Puutarhastelijan herätyshaaste

Elämää Paratiisinpalasessa-blogin Laura haastoi puutarhabloggaajat:

"Lähdenpä kevätkauden bloggaamiseen haastamalla teidät kaikki, 

jotka haluatte osallistua Puutarhastelijan herästyshaasteeseen.
Sääntöjä on vain kaksi, ettei aloittaminen ole liian vaikeaa:
- Valitse kuvatiedostoistasi kaksi (tai useampi) viime kesän kansiota.

- Lataa kummastakin kansiosta blogiisi kuusi sattumanvaraista puutarha-aiheista kuvaa, 

ja kerro niistä jotakin.  Eli yhteensä 12 kuvaa.

 Halutessasi voit linkittää kuviin liittyviin kesämuistoihin blogissasi."

Ihana haaste, kun ulkona vihmoo räntää ja kevät tuntuu olevan vielä niin kaukana!
Helpotusta kevätkaipuuseen tuo siemenpussien rapistelu.
Sormet on jo saanut upottaa ensimmäisen kerran kylvömultaan.
Tulee se kevät!

Viime kesästä muistuvat ensimmäisenä mieleen kaikki mukavat
puutarharetket, puutarhabloggaajien tapaaminen Tampereella,
Takapenkin ladyjen excursiot Jyväskylään ja Vakka-Taimeen,
Vakka-Taimessa käytiin myös Kivipellon Sailan kanssa.
Matkat Ruotsin puutarhoille.
Sade.

Ajatuksenani oli etsiä sellaisia kuvia, joihin liittyy suuri tunne.
Kuva hetkestä, jolloin mielen valtasi onnentunne, sietämättömän ihana hetki,
 jonka toivoisi jatkuvan ikuisesti.
Oikeasti näitä pakahduttavan täydellisiä hetkiä olen kokenut vain muutaman;
tunturin laella tammikuussa auringon noustessa, pakkasta -29,
tai merikotkasafarilla Norjan kauneimmassa vuonossa,
 kun merikotka liitää alas vuorenrinteellä sijaisevalta pesältään,
toukokuussa Kauttuan koskilla tuomien kukkiessa...

Valitsemissani kuvissa on, jos ei ihan euforisia,
niin kuitenkin unohtumattomia hetkiä viime kesältä.


Viime keväänä en päässyt Tukholman puutarhamessuille kaikenlaisten yhteensattumien vuoksi.
Teimme kuitenkin oman retken Ruotsiin pari viikkoa messujen jälkeen.
Kävimme Ulriksdalissa ja Zetasilla.
Tukholmassa kevät oli vähän edellä meidän kevättämme.
Kauneimman aamun ikänä vietin Kungsträdgårdenilla Accolade-kirsikoiden alla.
Uskomattoman kaunista.


Ruusa, ihana pieni kissa, onnessaan kevätkukkaniityllä.


Aamu-aurinko herättelee valkoiset sinivuokot siilikuusen juurella.

Puutarha-aiheisten kuvien valinnassa tahtoo väkisin juuttua huhti-toukokuun kuviin!
Niin paljon kaikkea ihanaa, uutta ja vihreää.
Ensimmäiset raparperit.
Raparperipiirakka kuuluu niin kevääseen!


Fritillariat, ihanat ilta-auringossa.
Peipposen iloinen viserrys taustalla.


Pienet Fire of love-tulppaanit.
Olen istuttanut pääasiassa parvitulppaaneja ja muita pieniä tulppaanilajikkeita,
jotka viihtyvät useita vuosia ja leviävätkin.
Isot tulppaanit ovat kyllä ihania, mutta vähäen sellaisia yksivuotisia, tahtovat hävitä aika nopeasti.


Ruusutarhassa kukkivat viime kesänä kuitenkin nämä tulppaanit,
jotka olivat auetessaan keltaisia ja muuttuivat vähitellen punaisiksi.
Mielenkiinnolla odotan, kukkivatko vielä ensi keväänä.


Orvokit ja sateinen kesä.
Orvokit ovat jotenkin niin positiivia ja iloisia kukkia.
Hymyilevät sateellakin.


Oman kirsikkapuiston Accolade.
Kesällä rakennettiin kirsikkapuisto kodin sisäänkäynnin viereen.
Kaksi Accoladea, kirsikkasorvarinpensas, Kivipellon Sailalta sain helmipihlajan taimen,
kaksi pienikasvuista (toivottavasti) purppuraheisiangervoa, kaikkia ihania perennoja.
Syksyllä käytiin taas Ruotsissa, täällä, täällä ja täällä.
Tällä reissulla ostin monenlaisia ihania sipuleja.
Voi, kun odotan kirsikkapuiston heräämistä!


Kesäkuun puolelle vihdoin päästiin kuvissa,
Unelmatädyke.
 niin kaunis kukkiessaan, loppukesällä vähän ränsistyneen näköinen.
Oikein sympaattinen. vähän vaatimatonkin.
Tuo mieleen lapsuuden niittyjen villit nurmitädykkeet.


Kesällä kävin useammankin kerran Vakka-Taimessa.
Ruusu-päivänä Vesa Muurinen esitteli ruusuntarhansa ruusuja,
 kertoi niiden historiasta ja kasvatuksesta.
Mukava ja lämmin tunnelma oli siellä, välillä vähän satoi vettä,
 mutta innostunut ja asiantunteva esittelijä piti kuulijat tarkkaavaisina.
Ihastuin niin tähän Violaceaan, että ihan pakko oli saada omallekin pihalle.
Niin toivon, että selviää tämän talven yli!


Pionien kodissa käytiin heinäkuussa.
Vierailu siellä on aina yhtä unohtumaton!
Kuvan pioni on kotipihalta, vaikka en juuri nyt muistakaan nimeä....


Jalokurjenpolvi Rozanne, jaksaa kukkia koko kesän.
Kurjenpolvet ovat uusi keräilykohteeni, niin monimuotoisia, matalia, korkeita, kerrottuja,
ihania pastellisävyjä....

 Viime kesä oli vallan tavattoman hyvä mustikkakesä.
Takapihalta löytyivät piirakkamustikat.

Viimeinen kuva on Zetasilta syyskuussa.
Zetas on taas kohteena huhtikuussa, kun mennään puutarhamessuille, hotellikin on varattuna ihan Zetasin vierestä :)

Between omassa haastevastauksessan totesi, että häneltä katosi postauksen edetessä punainen lanka.
Niin taisi käydä minullekin, kateissa ovat niin vihreä kuin punainenkin lanka,
mutta ihanissa kesäisissä muistoissa kului hyvä tovi!

Kuviakin tuli taatusti enemmän kuin 12, en edes laskenut.
Mutta niin tässä aina käy.

Mukavaa Pihabongausviikonloppua!

♥