Marraskuun sävyjä

Onpa hauskaa, vielä marraskuussakin löytyy pihalta muutakin väriä kuin ruskeaa.

Auringon työpäivä on marraskuussa lyhyt,

 mutta ne lyhyetkin auringonpaisteiset hetket torjuvat hyvin syysankeutta ja haikeutta.

Jonain päivänä on hiljakseen tipahdellut lumihiutaleita, välillä, kuten tänäänkin, on satanut vettä.

Viikonlopuksi on luvassa enemmänkin vesisadetta.

Ei auta muu kuin pukeutua sään mukaisesti sadeasuun ja lähteä metsäretkelle.

Havutöiden materiaalien hakeminen olisi viikonlopun urakkana.

Syysmyrkkyliljat sinnittelevät, nyt jo vaaka-asennossa.

Höyhenpensas ei ole vielä malttanut luopua kaikista lehdistään.

Hajuherneetkin kukkivat vielä, melko kohmeisina tosin.

Kielon hehkuvan punaiset marjat, kuin korut

Koruilta näyttävät euroopansorvarinpensaankin siemenkodat.

Näistä saisi iloiset korvikset 

Punamarjaisen aronian marjat eivät ole vielä kelvanneet kenellekään.

Ehkä joku rastas ne vielä talven mittaan löytää.

Japaninhappomarjan punaiset marjat tuovat mieleen jo vähän joulufiilistä.

Parina yönä oli pakkasherra ahkeroinut ja koristellut puutarhan

Harjaneilikka aurinkoisena pakkasaamuna.

Huurrettu syysasterin kukka

Syysahramikin sai osansa kimalteista 

Keijunkukkien lehdille pakkanen taiteili erityisen upeat röyhelöt

Pikkuinen kääpiöpalsamipihta oli saanut kauniit hileet neulasilleen.

Maahan pudonneet omenapuunlehdet olivat yön aikana saaneet omat röyhelönsä.

Onni käy päivittäin tarkastuskierroksella puutarhassa.

Kuten näkyy, Palibin-pikkusyreenin runko on ollut erityisen huolenpidon kohteena. 

Kissanmintuista käydään hakemassa päivän hepulit.

Kun omat pihapuuhani rajoittuvat nyt lähinnä kuvauskierroksiin,

jää ruhtinaallisesti aikaa kutomiselle.

Parit sukat valmistuivat tällä viikolla.

Nämä perussukat tein Kaupunkilangasta ja ne päätyivät miehelleni testisukiksi,

että näen miten tuo lanka käyttäytyy ja kestää.

Miehellä villasukat kuluvat aina puhki varmaan maailman nopeiten,

joten nopeasti näkee, nyppyyntyykö lanka ja mikä on sen kulutuskestävyys.

Vihreät sukat ovat hyväksi havaittua Jannea. Nekin pääsivät jo virkaansa jalanlämmittäjiksi.

Koko aikaa ei jaksa kutoa, välillä pitää häärätä myös keittiössä.

Kakkuja on niin mukava leipoa, ensi viikolla teen varmaan ensimmäiset joulupiparit

mummun perintöreseptillä.

Juuri nyt uunista leijailee ihana imelletyn perunalaatikon tuoksu.

Tiikerikakku sai tiikerin raidat myös pinnalleen.

Leppoisaa viikonloppua ja 

ihanaa rakkaudentäyteistä isänpäivää !

♥