Pää pilvissä ja jalat maassa

Sananmukaisesti.

Vuorenrinteitä pitkin leijailevat untuvaiset pilvet maahan asti.

Sen kun laittaa pään pilveen.

Paitsi tukka kyllä kastuu.....

 Perjantaina ajeltiin Askerista Ålesundiin.

Ai että, tämä avaruus on niin terapeuttista.

Täällä on niin helppo hengittää.

 Talvi on tulossa vuorille.

Aurauskepit ovat jo paikoillaan.

Reitti kulki Geirangerin kautta

Ylhäällä oltiin jo,

lumihuiput ihan vieressä

Vähän ennen Geirangeria 

Ehdottomasti tuonne!

1,5 km meren pinnan yläpuolelle.

Serpentiinitietä.

Huipulle on matkaa n. 5 km

Välillä vilkaisu sivulle

Ylhäällä lämpötila juuri sopiva heinäkuisten helteiden vastapainoksi.

 Pilvien tasolla

Lumihuiput

 Alaspäinkin uskalsi katsoa kun oli kunnon kaiteet

 Alhaalla näkyy Geirangerin vuonon pohjukka.

Vuonon vastakkaisella rannalla serpentiinitie, jota pitkin jatkettiin kohti Ålesundia.

Täällä asiat saavat oikeat mittasuhteet.

Ihminen on hyvin pieni.

Kaikkia eivät kaiteet pidätelleet.

 Ranskalaiset nuoret kävivät vuorotellen istumassa tuolla kielekkeellä.

 Selfie-villitys.....

 

Takaisin alas.

Toivottiin, ettei tule bussia vastaan....

  

 Kuvassa näkyykin tie Geirangeriin.

Valokuviin saa ikuistettua vain kalpean aavistuksen näistä huikeista maisemista.

Silti yksi asia tuli mieleen.

Joulupukki voisi olla kiltti (vai minunko se pitikin olla kiltti)

ja tuoda laajakulmaobjektiivin!

Niitä tavisobjektiivilla otettuja kuvia on

vielä ...paljon... joten jatkoa seuraa

♥