Tällä viikolla haasteemme on runoutta myös täällä Valokuvatorstaissa:
muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)
Kuten aina, haastetta on lupa tulkita vapaasti
lisää tulkintoja nappia klikkaamalla
♥
Upea tulkinta! Onko siinä kaksi kuvaa päällekäin?
VastaaPoistaMelkein kuin kolmiulotteinen kuva. Kepeä!
VastaaPoistaHämmentävän kaunis kuva. :)
VastaaPoistaHienosti käytetty palloefektiä, hyvä idea!
VastaaPoistaUpea kuva. Kuplat ovat hyvä idea.
VastaaPoistaKaunis kuva!
VastaaPoistaVaikea kuva runoineen. Palasin sitä katsomaan useamman kerran. Muistikuvia, joista ei saa otetta. Juuri kun luulee tavoittavansa jotain se luiskahtaa ulottumattomiin.
VastaaPoistaMonitasoinen kuva, ei aukene helposti - niinkuin ei runokaan.
VastaaPoistaKaunis vastaus
VastaaPoistaAivan ihana kuva:)
VastaaPoistaJännittävän kaunis kuva!
VastaaPoistaHieno kuva kuten runokin.
VastaaPoistaAurinkoista viikonloppua!!
Kaunis kulma.
VastaaPoistaHaluan tuolle rannalle. Voin melkein tuntea raikkaan ilman.
VastaaPoistaWAU!!! Upea!!!
VastaaPoistaKivoja risulintuja täâllä, ja saippuakuplia! Vedessäkin on risuja, taidat tykätä niistä? Kaunis kuva, ja aiheeseen sopiva.
VastaaPoista