Mummun Pilkkumi II

Täällä blogissa on vallinnut täydellinen hiljaisuus viimeisen viikon ajan.

Lauantaina osallistuimme kolmen ystäväni, Tainan, Pian ja Sirken, kanssa Ravintolapäivään.

Helmikuussa osallistuimme ensimmäisen kerran tähän tapahtumaan.

Mummun Pilkkumi-ravintolassamme oli tällä kertaa noutopöytä,

 jossa tarjolla oli makumuistoja mummulan joulusta.

Asiakkaita meillä kävi n. 140.

Ruokien valmistamisessa ja suunnittelussa kului koko viikko,  

viimeiset vuorokaudet ihan yötä myöten!

Kaikki ruoka tehtiin itse, tarvikkeet hankittiin paikallisilta tuottajilta, kalastajalta ja

teurastamolta.

Päivä onnistui täydellisen hyvin.

Asiakkaat tykkäsivät ruoastamme ja tunnelmasta.

Ensi vuodeksi toivottiin uusintaa.

Ehkä silloin taas jo jaksaa.....

Tässä muutamia kuvia, joita ehdin ottaa pöytää katettaessa.

Salin puolella oli 130 asiakaspaikkaa.

Lattialla mummulan räsymatot.

Näyttämöllä, josta tämä kuva on otettu salin suuntaan, oli joulukuusi,

mummun keinutuoli ja vanha radio, josta kuului joulumusiikkia.

  

 Ravintolan puolelle katoimme noutopöydän.

lasimestarinsilliä

suutarinlohta

  sallattia (=rosollia), graavikalaa, savulohta, maustekurkkuja, salaattia, sienisalaattia...

maito- ja piimäjuustoa, maksapateeta,

joululimppua, kotikaljaa....

  

kinkkua, itsetehtyjä makkaroita, laatikoita....

   

imellettyä perunalaatikkoa, maksalaatikkoa, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa

 

jälkiruoaksi tyrnikiisseliä ja luumukräämiä, kermavaahdolla tai ilman

Lopuksi vielä kahvia ja joulupossupipari

Osasimme tehdä ruokia oikein sopivat määrät, 

mikään ei loppunut kesken,eikä mitään jäänyt paljoa yli.

Paitsi kinkkua tuli hankittua aika paljon,

ihan siltä varalta, että joulupöydästä ei ainakaan kinkku saa loppua kesken :)

Meillä oli todella kivaa yhdessä kun teimme taas kaikkia näitä valmisteluja,

vaikka kova työ tässä oli.

Sunnuntaikin meni vielä toipuessa!

Kiitos kaikille mukaville asiakkaillemme!

Tähän loppuun vielä päivän Onni!

Eilen illalla istuimme telkkaria katselemassa ja

mutustelimme joulutorttua ja teetä.

Eteisestä kuului kovaäänistä nau´untaa.

Ajattelin, että Onni tuo taas minulle hiiren.

Tällä kertaa siellä olikin Viiru komean hiiren kanssa.

Kehuin tietysti vuolaasti Viirua, kun hän oli 

niin hienon hiiren pyydystänyt.

Onni kuuli tämän kehumisen ja tuli tarkistamaan tilanteen

kun joku muukin saa kehuja.

Onni omi hiiren välittömästi itselleen ja murisi varsin kovaäänisesti,

siinä olisi pienempi koirakin jäänyt toiseksi.

Viiru tuumasi, että pidä sinä vaan hiiri, menen syömään keittiöön ruokakupille.

Onni jatkoi murinaansa ja vei hiiren pihalle.

Hetken kuluttua hän tuli takaisin sisälle saman hiiren kanssa.

Hän esitti nyt, että on muka itse pyydystänyt hiiren,

häntä piti tietysti myös kovasti kehua!

Siinä hän sitten pisteli hiiren poskeensa eteisen lattialla.

Minulla oli ihan vähän vaikeuksia sen joulutortun syömisen kanssa

kun Onni rouskutti ja maiskutti sitä hiirtään......

Makoisaa viikkoa itsekullekin :)

♥