Yhtään ei ollut tilauksessa

Vaikka ei toisaalta yllättänykään,

sen verran näyttävästi asiaa etukäteen hehkutettiin varsinkin iltapäivälehdissä.

Torstain aamuyön lumisade.

Tämä kuva ei kuitenkaan ole meidän pihalta, vaan parin vuoden takaa Raattamasta.
Laitoin sen tähän ihan huvikseni muistutukseksi siitä, miten paljon on paljon lunta!

Niin harmitti se meidän vähäinen lumimääräkin, että en ottanut yhtään lumikuvaa,

toisaalta en olisi ehtinytkään, kaikenlaista menoa oli koko päiväksi.

Ja onneksi oli toisessa autossa jo talvirenkaat, sillä pärjättiin
ja pienilllä järjestelyillä kaikki asiat saatiin hoidettua.
Toiseen autoon vaihdettiin renkaat tänään.

 Tämän postauksen kuvat ovat kivempia,
ennen lumisadetta ehdin ottaa vielä muutaman kuurakuvan.

Tämän päivän vesisateen jälkeen ovat lumet onneksi sulaneet,
että voikin vesisade olla joskus niin ilahduttava!
Huomenna saan istutettua loput kukkasipulit,
vaikka sitten vesisateessa.

Tänään kävin metsästä hakemassa vähän sammalta ja jäkälää istutuksiin ja kukkalaatikoihin.
Osasta kukkalaatikoita jäkälät vielä puuttuvat, kesäkukat sentään olin ehtinyt niistä heivata
kompostiin ennen lumisadetta.
Samalla metsäreissulla keräsin havuja kransseja varten.

Ensi yönä siirrytään taas normaaliaikaan.
Sitä olen jo niin ehtinyt odottaa.
Yhtään en ole aamu-ihminen, en vaan millään halua herätä ennen kuin päivä valkenee.
Tähän aikaan vuodesta olen yleeensä vasta puolen päivän aikoihin täysin toimintakykyinen.
Illalla ei haittaa yhtään vaikka olisi pimeäkin, silloin saan aikaiseksi vaikka mitä!
Kesällä taas jaksaa touhuta vaikka vuorokauden ympäri!

Tässä puolittaisessa syyshorroksessa sopiikin hyvin värkätä slow foodia ja  hyggeillä.
Saa tehdä perinteisiä suomalaisia ruokia rakkaudella ajan kanssa, nauttia
 leivinuunin pehmeästä, kotoisasta lämmöstä ja olla onnellinen kissojen seurassa.
Ei ole kiire minnekään.

Hunajaiset uunijuurekset hautuvat kaikessa rauhassa uunissa,

ihan parasta suomalaista syysruokaa.


Mummun reseptillä olen leiponut joululimppuja muutamana päivänä.
Näiden leipomisessa menee aikaa lähes neljä tuntia.
Koko aikaa ei tarvitse sentään olla työn touhussa,
taikinaa kohotetaan pitkään ja usempaan eri kertaan.
Siinä taikinan kohotessa voi vaikka ottaa kutimen käteen tai rapsutella kissoja.

Joululimppuja ja saaristolaisleipiä olen tehnyt pakastimeen valmiiksi
Mummun Pilkkumin isänpäivälounasta varten, kaiken muun ruoan tekemisen ohella
ei millään ehditä leipoa leipiä viime tingassa.

 Karjalanpiirakat ovat viime päivinä olleet somessa kovasti keskustelun kohteena.
Uskallan siitä huolimatta laittaa tähän kuvan omista piirakoistani.
Näidenkin tekeminen vaatii aikaa, puuro pitää keittää jo edellisenä iltana.
Taikinan kauliminen, piirakoiden rypyttäminen, kaikki ottaa oman aikansa.
Leivinuunin lämmittämiseen menee muutama tunti.
Kaiken vaivan ja ajan arvoisia ovat.




Jokin aika sitten ostin Rajalan tarjouspäiviltä
kameraan uuden objektiivin, 18-200 milllisen,
pihan lintujen kuvaamista varten.
Linnut eivät yhtään ole yhteistyöhaluisia,
kissat saavat istua ihan ruokintapaikan alla, linnut eivät välitä yhtään.
Jos menen ulos ilman kameraa, linnut tulevat syömään melkein kädestä,
mutta jos minulla on kamera mukana, lähtevät ne heti karkuun!
Käsittämättömiä!

Syksyn viimeiset

Kärhö Viorna Odoriba

Kelloköynnös

Leppoista viikonloppua ja muistahan siirtää niitä kellon viisareita!

♥