Nopsajalka?

Ensinnäkin on todettava, että kuvat ja teksti eivät mitenkään liity toisiinsa

Kuvat ovat viime maaliskuulta ja huhtikuulta.

Ihan vaan siitä syystä, että pian tammikuu on päästy loppuun,

tammikuun jälkeen on lyhyt helmikuu ja sitten onkin jo maaliskuu!

Kevään ensimmäisten krookusten ja lumikellojen aika!

Se nopsajalka, ainakin tuleva sellainen, olen minä.

Menin torstaina sairaalaan, jossa operoitiin oikean jalan polvi.

Siinä sahattiin. jyrsittiin, porattiin ja mitä kaikkea vielä, sääriluuta ja reisiluuta

ja asennettiin Oxford puolikeinonivel polveen.

Vuosi sitten sama operaatio tehtiin vasempaan polveen.

Toimenpide tehtiin selkäpuudutuksessa ja olin hereillä koko operaation ajan.

Aika mielenkiintoisia ääniä kyllä siinä syntyy, etten sanoisi.

Juha Kalliokoski on hyvin taitava ortopedi, 

molemmat leikkaukset onnistuivat todella hyvin.

Sairaalassa oli oikein leppoisa tunnelma ja ystävällinen henkilökunta.

Terveisiä sinne heräämöön :)

 Pääsin kotiin tänään aamulla, parin vuorokauden kuluttua leikkauksesta,

sillä kaikki oli kunnossa, haava oli siisti, en tarvinnut mitään ylimääräisiä kipulääkkeitä.

Normiannoksilla kivut pysyvät kokonaan poissa.

Kuvasin kännykällä sairaalassa aikani kuluksi sitä polvea,

mutta enpä nyt laita niitä kuvia tänne.

Meidän Teekkari ainakin pyörtyisi heti ne nähdessään ;D

Polven jumppaaminen pitää aloittaa nyt heti.

Aluksi se tosin on vain nilkkojen pyörittelyä ja jalan nostelua,

siinä vaiheessa tulee jo hikikarpalot otsalle kun sitä polvea pitää alkaa taivuttamaan.

 Ihan vielä ei liikunnan osalta pääse aloittamaan uutta ja terveellistä elämää,

mutta ruoan suhteen voisi jo aloitella.......

100 päivää ilman alkoholia jo noudatankin, helppoa, 

kun nyt on sellaiset lääkkeet, ettei voi edes ajatella mitään alkoholia.

Muutenkin minun alkoholin kulutukseni on koostunut 

sunnuntai-aamujen kuohuviiniaamiaisista

ja satunnaisista jouluglögeistä.

Kesäisistä kuohariaamupaloista en luovu,

 mutta ne ovatkin ajankohtaisia vasta sen sadan päivän jälkeen ;)

4 vuoteen en ole voinut käydä lenkillä, 

seuraavana yönä ovat polvet olleet niin kipeät, että ei ole pystynyt nukkumaan.

Puutarhahommia ja melkein kaikkea muutakin vaihtelevaa liikkumista on voinut tehdä,

mutta yhtäjaksoista kävelyä eivät polvet ole kestäneet.

Parin kuukauden kuluttua voi vähitellen aloittaa pienet kävelylenkit.

Suorastaan innolla odotan sitä aikaa!

Ruusa on kotiintulostani asti ollut tiiviisti vieressäni.

Vähän hän oli närkästynyt kun olin pari päivää poissa kotoa.

Nyt pitää tuossa tarkasti vahtia, etten enää karkaa.....

Mukavaa tammikuista viikonloppua!

Toivotaan, että huomennakin paistaisi aurinko!

♥