Puutarhassa-blogin Maria lähetti haasteen kertoa tärkeästä tai merkityksellisestä puusta.
Maria itse oli mennyt ihan metsään haasteen kanssa.
Hemlokkimetsään.
Ihana postaus, käyhän lukemassa tuosta alun linkistä!
Minä pysyn kuitenkin ihan kotipihalla.
Puuasiaa miettiessäni tulivat mieleen ensin kotipihan koivut.
Valkorunkoiset koivut ovat niin suomalaisia, kuuluvat maisemaan.
Hento, suloinen kevään vihreys, keskikesän syvä vihreä ja syksyn kultaamat lehdet.
Omat haasteensa on koivuista myös, meillä on monta isoa koivua pihalla,
ne roskaavat lähes ympäri vuoden
ja levittävät juurensa laajalle vieden maasta ravinteet ja kosteuden.
Silti en niistä luovu.
Lumoavan kaunis on myös kevätsuudelma, koristekirsikka Prunus accolade.
Suloiset vaaleanpunaiset kukat keväällä ja kaunis ruskaväri syksyllä.
Koivut ja kirsikat ovat ihanuuksia,
mutta valitsin kuitenkin kaksi MERKITYKSELLISTÄ puuta meidän pihalta.
Niistä ihan kohta enemmän, mutta ensin kissojen TÄRKEÄT puut.
Maria itse oli mennyt ihan metsään haasteen kanssa.
Hemlokkimetsään.
Ihana postaus, käyhän lukemassa tuosta alun linkistä!
Minä pysyn kuitenkin ihan kotipihalla.
Puuasiaa miettiessäni tulivat mieleen ensin kotipihan koivut.
Valkorunkoiset koivut ovat niin suomalaisia, kuuluvat maisemaan.
Hento, suloinen kevään vihreys, keskikesän syvä vihreä ja syksyn kultaamat lehdet.
Omat haasteensa on koivuista myös, meillä on monta isoa koivua pihalla,
ne roskaavat lähes ympäri vuoden
ja levittävät juurensa laajalle vieden maasta ravinteet ja kosteuden.
Silti en niistä luovu.
Lumoavan kaunis on myös kevätsuudelma, koristekirsikka Prunus accolade.
Suloiset vaaleanpunaiset kukat keväällä ja kaunis ruskaväri syksyllä.
Koivut ja kirsikat ovat ihanuuksia,
mutta valitsin kuitenkin kaksi MERKITYKSELLISTÄ puuta meidän pihalta.
Niistä ihan kohta enemmän, mutta ensin kissojen TÄRKEÄT puut.
Onnin mielestä lähes yhtä tarkeä ja hurmaava kuin kissanminttu,
on rungollinen pikkusyreeni Syringa Palibin.
Onni rakastaa sitä niin paljon.
Palvelusväki tosin yrittää rajoittaa rakkautta asettelemalla puulle rungonsuojia,
tosin melko tuloksettomasti.
Joskus, kun Onni ei huomaa, Ruusakin käy ihan vähän kynsimässä.....
Ruusan rakkauden kohde on Opal-luumupuu.
Ruusan rakkauden osoituksista huolimatta luumupuu kasvaa ja tekee luumujakin.
Nipsun mielestä kotipihan koivut ovat vähän tyhmiä.
Tästä on jo muutama vuosi aikaa,
silloin Nipsu jostain syystä innostui kipaisemaan korkealle, puoliväliin koivua.
Ylöspäin kipuaminen kävi oikein näppärästi, mutta alaspäin laskeutuminen
osoittautui pulmallisemmaksi.
Niin että palvelusväki on nyt hyvä ja hommaa minut alas täältä!
Palvelushenkilö laittoi tikapuut koivun nojalle ja haki Nipsun alas.
Nykyään Nipsu pysyy jo maan kamaralla ja mieluiten sohvan nurkassa.
Nyt sitten ne minun merkitykselliset puuni.
Puut eivät ole vielä isoja, eivätkä kovin vanhojakaan,
mutta ne ovat erityisen merkityksellisiä siksi, että olen saanut ne rakkailta ystäviltä.
Helmipihlaja, Sorbus koehneana,
jonka nimi on Saila.
Helmipihlajan olen saanut ihanalta ystävältäni, Kivipellon Sailalta.
Istutin helmipihlajan kirsikkapuistoon,
aina kotiin tullessani kuljen sen ohi ja muistan ystäväni.
on rungollinen pikkusyreeni Syringa Palibin.
Onni rakastaa sitä niin paljon.
Palvelusväki tosin yrittää rajoittaa rakkautta asettelemalla puulle rungonsuojia,
tosin melko tuloksettomasti.
Joskus, kun Onni ei huomaa, Ruusakin käy ihan vähän kynsimässä.....
Ruusan rakkauden kohde on Opal-luumupuu.
Ruusan rakkauden osoituksista huolimatta luumupuu kasvaa ja tekee luumujakin.
Nipsun mielestä kotipihan koivut ovat vähän tyhmiä.
Tästä on jo muutama vuosi aikaa,
silloin Nipsu jostain syystä innostui kipaisemaan korkealle, puoliväliin koivua.
Ylöspäin kipuaminen kävi oikein näppärästi, mutta alaspäin laskeutuminen
osoittautui pulmallisemmaksi.
Niin että palvelusväki on nyt hyvä ja hommaa minut alas täältä!
Palvelushenkilö laittoi tikapuut koivun nojalle ja haki Nipsun alas.
Nykyään Nipsu pysyy jo maan kamaralla ja mieluiten sohvan nurkassa.
Nyt sitten ne minun merkitykselliset puuni.
Puut eivät ole vielä isoja, eivätkä kovin vanhojakaan,
mutta ne ovat erityisen merkityksellisiä siksi, että olen saanut ne rakkailta ystäviltä.
Helmipihlaja, Sorbus koehneana,
jonka nimi on Saila.
Helmipihlajan olen saanut ihanalta ystävältäni, Kivipellon Sailalta.
Istutin helmipihlajan kirsikkapuistoon,
aina kotiin tullessani kuljen sen ohi ja muistan ystäväni.
Helmipihlaja on niin kaunis, ihan kaikkina vuodenaikoina!
Toinen ihanuuspuu on punapähkinä, Corylus avellana f. fuscorubra,
jonka upeat blogikaverit ostivat minulle
Vakka-Taimesta edelliskeväänä, kun meillä oli blogitapaaminen täällä Raumalla.
Punapähkinällä on upean purppuranpunaiset lehdet, kun ne puhkeavat keväällä.
Myöhemmin kesällä lehtien yläpuoli on vihreä ja alapuoli punainen.
Tämä kuva on edelliskesältä, en löytänyt yhtään tänä kesänä ottamaani kuvaa,
mutta taimi on jo paljon isompi kuin tässä kuvassa.
Oikein reippaasti se kasvoi tänä kesänäkin.
Näissä viimeisissä kuvissa on Vakka-Taimen punapähkinä
joka on jo oikein komea puu.
haluan lähettää eteenpäin
Kivipellon Sailalle, jolla on niin paljon ihania puita,
että hänelle taitaa tulla valinnanvaikeus......
sekä Molleylle, jolta uskon myös löytyvän merkityksellisiä puita.