TERVETULOA UUDENLAISEN VÄRIKOLLAASIHAASTEEN PARIIN!
TÄMÄN VIIKON AIHE:
RAUHALLINEN
Edellisessä postauksessa olin lumoutunut ihanasta, rauhallisesta valkoisesta
talvitunnelmasta, joka vihdoin saapui myös tänne lounaisrannikolle.
Haastevastauksessa erilaista rauhallisuutta.
.jpg)
Suviaamu
Niin aikaisin, että nyt talvella ei osaa edes kuvitella heräävänsä niin aikaisin.
Täydellisen rauhallinen.
Sekä luonto, että oma mieli.
♥
Todella kauniit kuvat... ja tunnelma ♡
VastaaPoistaMarru; kiitos :)
PoistaVoi tahtoisin sukeltaa noihin kuviisi!
VastaaPoistaPirkko; no, ei enää ihan hirveän pitkää aikaa ole siihen, että aamut ovat taas tuollaisia. Silloin pitää vaan herätä tosi aikaisin, mutta kannattaa kyllä......
PoistaIhana suviaamu, siinä on lupaus tulevasta
VastaaPoistaMolley; juu, kesäkuussa on jo tuollaisia aamuja.....
PoistaLumoava tunnelma. Värit sopivat ihanan hyvin toisiinsa.
VastaaPoistaSara D.B. ; suviset aamut ovat uskomattoman lumoavia!
PoistaTodella lumoava tunnelma ja aivan pakahduttavan kauniit kuvat!
VastaaPoistaRiina; kiitos :)
PoistaHetket ennen päivän alkua ovat hyvin kauniita, aamun armeliaisuus ennen kirkasta auringonpaistetta, kasteenkostea maa, lämmin henkäys ilmassa, usvan hento verho...
VastaaPoistaSaila; nuo hetket ovat todella lumoavia, melkein sydän pakahtuu. Joskus, kun meillä oli mansikoiden lisäksi vähän myös herneitä kasvamassa ja myimme niitä torilla, mentiin niitä herneitä keräämään aamuisin joskus 4 aikaan. Niiden aamujen lumoa en unohda koskaan, ensimmäiset auringon säteet, ensimmäinen lintu herää laulamaan, kasteesta kosteat herneenpalot.......täydellinen korvaus siitä, että piti herätä ja nousta pois lämpimästä sängystä :)
PoistaVoi, kehtaanko sanoa...olen siis kutonut paljon, mutta...aivot vaan ei taipuneet paitsi tuhannennella (tai viidennellä...tai) yrityksellä, teen siis ohjeesi mukaan pitsisukkaa, ja sisu ei antanut periksi, tulostin ohjeen mutta ei ei ja ei, aina meni mönkään ja purin ja taas uudelleen, mutta sain kai aivot taas takaisin ja alkoihan se sujua, en siis ole pitsineuletta tehnyt aikoihin ja nuo sukkamallisi niin kutkuttivat että oli pakko alkaa ja pääsinhän voitolle, mutta hikeä se nostatti, Kivipellon isäntäkin koitti kannustaa ja katsoi myös ohjetta :D no jos puolustuspuhetta hiukan, olen nyt siis saikulla, kaaduin ja pää kopsahti katuun ja niska jotenkin venähti...pari päivää annan viilipytyn päässä tasaantua, no laitettiin kyllä piikit kukonharjaa taas polviinkin samalla, mutta nyt riemulla ei ole rajaa!
PoistaSaila; vikaa on varmasti ohjeessakin; vaikka kaikki jutut ovat itselle ihan selviä, on tosi vaikea saada kirjoitettua ne ohjeet ymmärrettävään muotoon! Kiva kuitenkin, että sait lopulta juonesta kiinni :) kannustajastakin on varmasti apua ;D
PoistaVoi että, pikaista toipumista sinulle, tuollaiset kaatumiset voivat olla tosi kohtalokkaitakin. Yksi tuttu mies kaatui kotipihallaan ja löi päänsä niin, että sai jonkinlaisen aivovamman, eikä pystynyt enää palaamaan töihinsä. Sinulle ei onneksi käynyt niin pahasti! Auttaako se kukonharja sinulla? Minulle ei sitä ole koskaan laitettu, mutta nyt ei enää ole edes tarvetta, kun on polvet leikkauksella korjattu. Kunhan saan vielä tämän oikean polven kunnolla taipumaan, ( no, leikkauksesta on vasta vajaa 3 viikkoa, kyllä se siitä ajan kanssa notkistuu) sitten taas syksyllä mennään tunturin rinnettä ylös ja alas......
Riemukasta päivää sinulle :)
Kukonharja on kanapiikaa niin auttanut ettei ole puoleen vuoteen tarvinnut laittaa kortisonia eikä punktoida eli ei ole sarana nesteillyt niin kovin. Taivu se ei sillain kuin ennen että kyykkyyn pääsisi, mutta kontilleen pääsee muutenkin. Riemukasta päivää Sinullekin, kesään on aikaa ja toivottavasti kuntoutumisesi edistyy hyvin! Se oli melkoinen kupsahdus, olimme menossa toiseksi nuorimman tyttären synttäreille, varoittelin juuri jäästä lumen alla ja sitten mammaa vietiin, humpsista vaan ja vanhempi tyttö tuli jeesaamaan ja kaatui muttei lyönyt itseään ja sitten mies näki meidät kaksi maassa ja tuli auttamaan ja kupsahti hänkin, siis kolme oltiin siinä kasassa, onneksi oli huppu päässä ja etten sitten saanut kai pahempaa, aivoilla vain menee pari päivää asettuakseen taas paikalleen.
PoistaOnpa hyvä, että kukonharja on tehonnut!
PoistaTuollaiset kupsahdukset eivät ole kyllä mikään naurun asia, mutta olette te varmaan olleet aika hupaisa näky, perhe yhdessä kasassa.......
Mimon mami; kiitos ;)
VastaaPoistaIhana varhaisaamun tunnelma, joka on lähes käsinkosketeltava.
VastaaPoistaKruunu Vuokko; kesäaamuna tunnelma on niin sadunomainen, että muutamana aamuna kannattaa herätä ihan vartavasten kokemaan tuo tunnelma.
PoistaVoi miten kaunis aikainen aamu. Jokainen kuva on kaunis jo yksistään ja yhdessä muodostavat tunnelmallisen kokonaisuuden.
VastaaPoistaIrene; kiitos! Kuvia etsiessäni palasin itsekin haaveissani noihin kesäaamuihin :)
PoistaUpeita kuvia jokainen. Ihana tunnelmallinen kollaasi.
VastaaPoistaLiplatus; kiitos :)
PoistaJuuri näitä kesäaamuja kaipaan! Todella seesteinen tunnelma koosteessasi.
VastaaPoistaRiitta Jylhä; niin minäkin, kesässä parasta ovat juuri aamut!
PoistaPysähdyttävät ja tunnelmalliset kuvat, kaipuu kesään pahenee vaan entisestään... :)
VastaaPoistaKesäKukka; voi sentään, nyt pitää vaan kärsivällisesti odottaa ja siinä odotellessa nauttia helmikuun timanteista hangella....
PoistaUpeat kuvat!
VastaaPoistaMaatuska; kiitos :)
PoistaEteerisen kaunis ja utuinen tunnelma...ihanaa!
VastaaPoistaSusanna; kesäaamuissa on oma taianomainen tunnelmansa!
PoistaOi, tuota valoa aamun sarastaessa, ihan kohta!
VastaaPoistaSusuPetal; ihan kohta! Sitten muistetaan nauttia aamuista.....
Poista