Joululahjaksi sain kaksi Eeva Heilalan runokirjaa.
Hän ja Heli Laaksonen ovatkin lempparirunoilijoitani.
Eeva Heilalan runokokoelmasta Kirje maalta on tämä runo:
Täällä leivotaan leipää
ja pilkotaan puita
ja sukat neulotaan parillisiksi
ja lapaset molempiin käsiin.
Ja kun aamu alkaa
sanotaan: hyvää huomenta.
Tässä tiivistyy kaikki oleellinen, hyvää, kodikasta peruselämää.
Tämän runon haluaisin pitää mottonani.
♥
Perjantaina kuuluu leipoa.
Tein korvapuusteja:
taikinaan oikeaa hiivaa, jonka liuotin lämpimään maitoon, voita, ei mitään juoksevaa margariinia.
Täytteeseen kanelia, sokeria, voita ja mantelijauhetta.
Teekkarin tyttöystävä poikkesi meillä matkallaan teekkarin luo Tampereelle.
Annoin hänelle mukaan puolet korvapuusteista.
Toivottavasti maistuu heillekin, lämmöllä leivotut.
Viimeksi valmistuneet parillisiksi neulotut sukat :)♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Runossa on vielä toinenkin säkeistö:
Jos vain voisi pelon pudottaa
kuin lumen lahkeesta.
Jos voisi aina vain sauvoa
vahvassa uskossa:
tätä hankea ei hajota
kuin sade ja aurinko.
Kodikasta viikonloppua toivon teille kaikille blogiystävilleni
♥
Tämä on niin kaunis ja sydämellinen postaus. Komeita sukkia.
VastaaPoistaVoita minäkin leipomuksissani käytän, ruoan laitossa sitten olivi- tai rypsiöljyä.
Tulvahti kodin rakkaus ja lämpö kirjoituksestasi!
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Ihana kodikas runo..ja kodikkaat kuvatkin, pullat ja sukat! Hyvää viikonloppua ;)
VastaaPoistaKodikasta ja tunnelmallista sekä sanat että kuvat - tunnen melkein pullan tuoksun ja kotilieden lämmön, ja sukkien:)
VastaaPoistaIhana postaus, niin kotoisa!:)
VastaaPoistaVastaleivottu pulla tuoksuineen aloittaa viikonlopun mukavasti.
Poimimasi runot kertovat tosiaan sen oleellisen tästä elämästä ja miten hauskasti on kirjoitettu, että sukat neulotaan parillisiksi :)
Kauniit ja lämpimät tuomiset annoit mukaan teekkarin tyttöystävälle.
Oikein mukavaista viikonloppua sinulle!:)
Nami. Miks Suames sanotaan korvapuusti :)
VastaaPoistaHerkkuherkkupullia oli sulla nyt tarjolla. Voi hitsi, tuoksu tuli ihan läpi näytöstä, harmi kun ei voinut haukata!
VastaaPoistaJa Eeva Heilala... hänen runonsa osuvat siihen maalaiseen joka minussa asustelee. Kahlasin syksyllä melkein kaikki hänen kirjat läpi, siinä tuli koko Suomen maaseudun kirjo. Se miten maaseutu on muuttunut ja autioitunutkin. Miten leipä on arvokasta ja työn ohessa pitää haaveilla ja runoilla.