Viikon varrelta - ja toisenkin

Tänään on jo marraskuun toiseksi viimeinen päivä!

Edellisestä postauksesta on aikaa jo kaksi viikkoa.

Kahdessa viikossa ehtii tapahtua paljon.

Tuli talvi, yhdessä yössä satoi 20 cm lunta, 

parin päivän kuluttua tulivat vesisateet ja talvi katosi yhtä nopeasti kuin tulikin.

Sää on nyt mitä uuvuttavin, taas muutamaan päivään päivä ei ole oikeastaan valjennut ollenkaan. 

Kyllä niin pettynyt olen, kun lumi suli pois yhtä nopeasti kuin tulikin, yhdessä yössä. 

Vesi tulvi kaupungissa katkaisten katuja ja saartaen taloja. 

Meillä täällä kotona ei ollut tulvista tietoakaan, koti on mäen päällä, 

eikä lähistöllä ole isompia ojia tai jokea.

Tiistaina käytiin ystävien luona Ypäjällä, matkalla koettiin niin Euran kuin Huittistenkin tulvat.

Juuri ennen lumisadetta kävin keräämässä lavakasvimaalta ison nipun persiljaa. 

Huuhtelin niistä pois hämpyt ja muut pikkuöttiäiset ja laitoin persiljan pakastimeen.

Oli varmaankin tämän vuoden viimeinen sadonkorjuu.

Lumisateen jälkeen kauriit tunkeutuivat jostain aidan raosta lavakaulusmaalle 

ja kaivoivat lumen alta loput persiljat.

Juuri ennen lumisadetta Ruusa ehti käydä pihalla hankkimassa ruohonkorren nieluunsa.

Eläinlääkärireissu siitä taas seurasi.

Kissan nielua ei pysty tähystämään ilman nukutusta, 

joten Ruusa jäi eläinlääkäriin pariksi tunniksi.

Runsaan 10 cm ruoho oli nielusta löytynyt.

Lunastettiin Ruusa takaisin, 200,40€.

Rahalla taas selvittiin tästäkin.

Ihan ääneen esitin myös toiveen, että toivottovasti nyt sataisi lunta, että ruohot peittyvät.

Heti seuraavana yönä toive toteutuikin, harmillisesti talvi oli niin lyhytaikainen.

Ulos ei tällaisina päivinä huvita mennä ollenkaan, 

keskiviikkona käytiin kuitenkin takapihan metsiköstä keräämässä vähän kranssitarpeita, 

pimeys ehti silloinkin yllättää.

Vähän katseltiin Oskarin kanssa pihan tilannetta samalla.

Oskari kävi kartoittamassa tilannetta vähän korkeammalta, 

mitään huolestuttavaa ei ilmeisesti kuitenkaan tullut näköpiiriin.

  

 Iidänvarjohiippojen lumen alta paljastuneet lehdet hehkuvat taas joulunpunaisina. 

Kielon marjat ovat kuin pieniä, hehkuvia lamppuja ruskeassa maastossa.

Vaaleanpunaisen Aili-herukan marjat olivat kesällä piilotelleet lehtien takana 

ja niinpä ne jäivät poimimatta. Ehkä joku lintu ne vielä löytää.

Olen ostanut sisälle joulunodotuskukkia.

Ihan minikoisen joulutähden ja kaksi miniä valkoista tulilatvaa.

Muutaman amarylliksen sipulin olen myös istuttanut.

Amaryllikset ovat jo avanneet kukkansa, nähtävästi jouluksi on hankittava uudet amaryllikset, 

nykyiset ehtivät lakastua ennen joulua. 

Eniten nyt haluaisi vaipua talviunille ja herätä joskus helmikuussa.

Kun se ei onnistu, täytyy keksiä jotain sijaistoimintaa,

niinpä leivoin tänään toisen annoksen joulunodotuspipareita. 

Ehkä se leipomisinnostus tässä vielä pikkuhiljaa heräilee.

Ihan lapsuudesta asti se kodissa leijuva tuoksu, kun mausteet kiehautetaan siirapissa, 

kuuluu erottamattomasti joulunalusaikaan.

Olen leiponut jo aikaisemminkin yhden erän, 

mutta ne on jo syöty, osa niistä tosin lähti Tampereelle.

Vähitellen pitäisi alkaa miettiä joululaatikoita. 

Seuraavalla kauppareissulla täytyykin muistaa ostaa lantut, bataatit ja porkkanat valmiiksi. 

Nyt riittää 5 kg:n pussit kutakin, kun en tänäkään vuonna osallistu myyjäisiin, 

vain muutamille ystäville olen luvannut tehdä joululaatikot. 

Kypsennän laatikot ja pakastan ne, niin saan kaikessa rauhassa tehdä, ilman kiirettä.

Sellaisia sattumuksia täällä parin viikon aikana ehti tapahtua.

Viihtyisää joulunalusaikaa Sinulle

♥

Marja