Sama, tuttu, autuaallinen onnentunne valtaa mielen joka vuosi yhä uudestaan
upottaessani sormet multaan ensimmäistä kertaa keväällä.
Ihan kaikki on vielä edessä, kaikki on vielä mahdollista.
upottaessani sormet multaan ensimmäistä kertaa keväällä.
Ihan kaikki on vielä edessä, kaikki on vielä mahdollista.
Tänään kylvin keijunmekot,
siemenet keräsin jouluna syksyllä muovikasvariin säilömästäni keijunmekosta.
Jouluna siinä oli vielä kukkiakin,
mutta tammikuun muutamista pakkaspäivistä se ei enää selvinnyt.
Sinivaleunikot kylvin myös, niiden siemenet keräsin viikolla pihalta.
Sinivaleunikot saavat nyt olla viikon lämpimässä,
sen jälkeen siirrän ne joko jääkaappiin tai kasvariin
kylmäkäsittelyyn ainakin kuukaudeksi.
Latva-artisokkaa päätin jo kerran olla kylvämättä tänä vuonna,
kun kertaakaan vielä en ole onnistunut sen kanssa.
Siemenet kyllä itävät hyvin ja lähtevät kasvuun, mutta sitten ne kaikki vähitellen
kuukahtavat ennemmin tai myöhemmin.
Tänään tuli kuitenkin sellainen olo, että kerran vielä yritän.
Kävin puutarhamyymälästä ostamassa siemenet
ja taas kerran usko on luja, että tänä vuonna onnistuu!
Kylvökset ovat kodinhoitohuoneen pöydällä näissä pienissä kasvareissaan.
Laitoin laatikoihin mullat jo pari päivää sitten
ja annoin kosteuden imeytyä multaan aluslautasten kautta.
Näissä laatikoissa on reiät pohjassa, joten niissä on helppo säilyttää tasainen kosteus.
Kannessa on myös tuuletusluukut.
Yleensä käytän Green Caren kylvömultaa, mutta ei sitä ei vielä ollut täällä kaupoissa.
Ostin sitten Kekkilän luomu kylvömultaa ja lisäsin siihen luonnon mycorizzaa.
Kuten paketissa lukee, sillä on laajat positiiviset vaikutukset, se hidastaa jopa ilmastonmuutosta!
Keijunmekon siemeniä oli varmaan monta sataa, vaikka tuossa on paljon roskaakin joukossa.
Siemeniä ei saa mitenkään siististi ulos sieltä siemenkodasta.
Mutta arvokas kylvös kuitenkin, montakohan euroa se pussi, jossa oli 5 siementä, viime keväänä
maksoikaan..?
Keijunmekko ja sinivaleunikko itävät valossa, joten niiden siemeniä ei peitetä.
Heti tammikuun alussa tein tilauksen Impectalle Ruotsiin, eikä siinä montaa päivää kulunut,
kun siemenet olivat jo postilaatikossa!
Melko maltillinen oli tilaus, vain 20 pussia. Neljää erilaista tomaattia ja
loput ovatkin kesäkukkia, joita pitää olla joka kesä!
Vanhoja siemenvarastojani en vielä ole käynyt läpi,
mutta nyt on hyvin aikaa inventoida siemenet ja tehdä kylvösuunnitelma loppukeväälle,
seuraava otollinen kylvöajankohta on 16.2-1.3.
Latva-artisokan ostosreissulla tänään ostin lisäksi VAIN kolme muuta siemenpussia.
Kirsikkatomaatti Tiger F1 oli liian houkutteleva ja viidakkokurkku on hauska kasvarissa kiipeilemässä.
Tuo munakoiso vaan jotenkin tuli väkisin mukaan.
Mutta yhtään esikkoa edes en ostanut, vaikka nekin olivat vaikka miten ihania!
Melko hyvin selvisin!
Täällä oli jälleen talvi.
Tällä kertaa se kesti puoli päivää.
Yhtenä päivänä kaupan kassajonossa seisoessani huomasin lehtihyllyssä
uuden lehden!
Kuten olettaa saattaa, lehti päätyi ostoskärryihini, mutta oli oikein hyvä ostos.
Lehdessä riittää lukemista useammaksikin kerraksi.
Aivan ihania kuvia ja monelaista asiaa.
Onnin kanssa jaetaan kiinnostus myös kodin viherkasveihin,
vaikka juuri nyt hän onkin hyvin harmistunut!
vaikka juuri nyt hän onkin hyvin harmistunut!
Katalan tempun tein, kun annoin kaapin päällä oleskelleen
pullojukan naapuriin ja ostin tilalle klusian.
Onni kävi aina aamupalaksi rouskuttelemassa pullojukan lehtiä
ja nyt hän käy aina välillä tarkistamassa, olisiko se pullojukka palannut.
Ei ole helppoa pienellä kissapojallakaan.
Reipasta tammikuun viimeistä viikkoa ja hilpeää alkavaa helmikuuta!
♥
pullojukan naapuriin ja ostin tilalle klusian.
Onni kävi aina aamupalaksi rouskuttelemassa pullojukan lehtiä
ja nyt hän käy aina välillä tarkistamassa, olisiko se pullojukka palannut.
Ei ole helppoa pienellä kissapojallakaan.
Reipasta tammikuun viimeistä viikkoa ja hilpeää alkavaa helmikuuta!
♥