
Olen jo ostanut vaikka kuinka monta kimppua.
Vastustamattomia.

Värikästä viikkoa!

♥