Usko tai älä!

Huomenna on Matin päivä.

 Vuoteen 2000 asti joka 4.vuosi 24. helmikuuta oli karkauspäivä

 Päivän määräsi tälle paikalle jo pari tuhatta vuotta sitten

 Rooman ensimmäinen keisari Caius Julius Caesar, joka järjestytti roomalaisen ajanlaskun.

Näin ollen Matin päiväkin siirtyi joka 4.s vuosi yhdellä päivällä eteenpäin.

Vuodesta 2000 alkaen ei Suomessa enää noudateta Julius Caesarin määräystä, 

vaan karkauspäivä on 29. helmikuuta ja Matin päivä on aina 24. helmikuuta.

Kustaa Vilkunan "Vuotuinen ajantieto" on oikein oivallinen tietoteos Matinpäivänkin suhteen:
(kuulkaa, kyllä ihminen pärjää, kun omistaa Vuotuisen ajantiedon ja kuukalenterin!)

Matinpäivä on ensimmäinen kevätpäivä; Matinpäivänä talven selkä taittuu 

ja se näkyy luonnon vilkastumisena

Jos Mattina pyryttää, niin sitten on Matinpäivän jälkeen 7 isoa pyryä

 ja joka isolla pyryllä 7 pienempää pyryä

Jos Matinpäivänä sataa lunta, niin keväällä sataa vielä lunta niin paljon,

 että istuva koira peittyy pihalle.

Päivä tunnetaan räystäissä roikkuvista jääpuikoista, »Matin parroista». 

Mitä pidemmät parrat, sitä pidemmäksi kevät venyy.


Nämä parrat roikkuvatt räystään sijasta juhannusruusun oksistossa.
Onneksi eivät ole kovin pitkä kuitenkaan....

Vielä on vaikea sanoa, miltä huominen Matin päivä tulee näyttämään.
10 minuuttia sitten ikkunasta katsoessani koko maailma oli valkoinen,
lunta tuli vaakatasossa taivaan täydeltä.
Nyt paistaa aurinko kirkkaasti.
Kaikki on mahdollista huomenna.

Tällä viikolla on saatu kokea melko vaihtelevaa kevättalvista säätä.
Maanantaina oli kunnon lumipyry, tiistai mitä ihanin aurinkoinen kevätpäivä pikku pakkasessa.
Keskiviikkona ihan kamala pyry ja tuisku!
Tänään on ollut vähän kaikkea sekaisin.

Pyrypäivinä kissat tekevät sitä, mitä pyrypäivänä kissan kuuluukin.

Tiistaina oltiin porukalla pihalla.

Otettiin kaikki irti auringonpaisteesta.

Teehuone siellä odottaa lavakauluskasvimaan takana.

Olen saanut jo hankittua kirppikseltä sinne tuolit.

Pöytä on vielä tilapäisratkaisu.

Verhotkin odottavat ompelua vielä.

Sinipiikkiputki,  Eryngium planum 'Jade Frost',
jolla on valkoiset kukat ja kirjavat lehdet kesällä

Rosa 'Tove Jansson'


Nipsu ja kevätaurinko
(ja Ruusa taustalla vessassa, Ruusa se ehtii joka kuvaan...)

Onni ja Nipsu

Kyllä se aurinko ainakin henkisesti jo lämmittää!

Onni ja aurinko ♥

Eilen. Sama paikka, tosin ilman Onnia.

Ei ollut kissanilma eilen, eikä tänään.

 Kissat jäivät eilen kotiin nukkumaan, kun kävin kaupungissa hankkkimassa

troppia lumimyrskyahdistukseen.

Kukkakauppias teki lumiahdistuksenkarkoituskimpun hurmaavasti tuoksuvista neilikoista.

Iloinen, piristävä, virkistävä ja kestävä 

 

Onnenpensaan oksaakaan en voinut vastustaa.

Maljakossakin tähän tulee kukkien varistua vielä pienet lehdetkin.

Pitkäikäinen kevätilo.

Kävin leikkaamassa pihalta marjatuomipihlajasta muutaman oksan maljakkoon.

Toivon, että siihenkin puhkeaa kukat, 

ainakin ulkona keväällä koko pensas on valkoisten kukkien peitossa.

Kukkien lisäksi tulin ostaneeksi keittiön ikkunaan uuden verhokankaan,

sellaisen viidakkotunnelmaisen.

Tänään olisi tarkoitus vielä ommella verho valmiiksi.

Lauantaina Viherpajalta ostettu Vintage-esikko.

Ihana!

Auringonpaistetta Sinulle!

♥