torstai 25. maaliskuuta 2010

Valokuvatorstai 160.

Tällä viikolla haasteemme on runoutta myös täällä Valokuvatorstaissa:


muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira

Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

Kuten aina, haastetta on lupa tulkita vapaasti





lisää tulkintoja nappia klikkaamalla




Marja

16 kommenttia:

  1. Upea tulkinta! Onko siinä kaksi kuvaa päällekäin?

    VastaaPoista
  2. Melkein kuin kolmiulotteinen kuva. Kepeä!

    VastaaPoista
  3. Hienosti käytetty palloefektiä, hyvä idea!

    VastaaPoista
  4. Upea kuva. Kuplat ovat hyvä idea.

    VastaaPoista
  5. Vaikea kuva runoineen. Palasin sitä katsomaan useamman kerran. Muistikuvia, joista ei saa otetta. Juuri kun luulee tavoittavansa jotain se luiskahtaa ulottumattomiin.

    VastaaPoista
  6. Monitasoinen kuva, ei aukene helposti - niinkuin ei runokaan.

    VastaaPoista
  7. Hieno kuva kuten runokin.


    Aurinkoista viikonloppua!!

    VastaaPoista
  8. Haluan tuolle rannalle. Voin melkein tuntea raikkaan ilman.

    VastaaPoista
  9. Kivoja risulintuja täâllä, ja saippuakuplia! Vedessäkin on risuja, taidat tykätä niistä? Kaunis kuva, ja aiheeseen sopiva.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥