maanantai 28. maaliskuuta 2016

Onni, pääsiäiskissa. Unkarin sinivuokko. Ruokaa. Keltaista.



Onnin pääsiäisposeeraus.
Kivan keväinen sää suosi meitä koko pääsiäisen.
Sunnuntaina aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, 
navakka tuuli vain viilensi tunnelmaa.
Tänään aurinko näyttäytyi vasta iltapäivällä,
lämmintä oli kuitenkin +11C.
Kaikki kissat olivat niin touhuissaan, 
kun me olimme heidän seuranaan pihalla
puuhastelemassa.
cin cin unkarin sinivuokolle



Kasvihuoneessa oli auringon paistaessa jo parikymmentä astetta lämmintä.
Keväisen kaunista ja kepeää..
Kevättunelmasta nautittiin kaikissa mahdollisissa käänteissä.


Pääsiäisaamun brunssi ja päiväkahvit,
2. pääsiäispäivän brunssi, päiväkahvit......










Pääsiäistä ennen tarttui melkein joka kauppareissulla mukaan
sipulikukkaruukku....tai kaksi.
Hyvä perustelu ostamiselle oli, tarjoushinnan lisäksi tietenkin,
että kasvarissa ne kukkivat siihen asti, kunnes sinne voi laittaa kesäkukat.
Vein kasvariin jo lämmittimen, jonka voi ajastaa toimimaan aamuyön tunteina.
Jos nyt sattuisi joku takatalvi yöpakkasineen vielä tulemaan.

Niin ilahduttavia ovat kevään ensimmäiset iloisen värikkäät kukat!
Kuin pieniä aurinkoja kaikki keltaiset narsissit.




Eihän näistä keltaisista voi  olla pitämättä!

Pikaisesti olen pääsiäisen aikana ehtinyt vilkaista toisten blogeja.
..ehkä tässä yön tunteina lähden vielä blogikierroksellekin.....

Jossain blogissa törmäsin taas keskusteluun keltaisista kukista.
Keltaiset kukat jakavat aika voimakkaasti mielipiteet,
toiset tykkäävät ja toiset eivät voi sietää niitä puutarhassaan.

Aloin miettiä, miksi itsekin suhtaudun vähän nihkeästi keltaisiin kukkiin.
Ne keltaiset, joista en pidä, ovat jotenkin liian räikeitä ja pöyhkeän tuntuisia,
tai sitten muistuttavat rikkakasveja.
Henkilökohtainen antipatiani joitakin keltaisia kukkia kohtaan juontaa aikaan, 
jolloin viljelin mansikoita ja herneitä myyntiin
Peltovalvatti tai peltovillakko tulivat silloin muiden rikkakasvien ohella niin tutuiksi, 
että niitä vähänkään muistuttuvia kasveja en halua nähdä kukkapenkissäni.
 Iso hirvenjuurella, syyskaunosilmällä, kevätvuohenjuurella tai Dorian villakolla
ei ole pääsyä meidän pihalle.

Kultahelokki ja tarha-alpi taas ovat mielestäni juuri sellaisia, joissa ei ole mitään
kiehtovaa jujua. 
Ne vain kukkivat räikeän värisinä ja valtaavat pöyhkeästi kasvualaa muilta kasveilta.
Suikeroalpi on erityisen ärsyttävä, sen leviämistä ei pysäytä mikään!
Nauhuksia olen päästänyt pihalle pelkästään perhosten iloksi.

Näihin perusteluihin päädyin omalta osaltani.
 Onneksi näilläkin kukilla on ystävänsä.
Tylsää olisi todella, jos kaikki tykkäisivät samoista kukista.
Kuvia näistä epäsuosikeista ei nyt löytynyt arkistoista.........

Keltaisillakin kukilla on pääsy meidän pihalle.
Jos kukka on vaalean keltainen tai muuten erityisen rakastettava.
Usein ne ihanat ovat myös vähän haastavampia kasvatettavia
Kuten tämä kääpiöunikko.
Harmi, kun se on aika talvenarka.
Tällä hetkellä sitä ei ole kukkapenkissäni,
muutamassa vuodessa se hiipui.
Jos keväällä löytäisi jostain taimia....


Pionit ovat erityisen upeita keltaisina.
Nämä Itoh-pionit olen kuvannut Pionien kodissa.




Bartzella ja Lollipop minulla onkin pihalla, mutta ne eivät ole vielä kukkineet.

Kesäkullero, vaikka se on voimakkaan keltainen,
se on hauska ja niin herttainen.

Kulta-akileija.
Ihana ja oikullinen.


Keltamatara, luonnonkasvi, joka kasvaa kuivilla kedoilla
usein ketoneilikan seurassa.
Ihanan tuoksuinen ja tuo mieleen lapsuuden kesät.

Luontoportti:
"Vuosisatoja vanhan ja laajalle levinneen legendan mukaan keltamatara olisi saanut muista mataroista poikkeavan kauniin kullankeltaisen kukintonsa ja hyvän tuoksunsa, kun neitsyt Maria laittoi niitä pehmikkeeksi Jeesus-lapsen seimeen. Lajin englanninkielinen nimi Lady’s bedstraw (rouvan vuodeolki) on perua olkipatja-ajoilta, ja kertoo, että kuivattunakin laji säilyttää tuoksunsa ja oli sen vuoksi suosittu laji patjaolkena."

Niittyjen katoaminen on tehnyt keltamatarasta uhanalaisen.


Ruusujakin on  ihania keltaisia,
Wiljamin keltaruusu, Aicha.......

Keltaisuudellaan lumoavat aina uudestaan
keväiset narsissit ja krookukset.
Ihanat!


Hurmaavaa maaliskuun viimeistä viikkoa!


Marja

19 kommenttia:

  1. Istutin joitakin keltaisia kukkia ns. varjopuolelle. Ajan myötä ne ovat syystä tai toisesta kadonneet. Persian keltaruusun kaivoin maasta ihan sen hirveän lemun vuoksi, mikä sen kukista leijuu. Ei oo keltainen mun väri kun ehkä joskus leikkokukissa. Ihanat tarjoilut olet järjestänyt, onneksi olen pannarin jäljiltä lukemassa blogeja! Kestää katsella herkkujakin huoletta! Hyvää viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tillariina; keltaiset kukat taitavat suunnilleen kaikki olla sellaisia, että viihtyvät paremmin auringossa. Valoisuutta varjon puolelle saa vaikka valko- tai keltakirjavalehtisillä kuunliljoilla. Ne kasvavat varjossakin.
      Asianmukaiset tarjoilut pitää olla kevätjuhlissa, viikolla syödään sitten kalasoppaa.
      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Unkarinsinivuokko on niin ihanan aikainen! Meillä tosin vasta nupulla ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta; Unkarinsinivuokko tekee näköjään ne nuput valmiiksi jo lumen alla! Meilläkin on vasta tuo yksi kukka auki....

      Poista
  3. Ihana tuo unkarinsinivuokkosi, kun jo kukassa! Meillä vielä hangessa piilossa. Keltaiset on mulle mieleen, mutta tosiaan en niistä kaikista pidä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pirkko; on se urhea pikkkuinen vuokko, heti kukassa, kun pääsee lumen alta esiin!
      Onneksi keltaisia kukkia on tosi paljon erilaisia, että löytyy niitä sopiviakin :)

      Poista
  4. Upea postaus. Kasvarissa ihana kevättunnelma ja maukkaan näköistä syötävää. Suloisia pioneja, keltaisia ei tullut vielä hankittuakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatuska; kiitos!
      Kasvarissa on niin keväistä, auringon paisteessa ja tuulelta suojassa.
      Juuri nyt nuo keltaiset pionit kiehtovat.....

      Poista
  5. Keltaisessa on ihaniakin sävyjä, on tosiaan aika rajoittunutta sanoa, ettei tykkää mistään keltaisesta kun sävyjä on aika paljon.. Itse tykkään kalpeankeltaisesta, niin kuin sinäkin, ja sitten oikein tummasta, joillakin nauhuksilla on lähes okrankeltaiset kukat. Ja näin keväällä ovat talventähdet niin ihania, vaikka jos ne kukkisivat kesemmällä, niin en niistä niin välittäisi. Ehkä.
    Vau mitä juhlistusta, ihanaa! Teillä onkin ollut lämmintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila; niinpä, onneksi keltaistakin on todella montaa sävyä, löytyy kaikille mieluinen sävy :)
      Lämmintä on nyt ollut ja kasvarissa jo ihan kesäiset lämpötilat välillä!

      Poista
  6. Upeita pääsiäiskuvia. Kääpiöunikko ja pionit näyttävät aivan ihanilta. Minustakin kesäkullero on kiva vaikka väri onkin aika ärtsy. Meillä on suikeroalpia vanhoissa kukkapenkeissä maanpeittona ja en ole vielä ainakaan huomannut niiden ärsyttävyyttä :) Sen sijaan olen pähkäillyt mihin siirtäisin lasten leikkipaikan tieltä tarha-alpi-ryppään, mikään kun ei tunnu sopivalta paikalta, missään en osaa kuvitella sen näyttävän kivalta. Ehkäpä syy on kukassa itsessään? :) Ehkä laitan sen pihan perälle liiterin taa tai johonkin muualle missä se saa rauhassa valloittaa tilaa piilossa enimmiltä katseilta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viherrilli; kiitos!
      Sitä kääpiöunikkoa pitää kyllä löytää jostain...
      Se suikeroalpi ärsyttää lähinnä siksi, kun siitä ei pääse millään eroon ja se kasvaa meillä ihan sopimattomassa paikassa ja leviääkin ryökäle ihan hirveästi :D
      Liiterin taus on varmasti ihan sopiva paikka tarha-alpille!

      Poista
  7. Keltaisissa on kauniitakin yksilöitä. Itse tein pienen mokan keltaisten tulppaanien kanssa kun istutin ne arboretumin tammen alle, nyt kukkivat kilpaa nurmikon voikukkien kanssa ja voi miten se ärsyttää, nätit tulppaanit eivät erotu rikan seasta lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja; voi sentään, voikukkien keltaisuudelle eivät varmasti tulppaanitkaan pärjää ja kukintakin niillä sattuu aika lailla samaan ajankohtaan!

      Poista
  8. Nuo keltaiset narskut ovat ihastuttavia. Keltainen väri todella jakaa mielipiteitä. Keväällä sieluni huutaa keltaista niinkuin syksyllä taas punaista. Mutta kevään edetessä keltaisen vimma laantuu. Keltainen tuo mielestäni hehkua kukkapenkkiin.
    Kasvarisi on upea ja se on täynnä herkkuja - syötäviä ja ihasteltavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene; Keväällä tosiaan sitä potee jonkinlaista keltaisen puutostautia. Vaan kunhan voikukat ovat parhaimmillaan, alkaa keltaisesta saada tarpeekseen!
      Kiitos :)

      Poista
  9. Jotenkin tuon keltaisen kanssa ajatuksemme yhtenevät, keltaista meille on tullut mutta tarkkaan harkittuun paikkaan ja jostain syystä (perhoskasvi), keltainen on kaunis rajallisessa määrin kasveja kuten nuo pionit, meillä taitaa kummallakin olla nuo samat keltaiset, viime kesänä tosin ostin sieltä Vakka-Taimesta kaukasian pionin kolmanneksi keltaiseksi! Keltainen ruusukin voi olla kaunis...ehkä!

    Ihana pääsiäiskasvari Teillä olikin, onko siellä herkkuja aina? Onni on komea poika, ihanat viikset ja kulmakarvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila; juu, keltaista saa olla, mutta hyvin valikoidusti. Onneksi keltaisia pioneja on vielä muitakin noiden lisäksi :)
      Herkkuja yritetään järjestää kasvariin aina viikonloppuna, viikolla syödään keittiössä kalasoppaa tai makaronilaatikkoa......
      Ihanan muhkea on Onni talven jälkeen, kun on ahkeraan käynyt murokupilla :D

      Poista
  10. Upeita kuvia! Tuollaisen kasvihuoneen haluan myös, nyt heti!
    Ihania herkkuja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥