Matka.

Viime yö oli syksyn ensimmäinen hallayö,

meillä tosin lämpötila kävi vain juuri ja juuri nollan alapuolella.

Olkkarin ikkunan kukkalaatikoissa edes pelakuut eivät vielä paleltuneet.

Tulevana viikonloppuna kärrään ne joka tapauksessa kompostiin ja

laitan jäkälää tilalle.

Päivä valoisa aika alkaa käydä yhä lyhemmäksi,

puut ovat varistaneet lehtensä, luonto valmistautuu marraskuuhun.

Juuri nyt, ennen marraskuuta ja talven tuloa, tervetuloa virtuaaliselle

2500 km kiertoajelulle Tukholmasta Norjan etelärannikkoa pitkin Stavangeriin

 ja sieltä Hardangerin ja Jotunheimin kansallispuiston kautta Lillehammeriin, 

josta päästään Gävlen kautta takaisin Tukholmaan.

Eteläisellä rannikkoseudulla tuntui lokakuun alkupäivinä vielä ihan kesäiseltä,

parikymmentä astetta lämmintä ja aurinkoista, joskin tuulista.

Tunturiylängöillä päästiin melkein talvisiin tunnelmiin, siellä lämpötila oli nollan vaiheilla.

Matkan varrella maisemat vaihtuvat rannikon tasaisesta alankoalueesta mutkikkaisiin vuoristoteihin,

 karuihin ylänköalueisiin ja vehreisiin laaksoihin.

Reittimme kulki lukuisten tunnelien läpi ja muutama vuono ylitettiin lautalla, 

matkan ensimmäinen vuono, Oslonvuono, tosin alitettiin tunnelia pitkin.

Stavangerissa yövyttyämme lähdimme kohti Norheimsundia, 

pitkin  Norjan suurimmalla alankoalueella Pohjanmeren rantaviivaa seurailevaa maantietä,

 joka kulkee läpi hiekkadyynien ja -rantojen,  hyvinhoidettujen maatalous- ja kulttuurimaisemien.

Jæren, täällä riittää avaruutta ja taivas on korkealla.

Lehmilla ja lampailla oli laajat laitumet.
Täällä Pohjanmeren rannalla ilmeisesti tuulee aina, ainakin nyt tuuli oli suorastaan myrskyisää.
Jossain kuvassa saatta nähdä, miten puutkin ovat ihan vinoon kasvaneita.

Rannikolta sisämaan suuntaan, kohti Hardangerviddan vuoristoylänköjä siirryttäessä maisema muuttuu ihan erilaiseksi.
Tuntureita, vuonoja, vesiputouksia, jyrkkiä vuorenseinämiä, avointa ylänköä puurajan yläpuolella.
Laaksoissa vuonojen rannalla vehreitä kyliä.

Lampaita on Norjassa todella paljon, tässä kerityt versiot.

Tunneleita oli matkan varrella tuon tuostakin.

Tunneleissakin tiet tekivät monenlaisia spiraaleja, ilman navigaattoria kiemuroita ei olisi edes huomannut. Kuten näkyy, ihan suurinta sallittua nopeutta ei kuitenkaan ajettu....

Lærdalstunnelen on Norjan ja maailman pisin maantietunneli. Se on 24,5 kilometriä pitkä ja sijaitsee
Aurlandin ja Lærdalin välillä. Tunneli on avattu v. 2000 ja sen rakentaminen kesti 5 vuotta.
Melko nopeasti rakennettu, kun vertaa vaikkapa eräisiin Raumalla tehtäviin tietöihin.....
 Kun ajoimme Aurlandissa tunneliin, satoi vettä ja oli hyvin syksyinen keli.
Tunnelista ulos ajaessamme vuoren toisella puolella olikin oikein kesäinen ja aurinkoinen keli.

Putouksia on matkan varrella  runsaasti, tässä yksi tunnetuimmista, Steinsdalsfossen

Laakson pohjalla kaunista ja ruskaa ja täysin tyyni sää

Tie ylängölle on mutkikas, jälleen ajonopeus on melko hillitty suurimpaan sallittuun verrattuna 

Viimeisenä ennen puurajaa kasvavat tunturikoivut....

..ylempänä on pelkkää varvikkoa ja kiviä

Ylhäällä on kylmää, usvaista, tuulista ja aurausmerkit asianmukaiset.

Vähän alempana tunturissa maaruska hehkuu, tunturikoivuissakin on vielä vähän lehtiä

Vähän ennen Ruotsin rajaa matkan loistavin ruska.

Tässäpä oli tiivistettynä meidän syysretkemme.

Ajatukset alkavat jo olla tulevissa joulumyyjäisissä ja isänpäivälounaan valmisteluissa.
Pihallakin olisi vielä syystöitä odottamassa, puiden verkottamista ja pihan siivousta.
Muutama kukkasipulikin odottaa vielä istuttamista.


Toivotaan kirpeän raikasta ja aurinkoista viikonloppua!

♥