Clafoutis - fiinimpi pannukakku

Elokuu.

Paras kesäkuukausi, seesteisen rauhallinen ja leppoisa, kuitenkin vielä kesäkuukausi,

 melkein yhtä ihana kuin toukokuu.

Aamuissa ja illoissa jo vähän syksyn tuntua.

Hämärtyvät illat.
Usvaiset aamut
Takapihan metsikössä aamuisin hämähäkin verkoissa  kastehelmet, jotka nouseva aurinko kuivattaa.

Päivisin vielä täysi kesä.

Kasvimaalla ja puutarhassa valmistuu kuuman kesän kypsyttämä sato.

Kasvihuoneessa kypsyy tomaatteja niin paljon, ettei melkein ehdi kaikkia syödä.

Kirsikkaclafoutis

Kaksi pientä suklaakirsikkapuuta kypsyttivät pienen ämpärillisen mehukkaita kirsikoita.

Suurin osa kirsikoista päätyi hilloksi, jonka maustoin manteliliköörillä.

Melkein turmiollisen herkullista!

Pari litraa kirsikoita laitoin pakastimeen sellaisenaan,

 käytän ne myöhemmin kun keitän mehuja.

Elokuun herkku on Kirsikkaclafoutis, jota pitää tehdä kerran kesässä.

Reseptin olen yhdistellyt useammasta eri reseptistä.

Isoon, n. 28 cm piirakkavuokaan tarvitaan:

1 l kirsikoita

50 gr voita sulatettuna ja jäähdytettynä

3 munaa

1 dl vehnäjauhoja

1 dl mantelijauhoja

1 dl sokeria

1 dl maitoa

2 dl kermaa

voita ja tomusokeria vuokaan

Riko munat yleiskoneen kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki,

vatkaa joukkoon jauhot, jatka vatkaamista ja lisää voi ja sokeri.

Lisää viimeksi maito ja kerma koko ajan vatkaten.

Vatkaa seos tasaiseksi ja kuohkeaksi.

Voitele vuoka voilla ja "jauhota" se tomusokerilla.

Levitä kirsikat, joista kivet on poistettu, vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Kaada taikina kirsikoiden päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia, kunnes paistos on juuri ja juuri kypsää

 ja pinta kauniin ruskea.

Jäähdytä haaleaksi ja siivilöi pinnalle tomusokeria.

Seuraksi vielä vaniljajäätelöä.

Clafoutiksen voi tehdä myös vadelmista, viinimarjoista, luumuista tai omenoistakin.

Tällä kertaa kirsikoita oli vain n. puoli litraa,

kyllä niitä litra olisi tarvittu.

Vuoan pohjan pitäisi olla kokonaan kirsikoiden peitossa.

Taikina kirsikoiden päälle ja uuniin.

Ihanan makuista, makeaa ja melko tuhtia!

Paras paikka clafoutiksen syömiselle on tietenkin elokuinen kasvari,

jossa vielä on täysi kesä, vaikka ulkona alkaa olla jo vähän loppukesän tunnelmia.

Kaikki on enemmän tai vähemmän rupsahtanutta ja tuleentunutta jo.

Lavakauluskasvimaalla kypsyy kesäkurpitsoja tasaiseen tahtiin.

Soppa365-sivustolla on Kesäkurpitsa-sitruunakakun ohje, jota kokeilin eilen.

Kirjoitan reseptin myös tänne blogiin, lähinnä itseäni varten muistiin,

sillä kakusta tuli niin raikas ja mehevä, että varmasti teen toisenkin kerran.

4 dl kesäkurpitsaa karkeana raasteena
2 munaa
3 dl sokeria
 4 dl vehnäjauhoja
75 gr mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
3/4 tl suolaa
1/2 tl soodaa
2 tl luomusitruunan kuorta raastettuna
1 1/2 dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua)
1 dl mantelimaitoa
1/2 dl sitruunamehua
Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi.
Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Yhdistä jauhot, mantelijauhe, leivinjauhe, suola ja sooda keskenään.
Sekoita kesäkurpitsaraaste ja sitruunankuoriraaste muna-sokerivaahtoon.
Lisää kuivat aineet vuorotellen rypsiöljyn kanssa.
Sekoita lopuksi joukkoon mantelimaito ja sitruunamehu.
Voitele ja korppujauhota kahden litran vetoinen rengasvuoka.
 Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.
 Kypsennä kakkua 175-asteisen uunin alimmalla ritilätasolla noin 1 t 10 min.
.Peitä kakun pinta paistoajan puolivälissä leivinpaperilla, ettei se tummu liikaa.
 Anna kakun vetäytyä puoli tuntia ennen kuin kumoat sen vadille.
Siivilöi jäähtyneen kakun pinnalle tomusokeria.

 Kesäkurpitsasta tulee juuri sopivan hienoa tällä Tupperwaren ExtraChef teholeikkurilla.

Tämä on niin näppärä, minulla käytössä ihan päivittäin.
Hienonnan tällä porkkanat porkkanakakkuun, teen peston, juustokakun keksipohjat saa tällä tehtyä,
sipulit saa nopeasti ja helposti ilman kyyneleitä silpuksi.

Kakku säilyy jääkaapissa hyvin viikon, ellei tule syödyksi sitä ennen.

 Seuraavaksi kypsyvät omenat.

Leppoisaa ja herkullista elokuista viikkoa!

♥